Kukaan ei halua jouluna ulos kaapista?

Huomasin tässä, että Kaapista ulos -keskustelualue on ollut harvinaisen epäsuosittu viime viikkoina. Alkaako (nuoria) ihmisiä jo ahdistaa perheen ja sukulaisten näkeminen? Pitääkö alkaa miettiä strategioita, "niin mä asun yhä sen mun kämppiksen kanssa, joo on se koira meidän yhteinen"...? Onko joulu aikaa, jolloin ei haluta järkyttää tasapainoa? Vaikka hampaat irvessä keeping up appearances?

joo kyllä näin on. Viikon piina alkaa vaikka ovatkin rakkaita ihmisiä.. Sukulaiset ja perhe ihmettelevät missä 28 vuotiaan vaimo ja lapset ovat?

Mua ärsyttää se, että tänäkin vuonna pitää taas leikkiä lapsuuden joulua, vaikka muuten elän jo ihan vakiintuneesti rekisteröidyssä suhteessa. Jouluna kuitenkin täytyy kummankin jalkautua oman äidin luokse ihan niin kuin kaikki olisi kuten "silloin ennen", koska muuten menee tappeluksi. Viime vuonna asia hoidettiin yhteisellä ulkomaanmatkalla, mutta ensi viikolla pitää taas palata tähän supisuomalaiseen jouluruotuun ja pitää kummankin äidit iloisina. Onkos tää muidenkin kuvio ensi keskiviikkona?

Oudon sydämmetöntä suhtautumista omiin omaisiin. En tahdo järkyttää esim. vanhempiani asialla jota he eivät pysty käsittelemään. Homoseksuaalisuus on heille kuin WTC-isku, lapsiin sekaantuminen, juutalaisvainot... Jotakin käsittämätöntä ja elämän voimia tuhoavaa. Rakkautta ei ole se, että kertoo kaiken seurauksista piittaamatta vaan se että jättää kertomatta. Suosittelisin teillekin toisenlaista asennetta. Perhe ja suku ovat kuitenkin se mikä pysyy senkin jälkeen kun siitä "kutsipuppelista" otetaan turhamaisuussyistä räiskyvä ero.

Sitäpaitsi: Jos erkaannuttaa omaa itsekkyyttään läheiset itsestään, mitä jää jäljelle? Rakastava ja lämpöisä homoyhteisökö? Homot vihaa toisiaan, ystävät ja kaverit pettää jos niille itselleen koituu siitä hyötyä ja se "kultsipuppelikin" saattaa yhtäkkiä tehdä bänxit koska se on niin coolia erota ja riidellä - suurta draamaa.

Hmmm.. itseni on ainakin vaikea rakastaa ihmisiä jotka eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen, sukulaisia tai ei. Onko pakotettu rakkaus rakkautta? Onko rakkauden näytteleminen rakkautta? Onko rakkautta kun vanhemmat rakastavat omaa mielikuvaansa lapsesta jota ei ole olemassa?

Olen "ulkona kaapista", ja tästä on tulossa kolmas joulu ilman sukulaisia. Rauhanjuhla tai perhejuhla, molempia en voi saada. Valitsen edellisen, ja ihmiset jotka hyväksyvät minut omana itsenäni. Ystäväni.

Tuo sun-vai-mun-vanhemmat-jouluna ei taida olla mikään homojen/lesbojen ikioma ongelma, varmaan monet nuoret hetskuparitkin painiskelevat saman dilemman kanssa - ainakin siihen saakka, kun oma perhe saa lisäystä ja antaa 'kunniallisen' syyn viettää ainakin osa joulusta keskenään.

Joulu on monessa suvussa sellainen elämää suurempi juttu, joka ei varmaan ole paras mahdollinen aika pamauttaa eka kertaa julki omaa seksuaalista suuntautumistaan.

Se kumppani kannattaa ensin "salakuljettaa" kotiinsa puhumalla hänestä ja yhteisistä tekemisistä sopivissa tilanteissa, ja saada samalla vanhemmat pitämään hänestä jo etukäteen.

Turha kiire voi pilata koko jutun, ja jos kumppani on tarkoitettu elämäntoveriksi, mikä hoppu asialla on? Kaikki on tietysti helpompaa, jos kaappi on jo auki, ja perhe on osannut ainakin alitajuisesti varautua tilanteeseen.

