Must tuntuu ihan kuin oisin"poikajumala"

Tos aiemmin oli keskustelua kahdesta eri homon ”päätyypistä”. Eli siis ns. neitihomot ja sellaiset homot, joita ei erota heteroista.

Mä en kuulu mielestäni kumpaankaan noista tai sit kuulun osittain kumpaankin. Mut haluisin esittää vielä kolmannen tyypin (joka on harvinaisempi)!

Eli ns. poikajumala. Mä koen/TUNNEN olevani ”poikajumala” ja haluisin tietää, onks tääl muita sellaisii?

Olen 21v, hyvännäköinen, pitkä, hoikka, hyväkroppainen (sixpack, futarin perse jne.), urheileva, sosiaalinen ja symppis poika.
Harrastan säännöllisesti liikuntaa (heteromaista), mut sit toisaalt seuraan trendejä, pukeudun sexysti tai tyylikkäästi ja oon tosi tarkka ulkonäöstäni (homomaista/neitimäistä? (SIIS pidän siitä huolta, tää ei tarkota mitään meikkailua)). Olen käynyt armeijan (oikeen miestenhommissa). En ole polttanut ikinä, juon todella vähän (vastoin kuin useimmat gayt). Eli itse täydellisyyskö?

Aina, kun meen jonnekin, jossa on homoja, useimpien päät kääntyvät ja saan huomiota osakseni. Mulle on tultu sanoo, että ”todella monet haluavat sua.. ja sen sä ehkä jo tietänetkin..”. Mua koetetaan kähmii ohimennen/salaa. Ja sit mulle on soitettu kaiken maailman häirikköpuheluit jne. tuntemattomista numeroista. Jotkut nimettömät henkilöt sanovat tietävänsä tai kuulleensa minusta, mutteivat uskalla (?) paljastaa henkilöllisyyttään.
Tätäkö tää keskivertoo HUOMATTAVASTI paremmannäköisen homopojan elämä on??? Ei varmaan heteroil oo tällaista?

En ole mikään diiva, vaik tiedän olevani yleisesti todella haluttu ja saavani oikeastaan kenet vaan, jos vaan sitä itse haluan.

Mut mut… ongelma onkin siinä, että minullapa onkin VARAA olla vaativa. Toisin kuin joillain muilla. Ja myös olen yleiseen tasoon nähden todella vaativa mahdollisen seksiseurani/bf:ni suhteen. Sen vuoksi näen todella harvoin ketään mua kiinnostavaa poikaa niissä paikois, missä pojist kiinnostuneit poikii liikkuu. (Vaikka olen kyllä niistäkin paikoista etsinyt! Ja sen vuoksi olen mm. saanu niin paljon huomioo osakseni, kun oon liikkunu paikois).

Siksipä useimmiten lähdenkin yksin pois, koska paikassa ei ollut mieleistäni, lähes täydellistä poikaa ja hieman keskivertoo paremmannäköiset pojat tai itseäni selvästi vanhemmat eivät mulle kelpaa.
Kyllä niitä huippuja kadulla vastaan tulee, mutta olen niin ujo sen suhteen, etten viitti mennä missä vaan kysyy pojalt, että onko homo tai kiinnostunu. Hankalaa…

Siispä joo. Ei kannata kai sit olla liian hyvännäköinenkään, sillä silloin todennäköisyys löytää tasoistansa seuraa pienenee ja saa vaan kaikki kimppuunsa kiusaksi asti.

Toi termi ”poikajumala” voi olla vähän liioiteltu, mut kyllä joskus tulee sellainen olo em. asioiden takia ja kun meen johonkin paikkaan (esim. setan bileet) ja porukkaa kääntyy katsomaan, niin kuin ei ois ennen poikaa nähnyt. Ja sit kun toi porukka on yleesä minusta vanhempaa, enkä oo kiinnostunu kuin ikäisistäni, niin joudun sen jälkeen selittää tuhat ja yksi kertaa, että uskokaa jo, no thänks.

Mut siis siit toi ”poikajumala”, kun tulee olo, että kaikki katsovat sua, sust puhutaan paljon sun selän takana, ehkä asioita jotka eivät pidä paikkaansa kukaties ja vieläpä sulle tuntemattomien ihmisten suusta…
Ja tähän viel jatkoks, että miks vitus piireis pitää porukan olla niin vitun kaksinaamaisii, että puhuuvat seläntakana paskaa sellaisest ihmisest, jota eivät edes tunne kunnolla?

Lopuks kysyn vielä, että onko olemassa muita, jotka ovat varmoja siitä, että tuntevat itsensä kaltaisekseni ”poikajumalaksi” tai joista toi kertomukseni kuulostaa tutulle? Jos on, niin haluaisin löytää kaltaiseni. SELLAISTA poikaa mä etsinkin :)

Käyttämäsi "Poikajumala" -termin asemasta minä käyttäisin "Itserakas ääliö" -nimitystä. Ei todellakaan käy kateeksi, lähinnä sääliksi.

Missä kohden tota kirjoitustani mä annan kuvan, että olisin itserakas? Jos haluu löytää mieleistäsä seuraa, eikä kuka vaan kelpaa, niin onks se itserakkautta?

"Itserakas ääliö" ei ehkä ollut kovin kaukana myöskään omista ajatuksistani tuon aloituspuheenvuoron luettuani, mutta sanotaan nyt vähän kauniimmin "keskenkasvuinen hupakko", taikka Seinfeldia mukaillen, kun miespuolisesta bimbosta on kysymys, "mimbo".

Homopiirit ovat pullollaan tyyppejä, jotka pitävät itseään lähes täydellisinä ja sellaisina, joilla on _omasta mielestään_ varaa valkata itselleen "tasoistaan" seuraa - ja mikäs siinä.
Oman peilikuvan etsiminen ei jotenkin vain tunnu kovin kypsän ihmisen touhulta. Eikö ihmissuhteessa ole kysymys itseä täydentävän kumppanin löytämisestä, sellaisen, joka pystyisi esimerkiksi opettamaan itselle jotain, sanotaan nyt vaikka pysyvistä elämänarvoista tai terveestä itsearvioinnista - yleensä jostain sellaisesta asiasta, jonka voisi mahdollisesti kuvitella omassa persoonassa vielä ehkä kaipaavan pientä hiomista...?

