Annatko vai et?

Tapaatte ensimmäistä kertaa ja hyvin synkkaa. Menetkö sänkyyn heti? Toisella kerralla?

Jos ihminen on niin pöljä, että sen pitää tapaamiskertoja laskea, tai että sen mielestä täytyy pitää jotain sääntöä siitä että monennellako kerralla voi hässiä niin... hohhoijaa.

Mulla on mun maailma .....
joka hetki.
syöky arkiseksi unelmaksi.
pala mun unelmissa.
pakene sanaksi.
loimua liekkinä.
yhden sanan verran.
jooko. 8-;

Nyt kyllä turskastelee..

En mene. Kun minä olen sellainen outo tyyppi, joka haluaa tavata ihmisen joka haluaa tavata minut vielä huomennakin. Sattuu niin perkeleesti jos ei halua mutta teeskenteli kuitenkin haluavansa. Kynnys ekan ja tokan kerran kanssa on tosi korkea. Ne jotka ovat oikeasti kiinnostuneet niin palaavat kyllä asiaan mutta aina löytyy niitäkin jotka ovat kiinnostuneet vain siitä yhdestä illasta ja jos ei silloin saanut niin eivät viitsi sitten enempää pitää yhteyttä.

Sama täällä. Pihtaan, koska en ole huora enkä epätoivoinen etsijä vaan etsin ihan jotakin muuta. Näin aikanani löysin nykyisen kumppanini ja yhteiseloa on kestänyt yli kaksi vuotta. Nyt annan antamisen ja nautinnon ilosta. Suosittelen!

Ha, tottakai annan, jos itsekin tekee mieli. Tarvittaessa osaan sanoa ei. Hyvät jutut ei kaadu siihen, että hyppää sänkyyn heti käteltäessä. Joskus on helpottavampaa purkaa miehisiä paineita tuntemattomankin kanssa kuin hurskastella oma puhtauttaan kotona ja kiehua liemissään.

Se ettei heti kättelyssä hyppää toisen kanssa vällyjen väliin ei tarkoita sitä, että istuskee kotona kitkeränä ja haistelee käyttämättöminä homehtuvia elimiään. Uskokaa tai älkää niin jotkut on oikeesti ihan tyytyväisiä ja onnellisia vähän vähemmälläkin naimisella. Toisilla vaan sattuu olemaan erilainen näkemys seksistä.

Siitähän kaikki on viimekädessä kiinni: mikä on oma suhtautuminen seksiin. Jos se on pelkkää biologis-fysiologisen tarpeen tyydyttämistä niin sitähän voi tehdä vaikka kumiankan kanssa. Jos seksiin taas latautuu joitain muitakin merkityksiä niin välitön tyydytys ei ole ehkä päällimmäisenä huolenaiheena.

Toiset tykkää harrastaa seksiä paljon ja usein, monien eri ihmisten kanssa. Toiset taas tykkää harrastaa vähän seksiä harvoin, ja vain muutaman ihmisen kanssa. Kirjo on laaja kaikkea tältä väliltä löytyy. Välillä vaan rassaa se jotenkin syyllistävä ja stereotyyppinen asenne jota kohdistetaan ihmisiin, jotka eivät heti ensitapaamisella halua harrastaa seksiä. Nykynormien mukaanhan kaikkien pitäis olla valmiita seksiin koko ajan, kaikkien kanssa, kaikkialla, yhtäaikaa ja päälleikkäin, sisäkkäin, iankaikkisesti ja aamen, kaninkokoinen vaahtopallo housuissa.

Sitä vain, että toisenlaisiakin näkemyksiä soisi tulevan positiivisessa mielessä esille.

Olen yhteisestä päätöksestä ollut menemättä sänkyyn "heti" koska molemmat halusimme "jotain enemmän". Se mies osoittautui lutkaksi.