Mietin sen niin että ne sukulaiset jotka eivät pysty sulattamaan homoseksuaalisuutta eivät välttämättä ole "pahoja". Tietämättömyys ja pelko tuntematonta kohtaan ovat varsinkin monien vanhempien ihmisten ongelmia ja en heitä sen takia vihaa. Säälin lähinnä. Ja se että rakastan heitä siitä huolimatta kertoo jotain omasta henkisestä "suuruudestani". Helppohan se olisi aina vaan rakastaa ihmisiä jotka rakastavat pyyteettömästi takaisin.

Mä vietän perinteisesti jouluni yksin, olen tehnyt niin jo vuosia ja kai se on ollut jonkinlainen kannanotto tähän hysteriaan ja stressiin mitä joulu joissain ihmisissä aiheuttaa. Teen hyvää ruokaa, juon viiniä ja fiilistelen. Ja yritän esittää että ei ole paha olla yksin. Täällä voin anonyymina myöntää että se on aivan paskaa ja tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Joten ehkäpä tänä vuonna nöyrryn ja menen mukaan hulluuteen =) Mummi tekee maailman parasta perunalaatikkoa. Vielä aikuisenakin sitä kaipaa taantumista takaisin "vanhoihin hyviin aikoihin". Enkä voi syyttää niitä sukulaisia mistään, joiden mielestä olen pilannut ne joulut ikiajoiksi olemalla oma itseni. Kaikki kai me välillä haluaisimme vaan pysyä siinä pumpulimaailmassa =)

Joka tapauksessa...

...Lämmintä ja rauhaisaa joulua kaikille!


-nanu-

P.S. Menihän taas jutuiksi =)

"Tuo sun-vai-mun-vanhemmat-jouluna ei taida olla mikään homojen/lesbojen ikioma ongelma, varmaan monet nuoret hetskuparitkin painiskelevat saman dilemman kanssa - ainakin siihen saakka, kun oma perhe saa lisäystä ja antaa 'kunniallisen' syyn viettää ainakin osa joulusta keskenään."

On siinä sellainen ero, että hetskuparista usein melkein tapellaan. Tai ainakin toisen vanhemmat näyttävät selkeästi jääneensä nuolemaan näppejään, jos häviävät kisan.

Homoparia ei kutsuta yhtä mielellään, varsinkin jos on isommat sukujuhlat tulossa. Päinvastoin, vanhemmat saattavat olla jopa tyytyväisiä, jos vinoutunut lapsi valitsee joulun muualla. Eipähän tarvitse äidin ja isän seurata vierestä sukulaistätien perheenperustamisuteluita.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Tuskin jouluna on kiva olla yksin vaikka olis minkä ikäinen, homo tai hetero hyvänsä. Toisaalta nää jotka Hurstin Veikko roudaa sinne aterioilleen on kai jo niin turtuneita ettei mikään tunnu enää miltään paitsi kylmä iholla ja nälkä vatsassa ja niihinhän on silloin saatavissa helpotus. Ylipäätään oman onnettomuutensa pystyy kestämään milloin tahansa muuten muuta ei jouluna. Yksinäiset joulut ne on mullakin edessä kun vanhemmista aika jättää, siihen menee vielä kymmenisen vuotta maksimissaan.

En tiedä olenko omituinen aikuisehko vinokas, mutta viihdyn ihan hyvin joulunvietossa sukulaisten kanssa. Hyvää ruokaa ja juomaa ja kaikki kerrankin harvoin koolla. Mukavia ihmisiä. Parillisena aikana ratkaisimme "sun-vai-mun-vanhemmat"-ongelman ajamalla puolessa välissä joulua anoppilasta toiseen.

Kyllä vanhemmat "tappelee" homoistakin että saa jouluksi kotiin. Meillä ainakin;)

Jouluhössötyksen noin muuten voisin kyllä ampua tuhannen päreiksi ja lähettää vaikka Marssiin...

On se tuo Jomme varsinainen pessimisti! Oikea super sellainen! Ensin sanotaan, että homot pettää ja vihaa toisiaan ja sitä rataa... ja nyt tuossa edellisessä viestissä pelätään kymmenen vuoden kuluttua edessä olevia yksinäisiä jouluja, sitten kun vanhemmat ovat kuolleet.
Luulisi sitä aikaansaamattomammankin löytävän tuossa ajassa itselleen elämänkumppanin, - vaikka olisi hidas hämäläinenkin!
Jotenkin tulee mieleen ajatus, että taitaa kaveri rangaista itse itseään siitä millainen on. Ehkäpä hänen mielestään homolla kuuluukin olla kurja joulu. Mitäs alkoi homiksi, mokoma. Sitähän saa hävetä koko suku!
Muuta, veikkonen, asennettasi!
Ja kaikki muutkin! Ei joulu ole mikään itsesäälissä piehtaroinnin erityisjuhla. Ei sitä sen takia vietetä. Miettikää joulun sanomaa. Kun se teille aukeaa, huomaatte, että olette ihan hyviä hänelle, jonka syntymäpäivien viettoon saatte osallistua. -Enkä nyt tarkoita Haloskaa!
Hyvää joulunajan odotusta kaikille, ja sitten, aikanaan, hyvää ja rauhallista joulua, vietittepä sen missä ja miten tahansa.