Suuri, kenties suurin, osa jopa homoista kiertää kaukaa sellaiset tapaukset, joiden jo matkan päästä näkee pitävän itseään täydellisinä, pää pilvissä ja jalat tukevasti irti maasta. Tosin liehakoijiakin riittää, jotka ehkä luovat harhan suuremmasta taivaita tavoittelevien massasta. Ei kuitenkaan hätää, koska monet näistä haluavat vain hetkeksi tuntea hunajan maun kaikotakseen sen jälkeen nopeasti taas monipuolisemmin ravitsevien herkkujen pariin.

Kaikella kunnioituksella, poikajumalaehdokas, kirjoituksesi on varmasti aivan vilpitön ja vastaa ajatusmaailmaasi, mutta ihmissuhteista sinulla ei valitettavasti näytä vielä olevan alkeellisintakaan käsitystä - vai oletko itse asiassa oikeaa ihmissuhdetta edes etsimässä? Aika opettaa, valitettavasti mutta kuitenkin ennen kaikkea onneksi.

Tuota noin...
Varsinaisesti tekstistäsi ei näe, että olisit itserakas, mutta tuo edellinen on varmaan lukenut rivien välistä.

En väitä sinua itserakkaaksi, koska eivät kaikki sinunkaltaiset tapaukset ole. Jotkut ihmiset vain hehkuvat luontaista karismaa, aivan kuin heillä olisi jokun maaginen aura.

Mutta yksi asia tässä ottaa kyllä päähän enemmän kuin mikään... Vaikka itse olet saanut "jumalaisen" olemuksen, niin miksi ihmeessä sinulle kelpaa vain toinen samanlainen?
Luonteeltasi et voi olla mikään uskomattoman täydellinen, vaikka ulkoiselta olemukselta olisitkin. Mutta nyt siis etsit itse täydellisyyttä VAIN ulkoisen olemuksen perusteella, näitä "hyvän näköisiä kundeja kadulla", jne.

Et siis ymmärtäne, että henkisesti sinun persoonasi veroisia ihmisiä on maailma täynnä. Sinulle ei kuitenkaan kelpaa normaalin näköinen ihminen, vaan etsit jotain vielä parempaa, kun sinulla on kerran mahdollisuus sellainen saada.

Osa komeistakin miehistä katsoo pintaa syvemmälle... mutta et taida ajatella näin, koska ajattelutapaasi näyttää kuuluvan, että komealle kelpaa vain komea... ja haluat itsellesikin itsesi veroisen. Kyllähän ehkä joskus löydät jonkun kaltaisesi pinnallisen ihmisen.

Tämä kertoo sinusta ihmisenä jo niin paljon, että voin jo tämän perusteella sanoa, että en ikinä vaihtaisi paikkaa kanssasi.

Ei millään pahalla, mutta tässä maailmassa on jo tarpeeksi kaltaisiasi "komeita idiootteja". Jos siis luulit olevasi jollakin tavoin keskimääräisestä poikkeava, olet pahasti erehtynyt: olet oikea massatuote.

Onneksi olkoon, poikajumala!

Lähes joka ikinen tuntemani homo (itseäni TOIVOTTAVASTI lukuunottamatta) luulee olevansa poikajumala. Olet siis tavallinen homotallaaja, ja seuraa saat mistä vaan - avain on löytää se poitsujumala vaitonaisen kopean ulkokuorensa sisältä. Tuollainen koppa on useimmilla meistä, niin että eikun pähkinää särkemään!

Ok. Kukapa meistä olisi täydellinen.

Mutta tolla kadulla näkemilläni pojilla ym. tarkoitin sitä, että eiköhän jokainen meistä katso ensin ulkonäköä, ennenkuin menee ihmisille juttelee tms. Ei mulle ulkonäkö ole yhdentekevä asia, muttei myöskään luonne.

Mut siis ulkonäön jälkeen tulee heti luonne ja sen jälkeen se luonne ajaa yleesä sen ulkonäön ohi. Siis loppupeleissä
luonne ratkaisee todellakin.

Mutta en puhunutkaan nyt vain luonteesta. Vaan kyselin, että onko muita yleisesti tosihyvännäköiseks ja halutuksi itseään tuntevia. Ja jos on, niin ovatko he loppupeleissä kaikki sitten jotain mielipuolia tai vain itserakkaita? Enpä usko...

Siis tajutkaa..! Ajan tässä nyt sitä takaa, että eikö homopiireis kannatakaan olla hyvännäköinen??
Eli pitääks mun muuttaa olemukseni sottaiseksi, ettei porukka vihais mua?? Täh? Onks asia näin, että hyvännäköisii inhotaan?
Ootteks niin kateellisii, vai mitä se on, kun kaikkee hyvännäköistä pitää alkaa heti epäilee itserakkaaks ääliöks yms?
Onks se vittu silleen, että kaikki hyvännäköinen otetaan avosylin homopiireihin vastaan ja sit kun sitä on päässy "kokeilee", nii siihen ei edes haluta tutustuu paremmin? Täh?!?
Ei ees haluta tietää, millainen päältä kaunis kakku on sisältä. Kuhan saa vaan kermat päältä.

Jos asia on näin, niin taidanpa jättää koko homopiirit.