Olen päätynyt ekana iltana sänkyyn toisen miehen kanssa kun se tuntui ihan luonnolliselta, ihastuimme toisiimme ihan totaalisesti. Siitä syntyi seurustelua ja lopulta avoliittokin.

Olenpa joskus lähtenyt jonkun mukana baarista sänkyyn ihan vain lihan himot mielessä. Joskus on tullut morkkiskin muttei aina.

Erittäin sinkkuna taas jonkun aikaa jo olleena voisin kyllä toteuttaa mitä tahansa edellä mainituista vaihtoehdoista. Ihan fiiliksen mukaan. No ei välttämättä sitä lutka- tai hajonnut avoliitto-osuutta mutta yrittäminen kannattaa aina.
En pahastu jos toinen ehdottaa tai vaatii toista vaihtoehtoa baarista lähtiessä kuin minä. Hyvää voi odottaakin.

Menen heti sänkyyn. koska a) saan seksiä b) saan hyvää seksiä c) tai peräti hyvää seksiä ja ihmissuhteen. Ihmissuhteen muodostuminen vie aikansa, mutta kuitenkin.

Ei tosin ole ajankohtaista koska seurustelen. Mutta aikoinaan noin.

Jos suhteella ylipäänsä on mahdollisuuksia, niin se, milloin ekan kerran sekstaillaan, ei ole merkitystä.

Minusta olis upeaa tavata ihminen, jonka kanssa heti haluaa kaiken, molemmin puolin. Jos siitä sitten ei tule mitään, niin ainakin olen saanut himoittavaa seksiä.

Mielestäni ihmisen pitää uskaltautua heittäytä täysillä mahdolliseen suhteeseen, hannarit ja pelkurit jää aina nuolemaan näppejään...

"Jos suhteella ylipäänsä on mahdollisuuksia, niin se, milloin ekan kerran sekstaillaan, ei ole merkitystä."

Aivan. Sinäpä sen sanoit. ;)



"hannarit ja pelkurit jää aina nuolemaan näppejään..."

Joo, ja kukasta kukkaan hyppivät liitäjät jää aina nuolemaan henkisiä haavojaan.

Tapasin mieheni täysin irtoseksikeikalla chatista. Kolahti heti koska aloimme jutellakin eikä esitetty mitään rooleja ;=)
Nyt on oltu yhdessä siitä lähtien, omistamme yhteisen asunnon ja niin edelleen.

Ei tarvita sääntöjä monennestako kerrasta voi aloittaa ja mitä: tehdään niinkuin tuntuu ja katsotaan miten käy!

Joku hannaa kun ei halua hypätä kukasta kukkaan toisesta se hyppeleminen on oikeinkin kiihottavaa. Molempi pahempi. Paitsi minusta, joka tuumii että jokainen tekee niinkuin parhaaksi kokee. Eihän sitä toisen puolesta voi mennä sanomaan miltä siitä mikäkin tuntuu tai tulee tuntumaan.. p.s. sekstailen vaikka tuntemattoman kanssa jos siltä tuntuu ;)

Jos mies ei anna niin silloin arvelen automaattisesti että sen kanssa ollaan sitten platonisesti... Sitä ei tiedä miten tollanen platoninen suhde eroaa tavallisesta kaveruudesta tai jopa tuttavuudesta mutta homojen tarvii aina tehdä asiat mahdollisimman hankaliks joten mitä sitä miettimään.

Huvini haen tietenkin toisaalta platonisen miehen tietämättä mutta paljoa en viitsi peitellä. Jos tulee ilmi nii sitten tulee.

Ylipäätään mua ei edes paljon kiinnosta mikään hannari. Joku niuho "kaunosielu" ei ole niin kiehtova seuralainen että viitsisin odottaa sen sielun väitetyn "kauneuden" löytymistä kun semmsota ei edes ole.

Sen, onko hyvä tyyppi vai ihan mulkku, täytyy olla kiinni jotain muusta kuin siitä miten nopeasti antaa pyllyä vai antaako lainkaan.