Oikeesti karmeeta on viettää juhannus yksin kotona. Sehän on aivan kertakaikkinen pakkohauskan huipennus, ja kun jää yksin kaupunkiin, niin se tuntuu tosiaan siltä, että on _yksin_ koko kaupungissa.

Parikin kertaa olen sen kokenut mm. syystä että olen palannut ulkomaanmatkalta juhannusaatona kotiin, ja enpä ole koskaan kokenut sellaista hiljaisuutta ja autiutta. Kuin neutronipommin jäljiltä: talot pystyssä mutta ihmiset poissa.

Joulun aion viettää ensimmäistä kertaa yksin ja oikein odotan sitä.

Mutta asiasta: ehkä joulunseutu ei ole parasta aikaa pervoksi julistautua, siinä on liian paljon aikaa olla neljän seinän sisällä kaikkien järkyttyneiden keskellä. Korkeintaan viimeisenä vierailupäivänä kassit pakattuna käsi ovenkahvalla voi totuuden paljastaa... Hit and run!

Me olemme alusta asti viettäneet joulua ihan kummankin suvun kanssa ja ihan mukavaa on ollut. Kyllähän jouluun kuuluu kuitenkin se, että vanhempia käydään moikkaamassa. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut.

Mutta entäpä kun pariskunnan toisen osapuolen suku tietää ja kutsuu mielellään joulua viettämään, mutta toisen ei tiedä ja ihmettelee miksei sukulaispoikaa näy? Missä se sitten muka sen joulun on? Kavereiden luona? Eikö suku kelpaa, häh? Joku kirjoitti, että kertomatta jättäminen voi olla hyväkin teko ja nämä jälkimmäiset ovat juuri niitä tapauksia, missä se luultavasti pitää paikkansa. Äh, surkeaa.

Mietin vain että miten ihmeessä joku vanhempi saattaa olla niin julma että ei tahdo lastansa jouluksi kotiin sen takia että se sattuu olemaan homo. Miten ihmeessä vanhemmat ja sukulaiset voivat hylätä läheisensä sen takia? Pistää oikeasti vihaksi semmoinen. Millä ihmeellä niihin saisi järkeä?

Joulu on erikoinen aika, ikäänkuin silloin selviäisi ketkä on läheisiä ihmisiä. Vaikka puhutaan joulun kaupallistumisesta, niin ehkä se kuitenkin muuttuu koko ajan intiimimmäksi.
Ainakin itse saan Jouluna yhteydenottoja ihmisiltä, joista ei muuten kuule mitään. Vanhemmat ja kaverit muuttuu rennommiksi..ei puhuta arkisista asioista jne.
Mutta näin minulle.....
Hyvät pyhät.

Cure, sanopa muuta!!! Sellaisia vanhempia valitettavasti vaan on olemassa, joiden mielestä homot on sairaita ja näin ollen vanhempien ainoa(?) elämäntehtävänsä on saada oma lapsi takaisin järkeväksi(?!?) heteroksi.

Onneksi itselläni ei ole tällainen tilanne, mutta tyttöystävälläni on... Pistäähän se vihaksi, kun ei voi oman kullan kanssa liikkua vapaasti ja tehdä mitä haluaa. Ei varmaan koskaan voida edes yhteen muuttaa, koska eihän kultani vanhemmat sellaista hyväksyisi edes kuolleen ruumiinsa yli!

Jos joku tietää miten tuollaisiin vanhempiin saisi taottua järkeä, niin PLIIS kertokaa!!!

Ei niihin saa taottua järkeä mitenkään. Todennäköisesti he ajan myötä tottuvat tilanteeseen ja oppivat hyväksymään sen. Ehkä myös pitämään suunsa kiinni.. Oma lapsi on kuitenkin yleensä niin rakas, ettei tollaisen "pikkuasian" anneta pilata kaikkea.

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois

- Junnu Vainio