Hmm... Vaikka mua monet sanoo hyvännäköiseksi, ihmiset tuijottaa mua homobaareissa lähes kuola valuen (nojoo... toi on jo liioittelua, mutta joskus niinkin) ja kaverit koko ajan huomauttelee että toi ja toi kattoo sun perääs, niin mä en ainakaan itse koe olevani mitenkään erikoisen näköinen. Tiedän osaavani tanssia ja viihdyn tanssilattialla. Ehkä siksi kerään huomiota ja katseita, en tiedä.

niin... piti lisätä että vaikka ehkä joidenkin mielestä olen joku "poikajumala" niin ei musta siltä tunnu. En halua tällä sanoa että olisin jotenkin parempi ihminen, vaan sen että ymmärrän tavallaan ekan kirjoittajan pointin siitä miten ihmisten suhtautumiseen vaikuttaa se jos ulkonäöllisesti on heistä hyvän näköinen.

Liian usein pitää alkaa välttelemään ihmisiä, jotka alkaa roikkua yhä tiiviimmin kiinni, vaikka olen monta kertaa sanonu että mua ei kiinosta. Ja se on rasittavaa...

Voi OhBoy... kyllä sun varmaan tarvii luopua homopiireistä. Homma menee nimittäin juur tolleen kun kuvasit. Ensin sua katotaan kun oot hyvännäkönen. Kaikki haluais yhden yön sun kanssa. Sitten kun et suostu, niin sua vihataan, olet itserakas ääliö. Jos taas erehdyt suostumaan vaikkapa kahdelle, olet jo huora.
Toisaalta suurinpiirtein noin asiat ovat heteropiireissäkin. Siis sikäli mikäli kanssakäyminen painottuu yhtä selkeästi vain seksiin.
Kannattanee tutustua ihmisiin ensin ihan juttelun merkeissä. Seksiä saa aina, mutta oikeasti ihmisiin tutustuminen on paljon vaikeampaa.

Ehkä tyhmä kysymys asiaan perehtymättömältä kotona nyhjääjältä, mutta mistä muusta "piireissä" (baareissa ja klubeissa) yleensä on kysymys kuin bilettämisestä ja seksistä? Käsittääkseni yökerho on useimmille suuntautumisesta riippumatta viihdettä varten ja sosiaalinen elämä muualla. Jos pitää jotain baaria pääasiallisena paikkanaan tärkeiden ihmissuhteiden somimiseen ei kai se nyt ole ihmekään jos pettyy?

OhBoy21: Nuo kirjoitustasi seuraavat kommentit olivat aivan odotettuja tässä läpeensä kateellisessa Suomalaisessa kyräily-yhteiskunnassa. Älä välitä.

Itse olen keskivertoa paremman näköinen (homobaarissa saan sen jonka olen päättänyt ottaa). Silti heteromaailmassa kilpailu on paljon kovempaa ja heteroiden iskeminen onkin mitä parasta terapiaa jos huomaan että itselläni aikoo "kihahtaa liiaksi päähän".

Toisaalta kokonaisvaltainen kehitys uhkaa pysähtyä jos on liian tyytyväinen itseensä. Ulkonäkösi on todennäköisesti erittäin hyvällä mallilla. Entä koulumenestys, urakehitys? Oletko mitannut mensan testillä älykkyysosamääräsi? Sanoit että urheilet heterolajeja (joukkue pelit?). Oletko jo joukkueesi paras pelaaja, vai onko sillä saralla vielä kehitettävää? Vai voisitko ehkä vaihtaa ylemmässä divisioonassa pelaavaan joukkueeseen?

Eli pähkinänkuoressa: Nosta rima tarpeeksi korkealle niin elämässä riittää haastetta. Keskinkertaiset tavoitteet ovat keskinkertaisille ihmisille. Sinulle on annettu mahdollisuus (ja velvollisuus) panna paremmaksi.

(Itsensä rakastaminen on eri asia kuin itserakkaus.)

Hmm...

Tämähän on outoa. Eikös kauneus ole katsojan silmissä. Mitä minä olen omista henkilökohtaisista mieltymyksistä huomannut, niin mun silmissä on olemassa kahdenlaisia "kauniita" ihmisiä. Toisesta lajista pidän enemmän. Ensimmäinen laji on juuri "kiiltokuvapojut" he ovat ulkonäöllisesti kauniita, ja varmasti muutenkin menestyviä yms. No minä nyt en itse tähän sarkaan todennäköisesti kuulu, mutta onneksi mun silmiä on siunattu tällä toisella ryhmällä, eli kutsun sitä "menninkäinen" -tavalla kauniit. He ovat sellasia aitoja, yleensä luonteeltaan huipputyypejä. Eivät tuhlaa aikaansa ulkonäköön yms.

Munkin rakkaallani on vähän sotkuset luonnonkiharat suht. lyhkäset hiukset (ei kuitenkaan mikään rasvanen rokkistara) ja joskus silloin tällöin pari finniä naamassa, mutta mitä minä hänessä rakastan yli kaiken on se aitous. Hymy on todella kaunis ja tulee varmasti sisimmästä :) vaikka onkin joskus unohtanut hampaat pestä, niin silti kyllä hänellä perushygienia aina kunnossa on ollut. Enkä koskaan kuvitteliskaan jättää suutelematta. Niin paljon mä häntä rakastan. Ehkä huomautan, että mun oma pikku höpsöni on unohtanut jotain.

Mikä tässä mun rakkaassa eniten kiihottaa mua, on se kun hän aamulla herää sotkusten hiusten kanssa mun vierestä, ja me hymyillään ja mä vielä kutsun häntä yleensä "pörröksi" ja sitten ne niin ihanan säteilevän kirkkaat silmät katsoo mua. Hän on mun oma menninkäinen. Ja luonteeltaan aivan huippu. Ei esittämistä, ei kynsien viilausta ja meidän vaatteetkin on sitä luokkaa, että mitä nyt sattuu puhtaana kaapista löytymään jne. ja loistavasti menee. Elämäni onnellisimpia aikoja.

Tästä vuodatuksesta tuli varmasti selväksi, että kummasta "kauniista" kategoriasta mä pidän. Seksi kelpais varmasti "kiiltokuvapojun" kanssa, sitä en kiistä. Mutta valitettavasti mä olen itse sen verran "ruma", etten heitille kelpaisi. Määhän olen myös tällatti "menninkäinen" -tavalla kaunis. Harvoimpa näillä "kiiltokuvapojuilla" kuitenkaan on niin uskollista ja aitoa rakkautta ja suhdetta kun mulla on. No onneksi en tartte näitä "kiiltokuvapojuja" mihinkään, koska mulla on vain tämä yksi. Oma menninkäiseni. Ja mun silmissä: maailman kaunein otus.