Tuntuu siltä että vapaan seksin (jos tota 60-lukulaista sanaa ny viitsis käyttää) pienikin kyseenalaistaminen saa tällä saitilla veret kiehumaan.

Lähinnä ne veret kiehauttaa näiden "kyseenalaistajien" omahyväinen ja hurskasteleva lässytys. Sitä ollaan itse muka niin perhanan erinomaisia ja tunnetaan "vapaiden" epäkypsä, luonnoton, paheellinen, pinnallinen etc. etc. persoonallisuuskin heti läpikotaisin. Ihme kyllä, samalla nää hyveelliset ei yleensä malta olla kehaisematta mitkä kama sutturat niillä onkaan meneillään vakituisen seurustelukumppaninsa kanssa (hih-hih...)

Puhtaasti tapauskohtausta....

Nykyinen naiseni sai "odottaa" minua noin puolitoista kuukautta, joten minua voisi kai pitää pihtarina. Itse en vain ollut valmis fyysisempään... Kesti tosin pitkän aikaa ennen kuin annoin hänen nähdä minut kokonaan alasti, varmaankin kaksi kuukautta seurustelun aloittamisesta. Annoin itselleni aikaa... Ja varmistuin siitä, että hän todellakin haluaa minut myös muulla tavalla kuin seksuaalisen tarpeen tyydyttämiseen. Outoa(ko)?

Mun kokemukset homopiireistä on kyl paljon enemmän sellaset, et niitä "huoria" ja "lutkia" kohtaan ollaan ennakkoluuloisia ja niitä pidetään jotenkin muutenkin vähän epäonnistuneina tapauksia.

Tietty jos oikeesti on semmonen ihminen, et haluu vaan seksia ja etsii vaan seksiä, niin kyl sellanen ihminen vaikuttaa vähän jotenkin henkisesti vajavaiselta. Ei millään pahalla.

Joskus on kyllä kausia, kun on sillä fiiliksellä, et seksiä tarvis, mut ei parisuhdetta. Yleensä elän sit vain oikean käteni kanssa ;) ei se irtosuhteilu oo mikään kestävä ratkaisu.

Mut mä mielummin kyl vaikka makaan ekalla kerralla, niin sit kun aamulla herää ja näkee sen tyypin, niin oma reaktio paljastaa senkin, et kuinka vakavissaan sitä ite on. Muutaman kerran on tullu uskoteltua kiimasena itelleen, että enhän mä nyt tätä pelkästään seksin takia tee, et tyyppihän on unelma. No, kun seksiä harrastettiin ja siinä heiluttiin, niin on käyny ilmi, et sillä suhteella ei kyl muita ulottuvuuksia sit ollu....

Joskus oon pihtaillu, mut se toimii joskus itseään vastaan. Yleensä toiselle tulee semmonen fiilis, et mä en oo halunnu sitä jne. ei pihtaaminen mikään ylpeilyn aihe oo, mut ei kyllä mikään rajaton lutkaileminenkaan.

Kaikilla on omat henkilökohtaiset tarpeet, mua vaan harmittaa se, et tekee mieli seksiä :D Elämä ois niin paljon helpompaa, jos olis täysin seksuaaliton ihminen. Toisaalta elämä kyl ois paljon tylsempääkin...

Mä en tuomitse yhden yön seikkailijoita, ihan sama mulle niiden menot ja tekemiset on, ite pyrin kyllä vähän eri juttuun, mut joskus tulee ajauduttua niihinkin. En kuitenkaan mikään superlutka oo, mut vaikka oisinkin, niin en kyl vois vähempää välittää mitä muut siitä ajattelee. Ongelma vaan on siinä et nää hompiirit Suomes on kyl vähän pienet ;)

No, mut siis kaikki tyylillään. Pääasia on et ihmiset on tyytyväisiä seksielämäänsä yms. elämään.