Rakkaudella pörröseni tiiät kyllä kuka ;)

No itserakkaudessa ei ainakaan mitään pahaa ole -> tuntee olonsa paremmaksi. Joku "viisas" joskus muutama sata vuotta sitten sainoi jotain tämmöstä: "... vielä toinenkin jalka haudassakin luulee olevansa kuin joku troijan helena ja on onnellinen...".

No itse arvostan ihmisessä hyvin paljon persoonallisuutta, uskallusta olla erilainen.

Mietin että onkohän tämä joku trolli?

Joku jo sanoikin että kauneus on katsojan silmissä. Muhun ei ole koskaan iskeneet nämä täydellisen kauniit ihmiset. Ei vaan saa aikaiseksi mussa mitään. Seksikkäimmät miehet ovat jotain ihan muuta. On aika vaarallista yleistää, että "kaikki" pitävät samoista asioista.

Olisi hyvä että elämässä on muutakin sisältöäkin kun homopiirien bailut ja iskemiset. Tai mikäs siinä, jos kiksejä saa siitä.

En kuitenkaan tohtisi haukkua itsekkyydestä tai narsismista. Parempi niin kuin perisuomalainen masennuskulttuuri.

No joo, Olipas provosoiva kirjoitus OhBoy21:lla. Olen itse erittäin tyytyväinen ulkonäkööni. Toisaalta en anna asian häiritä elämääni ainakaan siten, että olisin täynnä itseäni. Täytyy minunkin myöntää, että kivannäköinen jätkä herättää kiinnostuksen helposti, mutta jos keskustelu on tasoltaan aivan muuta niin kyllä kiinnostuskin ainakin mulla lopahtaa.

Jos asenteesi on tuollainen, tulet todennäköisesti elämään yksinäisen ja köyhän (ainakin henkisesti) elämän. Jos todella ulkonäkö on ainoa asia, joka esim. saa sinut edes juttelemaankin jonkun kanssa, niin eipä ole asiat kovin terveellä pohjalla. Sellaisen käsityksen kirjoituksestasi ainakin saa.

Pelkkä superhyvännäköinen kuori on pidemmän päälle aika tylsä, ainakin jos etsii jotain muuta kuin yhden yön seksiseuraa.

Eipä siinä mitään.. onnea etsinnälle. Ja jos tosiaan ei löydy omaa tasoa vastaavaa jäbää ni ainahan peilin voi ottaa avuksi herkkiin hetkiin. =)

Taitaa tuoksusta päätellen jossain kukkia ihan oikea narsist... eikun narsissi. Mitenkäs sattuikin niin osui silmään nettiä selaillessa Irina Krohnin kirjoitus Ylioppilaslehdessä parin vuoden takaa (perjantai 24.5.1996, numero 10):

"Kreikkalaiset tragediat kertovat usein siitä, kuinka jalo yksilö sortuu omaan hybrikseensä, uskoon siitä, että on jumalan tavoin haavoittumaton. Tarina toisensa jälkeen toistaa sitä, että kaikkia koskevat lopulta samat elämän lait. Niitäkin, jotka ovat inhimillisen mittapuun mukaan ylivertaisia kyvyiltään ja taidoltaan."

Hybristä seuraa aina nemesis, mutta tuskin kannattaa odottaa, että Zeus iskee salamalla. "Jumalten" rangaistus seuraa varmemmin jossain vähemmän näyttävässä muodossa. Jos ei muussa muodossa niin kannattaa muistaa, että todella kauniista nuoresta miehestä ei useinkaan tule iän myötä todella hyvännäköistä keski-ikäistä miestä tai vanhusta. Poikajumalalla on edessään vain yksi tie ja se kulkee alapäin (kateellinen yleisö taputtaa karvaisia käsiään), kun nuoremmat "poikajumalat" tulee ja jyrää "vanhuksen".

Jotain lohtua vähemmän kauniilla pojillakin on, sillä aina ei iän karttuessa tule rumemmaksi vaan pienestä finninaamasta voi tulla ihan tyylikäs mies, kun aika vähän hioo piirteitä ja itsevarmuus lisääntyy.

Pokajumaluutesi on todella puhtaasti vain homomaailman ilmiö. Tai kyllä monet naispuoliset bitchit on just tommosii.

Mulla särähti tosi pahasti tuo "on VARAA olla vaativa" -kohta. Rakkaat homppelit, mietitäänpäs tätä lausetta hetkisen aikaa vakavasti.

No, toivottavasti tämä poikajumalaksi itseään kutsuva otus joku päivä löytää toisen samanlaisen poikajumalan, joka on yhtä upea ja täydellinen ja pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen kuin tämän threadin aloittaja. Ehkäpä he sitten voivat yhdessä ihailla itseään ja toisiaan peilistä ja pitää huolta toistensa ulkonäöstä. Eihän sitä parisuhteessa muuta tarvitakaan kuin nätti naama ja mallin mitat.

Kuvittelitteko, että riittää jos on "kiva ja hyvännäköinen"?

Täytyy olla kaunis vartalo, mutta myös kauniit kasvot. Pitää osata pukeutua tyylikkäästi, muttei tylsästi. Tulee olla rakastettava ja rakastava, mutta myös viiltävän älykäs ja sopivasti tavoittamaton. Akateemisesti koulutettu ja hyvätuloinen, muttei todellakaan kaupallisella alalla tai teekkari. Syvällinen, mutta äärimmäisen hauska. Solidaarinen, mutta menestyvä...

Rima korkeammalle, pojat!

Noh, on se sentään hyvä että maailmasta löytyy vielä ihmisiä joilla on terve itsetunto, arvot kohdallaan ja älykkäitä ajatuksia hyvin perusteluin. Hyvää jatkoa sinulle Poikajumala, olet idolini.

*Sarcasm is the truth*

OhBoy21 alias Poikajumalan jutuissa on kyllä jonkunlainen pointti. Jos on ns. hyvännäköinen niin helpostipa siinä käy niin että yksin jää. Kaikki katselee itsensä kaltaista / oloista / tai ns. tasoista kaveria, ja jos sitten sattuu täyttämään enemmänkin "alan ihantaita" ulkonäön suhteen niin moni katsoo että emmä tota viitti yrittääkään, tai että toihan on varmasti sitten kusipää kun se on noin komee. Ja monestihan niin onkin...

Toisaalta monilla homoilla on tosi paha "kaikki himoitsee mua" -kompleksi. Kukaan homo ei ole koskaan ainakaan minun kuulteni valittanut ulkonäöstään, päin vastoin mitä erikoisimmat hirviöt ovat vilpittömösti kertoneet, kuinka pitävät siitä mitä peiliin katsoessaan näkevät. Jokainen kaapistatulija kuvittelee olevansa lahja maailman homoille.

Ja makuja on niin uskomattoman monenlaisia, että ihan turha on kenenkään kuvitella kaikkien mieleen olevansa. Ja lisäksi: vain osa homoista käy kapakoissa. Sinne tulevat vain ne, joita pintakiilto kiinnostaa. Muissa piireissä pyörivät eivät näistä poikajumalista välitä kenties lainkaan.

Ja vielä lohduttava tiedo OhBoy21:lle: odota vain rauhassa, niin pääset ulkonäöstäsi. Aika vie sen kaikilta. Siis ihan kaikilta.

Ehkä tämä on trolli... mutta siitä välittämättä kommentoin lyhyesti, että kyllä usein karismaltaan ja ulkonäöltään tasavertaiset kiinnostuvat toisistaan - aivan kuten te itse olette kirjoittaneet. Silti poikajumalaamme pidetään narsistisena ja ylivaativana, jos hän kauniina ilmestyksenä kiinnostuu toisista samanlaisista. Missä logiikka? En minäkään, nainen tosin, innostu itseäni reippaasti vanhemmista/surkealla itsetunnolla/heikoilla älynlahjoilla/huonolla ulkonäöllä varustetuista ihmisistä. Valitettavasti se vain on niin, ja olen rehellinen itselleni sen myöntäessäni.

Parisuhteessa on läsnä niin henkinen kuin fyysinenkin puoli, emmekä me ihmiset niin henkiolentoja ole, ettemmekö ollenkaan välittäisi siitä, minkänäköisen ja -oloisen tyypin kanssa maailmaa ihmettelemme. On sitä paitsi suhteessa helpompaa ymmärtää toista, jos tämä hahmottaa itsensä suunnilleen samanlaisena suhteessa ympäröivään maailmaan. Kauniit pitävät kauniista.

Ja ulkoisessa olemuksessa painaa ainakin minun mielestäni niin moni muukin asia kuin yksittäiset seikat, treenatut lihakset tai juuri oikealla tavalla persoonalliset vaatteet. Itseluottamus ja älyllisesti liikkuvainen mieli hehkuvat läpi. Se synnyttää karisman, jota ei voi vastustaa.

Joo, ei voi olla totta tää keskustelu. Mutta ach ja voich sche ön! Oon varmaan kans vähä tämmöne katkera homo-setä mutta ei oikeesti vois vähempää kiinnostaa mitkään myöhäisteenixiboizujumalattaret. Eli et kyllä saa ihan ketä vaan - zorgen babe! Tää hinuri nimittäin arvottaa itsensä ihan jollain muulla kun kropalla. Enää en oo timmissä mut joskus olin ja - oikeesti - ei kauheesti riitä mielenkiintoa ravata rasvaprossia mittaileen. Liikunta ja kunnosta huolta pitäminen on tietysti toivottavaa - ja ei-niin-plösö ulosanti sivutuotteena - mut kun kroppa ja ulkonäkö on tärkeämpää kuin itse liikunta, on narsisti. Enkä ole kertaakaan tavannut yhtään tosi "adonista", joka olis kestänyt tarkempaa tarkastelua - kroppansa lisäksi siis. Ollaan jossain omassa ulottuvuudessa, jossain "Hedonassa", ja minglaillaan vaan toisten "jumalten" kans. Itse oon ihan lihaa, verta ja syntiä täynnä - sellainen kelpaa silvuplee. Hattarasta tulee vaan maha pipiks ja sitä saa Lintsiltä.

PS. Ulkonäössä nassu on tärkein. Sitä ei muuteta salilla tai Eestissä - paitsi jos halua olla a) M-E Hytönen tahi b) Möykkäel Jaksoni. Liikakilot karisee keltä vaan babe! >)

"Toisaalta monilla homoilla on tosi paha "kaikki himoitsee mua" -kompleksi."

Mä olen kyllä törmännyt enemmän toisen ääripään "olenrumaläskivanhusjotakukaaneihalua" -homoihin, heitä kyllä riittää tässä terveen itsetunnon maassa...

Onneksi olen ruma ja lihava ...saan olla ihan rauhassa!
Haluan vain sen yhden johon olen ihastunut.....muita ei siihen juttuuun tarvita

Hmm.kauneus on katoavaista ja rumuus syöpyy luihin asti...
Sisäinen kauneus tärkeintä mitä odotan kundikaveriltani..
Luonnetta pitää olla ja uskallusta olla oma itsensä se on todellista kauneutta jos vain sen näkee?
Harva uskaltaa poiketa joukosta koska niin usein gay miehillä on heikko itsetunto jota pönkitetään ulkoisilla "statuksilla" mitä ne ikinä onkaan....

Tosi mielenkiintonen keskustelu!
Oon 18-vuotias homopoika, ja ns. hyvän näkönen. Siis en ajattele itseäni jumalana, mut ei mamassa tarvii ku pari minsaa olla yksin, ni heti enemmän tai vähemmän näyttävät kundit tulee iskemään. Ongelmani onkin: Koska olen "nuori ja kaunis" ja aivotoimintani yleensä parin cosmon jälkeen siirtyy jalkojen väliin, en ikinä edes harkitse ketään, joka ei mun mielestä oo sexy. Ehkä mun ikäsenä on ihan ok harrastaa vaan parin tunnin suhteita, mut tuskin niitä ikuisesti jaksaa(tai saa). Ihan hyvin mä voisin olla jonkun ihan "mattimeikäläisen" näkösen tyypin kanssa, ja voi olla, et mun "ultimate soulmate" onkin tällainen, mutten tuu ikinä tutustumaan häneen...
Ehkä joku tajus mun pointin-siis ku on kiimassa, ja vaihtoehdot on ihan tavallisen näkönen kundi ja jumala, ni valinta ei oo kovin vaikee, vaikka se usein on väärä.
Hyvää yötä ;)

eikun huomenta... tartuntapintaa tässä ny kumminkin on enemmän ku mun peruukissa karvoja.. miksei tolla jumalattarella ois oikeutta olla oma kaunis ittensä? olen mäkin joskus ollut kaunis ja haluttava ja kuosissa ja trendikäs jne...... mun tapauksessa vaan aivot ja ajatukset alko kasvamaan kun olin aikani keekoillu prinsessana.. jälkeenpäin ajateltuna oli jokseenkin pop tärkätä ja lycraan kietoutua silloin kun siihen vielä oli varaa... ei tartte enää vanhana kadota teinivuosien unelmiin ja nuorekkuuden pohjattomeen kaivoon kun on kyllikseen mällänny...... toisaalta taas mitä tulee tohon täydellisen puoliskon etsintään ni mä ainakin uskon tommoseen donkey&racehorse ajatteluun.... jospa oliskin tällä jumalattarella tavis rinnallaan ni kuinka kauniilta näyttäiskään.....

>Ongelmani onkin: Koska olen "nuori ja kaunis" ja >aivotoimintani yleensä parin cosmon jälkeen siirtyy >jalkojen väliin, en ikinä edes harkitse ketään, joka ei mun >mielestä oo sexy.

-Hahhahahahaaaaa! Taas saa nauraa teille älyn jättiläisille! Parin "cosmon" jälkeen varmasti kuka tahansa uskoo olevansa maailman haluttavin ja parhaimman näköinen.

Mutta katsotaanpa totuutta silmiin nyt: makuja on monia, ja mua ei ainakaan kiinnosta itseään jumalattoman hyvännäköisenä itseään pitävät teinipimperot, joilta monessa suhteessa puuttuu ulkonäöstäkin sitä jotain. -Ja pään sisältä vielä enemmän: "uuh olen niin sexy ja ei mene kuin pari minsaa ku joku kauhee on pokaamassa mua mamassa". Ja paskat, sanon minä...

Täähän on hauskaa keskustelua, ja vielä hauskemmaksi sen tekee jos kaikki on tosissaan! Että antaa palaa vaan niitä rehellisiä mielipiteitä, mielelläni mä ainakin luen:)
Totuushan on että KAIKILLA on oikeus valita seuransa ihan millä perusteella haluaa! Se on sitten eri asia saako sitä vai ei...
Mä ainaski oon tällänen vanha ruma ja rupsahtanut..nuorempana olin vain ruma ja rupsahtanut.
Silti mullakin on aina ollut, ja tulee olemaan MYÖS ulkonäkökriteerit. Mutta pitää muistaa että "kauneus on katsojan silmässä" kuten täällä on jo todettukin. Ei varmaan "maailman halutuinkaan" ole kaikkien mielestä haluttava. Ja joku "ihme kummajainen" kiinnostaa taas jotain toista tavattomasti.
Miten sitten tuollainen jumalaiseksi itsensä tunteva suhtautuu aikanaan siihen että kaikki me rupsahdamme aikanaan? Osa varmaan luontevasti, kun on tarpeeksi monessa kukassa pörrännyt, mutta varmasti on niitäkin joille totuus kolahtaa paljon järkyttävämmin seurauksin.
Mutta onneksi kukaan ei voi kieltään minuakaan ihailemasta urheilullisia komeita HETEROpoikia joihin voi kaiken lisäksi suhtautua neutraalisti ja luontevasti...Eivät ole kauneuttaan täynnä itseään, eivätkä kuvittele että "nyt tuo yrittää iskeä mua kun oon näin hyvännäköinen."
Mutta: Kyllä mäkin haluisin olla...hyvännäköinen, tietysti!

Oho! Voisinpa väittää, että ihania haluttavia herkkupaloja ei kukaan halua. Monen mielestä he taitavatkin olla sekundaa joka kelpaa/kelpaisi kyllä kerran nykäistäväksi.

Glossy paperille painetuista kalliista ja kiiltävistä kuvista ja valkokankaalta kyllä kuolataan ehtymätömällä innolla sokerisia silmäniloja, mutta kun lihaa ja verta seisoo edessä se onkin pa***kaa, josta tulee vielä paha mieli. Kaikkiko haluavatkin kesinkertaisen tallukan? Mitä, ulkonäöllä on siis sittenkin väliä - kaunis vain ei kelpaa!

Jossain vaiheessa oli minullekin aivan selvää, että sitä saa kenet haluaa, jos sellaista nyt baareilla sattui näkemään. Joskus sitä myös toimi sen mukaan. Ei se ole sen pahempaa kuin se, että ottaa sen mitä sattuu saamaan. On aina parempi kuin voi itse valita ;-) Niin paljon parempi!

Kauniissa kuoressa voi muuten myös piillä suuri lämmin sydän ja sykkiä myös muutama ajatuskin. Mutta kyseessä on kuitenkin (nuori) mies, joka kaipaa rakkautta, hyväksyntää ja seksiä - kuten me kaikki ;-)

Kannattaa jokaisen aina välillä kurkistaa ajatuksiinsa ja miettiä, mitä haluaa.

On myös niitä hetkiä kun ei halua olla the belle of the ball. Niistä poikajumala kertoikin.

Ja ei heteropojat ole leveitä vai. Hmm, sieltä vasta löytyy umpiluunkovaa machovarmuutta oman ulkonäön, lihasten ja peniksen voimasta, ihan monen sukupolven vankalla kaikupohjalla. Siihen ei yksikään homo kykene! Vaikka se esittämistä monesti onkin.

kyllähän sitä tuossa iässä oli niin hyvännäköinen ja jumalainen, ett jopa SUOMESSAKIN sedät kilvan kaikkensa antoi, vaikka ilmaistahan täällä on aina ollut tarjolla pilvin pimein (tai no, jotkut parista tuopista).

ei silloin tullut mieleenkään katsella toisia samanlaisia. eipä tosin vieläkään, ja vettä on sentään virrannut vantaanjoessakin jo muutama triljoona kuutioo sen jälkeen.

tahtoo sanoa, että miksi ei käyttäisi hyväkseen luojan antamaa ulkonäköä ja pistää sitten tienaten sillä, kun vielä voi, eikä ruikuttaa ku samanlaista ei löydä.

ehkäpä muut jumalaiset eivät ole kiinnostuneita kaltaisistaan,vaan hyödyntävät ulkonäköään ihan vaan itsekkäästi.

Ekaks: On teillä ongelmat!
Tokaks: Tämmösiä lukiessa ei yhtään tunnu kummalta se, että Feud sanoi homoilla olevan suhteessa enemmän narsisistisia häiriöitä. Mikä on normaaliudessa niin pelottavaa?
Ja kaikille jumalille vielä: Mitä teette sitten kun olette 40+ ja sen tuomine iän lahjoineen?

"Glossy paperille painetuista kalliista ja kiiltävistä kuvista ja valkokankaalta kyllä kuolataan ehtymätömällä innolla sokerisia silmäniloja, mutta kun lihaa ja verta seisoo edessä se onkin pa***kaa, josta tulee vielä paha mieli. Kaikkiko haluavatkin kesinkertaisen tallukan? Mitä, ulkonäöllä on siis sittenkin väliä - kaunis vain ei kelpaa!"

Suomessa eivät viihdy kuin kateus ja keuhkotauti. Itseluottamus ei sovi tähän kulttuuriin, jossa menestystä tulee hävetä ja elämän surkeutta tulee jatkuvasti voivotella. Propsit vaan kaikille niille jotka uskaltaa sanoa olevansa jollain saralla hyviä (oli se sitten ulkoista tai sisäistä).

daffy: Kateussyytökset ja kateuden muka erityinen "suomalaisuus" ovat varmasti kaikkein yleisin keino pyrkiä tukahduttamaan asiallinen keskustelu ilmiöistä, joita joku uskaltautuu pitämään yksinomaan typerinä.

Tulkitsin keskustelun avaajan puheenvuoron niin, että hän ei katso osaansa minkäänlaiseksi menestykseksi, pikemminkin hänellä on vaikeuksia löytää itselleen sopivaa kumppania. Tilanne aiheuttaa hämmennystä, koska hän kuitenkin on mielestään lähes täydellinen.

Itse en vähääkään kadehdi ulkoisesti "kauniita" ihmisiä. Sen sijaan myönnän usein kahdehtivani persoonallisia yksilöitä, sellaisia jotka uskaltavat olla oma itsensä ja kliseetä käyttääkseni 'kulkea omia polkujaan'. Heidän ei tarvitse kalastella muiden katseita, koska he eivät välitä niistä, vaan voivat keskittyä muihin, mielenkiintoisempiin asioihin.

Kateus ei kuitenkaan merkitse sitä, että toivoisin heillekään mitään pahaa, päinvastoin. Samoin keskustelun aloittajalle toivon kaikkea hyvää, ja että hän osaisi kehittää persoonallisuuttaan vähän monipuolisemmin, peilaamalla sitä muuhunkin kuin pelkkiin banaaleihin ulkonäöllisiin esikuviin.

Juu, ei tässä tarvita kärkeviä ilmauksia suomalaisten luonteenpiirteistä tai homojen sielunmaailman epätäydellisyydestä - ei hani banien ärsyttävästä ihanuudesta.

Onnellinen elämä lähtee siitä, että tietää mitä on ja siitä, että se ei kaikissa tapauksissa ja joka suhteessa ole olleenkaan tarpeeksi. Aina lopulta tulee tilanteita, joissa omat rajat tulevat esiin. Tämän täällä mm. poikajumalaehdokas näyttääkin ymmärtäneen.

Nyt sitten se viimeinen knoppi. Ei kannata välittää liikaa toisten mielipiteistä. He katsovat aina vain omien silmiensä läpi. Totuus on aina värittynyt. Kuka sanoi, että aina pitää miellyttää kaikkia, ehdoitta? Oh boy, se tie johtaa todellisiin mielenhäiriöihin!

Homopiireistä pois sulkeutuminen ei siis ratkaise mitään. Homopiireissäkin voi olla oma itsensä omalla tavallaan. Ja mitä ne homopiirit edes ovat?

"Tulkitsin keskustelun avaajan puheenvuoron niin, että hän ei katso osaansa minkäänlaiseksi menestykseksi, pikemminkin hänellä on vaikeuksia löytää itselleen sopivaa kumppania."


- Ja paskat, ei varmaan katso juu. Heh heh, voi että raukka varmaan kärsii niiiiin kauheasti. <repeää nauramaan>

Hei - kuka tahansa terveellä itsetunnolla varustettu, OIKEASTI hyvännäköinen tietää olevansa komea, mutta ei tee asiasta numeroa. Eikä se silloin myöskään ole mikään "ongelma".

Niin narsismi kuin huono itsetuntokin ovat molemmat terveen itsetunnon häiriöitä. Terve itseluottamus on jotain aivan muuta kuin narsismia.

-node

Oon samaa mieltä edellisen kanssa. Tuntuu että just tässä ryhmässä on uskomattoman ahdistuneita tyyppejä, jotka sitten ongelmoi eri tavoin, esim. just tollasella mielettömällä fuulalla "olen oikea poikajumala mutta on tämä niin kauhea kohtalo kun en löydä ketään."
Pliis..."Poikajumala". Voiko kornimpaa nimitystä edes olla.

kova on hinku vetää asian vierestä kohti asiattomuuksia...

Pointti ei olekaan se tekeekö itse numeron omasta ulkonäöstään, vaan se, että siinä ulkonäkö panee muiden pasmat sekaisin niin, että arvostelukyky heittää volttia. Eri selityksillä aletaan vähättelemään koko ihmistä.

Kandee kuitenkin ottaa huomioon, että hvyä ulkonäkö herättää reaktioita. Tuijotusta, halua koskea, katkeria kommentteja. Jopa suoraa ja agressiivista käytöstä, kohde pitää saada pois silmistä!

Se numero lähtee itämään siis kyllä ihan katsojan umpiluussa, ei pelkästään siellä tyhjässä kauniissa päässä.

Siis kanssaihmisten reaktiot hyvät ihmiset! No mitäpä tämä viestiketjukin todistaa, hyvännäköiset painukoot pois silmistä jos eivät osaa olla...

Täytyypä ens kerralla pynttäytyä vaihteeksi harkitusti ja huvikseen laskea kuinka moni pää kääntyy... mä voin sitten kertoa teille!

C u around ;-))))

No tää nyt on taas niin tätä, mutta eiköhän se asia mene niin, että kai se jokaisella oma maku on. Ei kannata vetää johtopäätöksiä että on mahtavempi kuin muut. Ei musta toi itserakkaalta tekstiltä kuulostanu ku hitusen. Ehkä vaan hyvin itsevarmalta tapaukselta ja mielestäni VARSINKIN suomalaisessa kultuurissa nämä sekoitetaan hyvinkin paljon.
Itserakas on heti jos sanoo olevansa jossain hyvä tai sanoo näyttävänsä hyvältä.
Mä uskosin että esim. mua ei ohboy sytyttäs koska mulla ei ole tavallinen maku. Mun mielestä hän luultavasti kuuluisi näihin persoonattomiin persoonallisuuksiin kuten joku Harri Haatainen tai se Markusmikäliejuoksija nyt olikaan. Kaikki tykkää erilaisesta. Jos itse "poikajumalaa" harmittaa olla hyvännäkönen niin uskon että hän voi tehdä asialle jotain. Älä laita ittees peilin eessä tuntikausia äläkä treenaa..siinä aste huonompaan ja ehkäpä sitten sulle parempaan elämään, onhan tuo nyt harmi, jos sua baaris katotaan.

"Kateussyytökset ja kateuden muka erityinen "suomalaisuus" ovat varmasti kaikkein yleisin keino pyrkiä tukahduttamaan asiallinen keskustelu ilmiöistä, joita joku uskaltautuu pitämään yksinomaan typerinä."

En pyrkinyt tukahduttamaan keskustelua (jos niin käsitit, vai ymmärsinkö virkkeesi väärin?), hämmästelin vain voimakasta vastareaktiota jonka keskustelun aloittaja on saanut kohdalleen. Myönnän, että suomalaisuus-argumentti on klisee mutta näyttää tässäkin keskustelussa pitävän pitkälle paikkansa - asiallinen keskustelu ongelmasta suistui pian narsismisyytöksiin. Aiemmassa kommentissani en muuten tarkoittanut kenenkään olevan kateellinen poikajumalan ulkonäölle, vaan tarkoitukseni oli viitata hänen vahvaan itsetuntoonsa. :)

niin, ja jos siitä itse aiheesta, kumppanin löytämisestä...

On aivan tavallista, että (ensimmäinen) ihastus tai haun kohde on oman itsen kaltainen. Toki osa hakee selkeää vastaparia, osa jotain muuta. Mikä sillä hetkellä kiinnostaa. Me kokeneemmat voimme varmasti tunnustaa, että vuosien karttuessa miesmaku muuttuu. Kuinka moni on aina seurustellut samantyyppisten ihmisten kanssa? joku varmaan on tehnyt niinkin, mutta valintaa sekin on yhtä kaikki.

Zeppelinkö sen täälläkin jälleen sanoi, mutta toistetaan vielä. Heti alkaa löytyä jotain parempaa kuin lopettaa etsimisen. Ei ole mitään oikotietä. Vaikka olisit joka ilta baanalla, vaikka olisit tyrmäävä, ei auta. Ole oma itsesi, älä ota kaikkea niin vakavasti. Ja kas oletkin helpommin lähestyttävä.

Ja kyllä homobaareissa kannattaa käydä, koska siellä käyvät kaikkia, ainakin kerran. Siten mahdollisuus samanmielisen kohtaamiseen on suurempi. Häiriötekijöitä ei vain voi vältää, mutta niistä pääsee kokemuksen karttuessa yhä vaivattomammin eroon.

Maailma on katkeria mielenmyrkyttäjiä täynnä. Etenkin nuoret homomiehet ovat helposti sekä naisten että miesten hampaissa. Kapakat ovat vielä pientä siihen mitä työpaikoilla voi joutua sietämään. Etenkin jos on nuori hyvännäköinen ja homoksi tiedetty mies...

Siis, älä vaivaa ajatuksiasi baarien hiplareille, älä katkerille äijille, älä nyrpeille ämmille. Unohda kumppanin jahtaaminen, kulje mieli avoinna ja ylläty siitä mitä voi tulla vastaan.

Aurinkoista kesänodotusta kaikille oman elmänsä jumalille ja jumalattarille ;=)

Narsismi ei ole osoitus hyvästä itsetunnosta, vaan heikosta sellaisesta.

se on sitä käänteistä psykologiaa, u know?

Mun pitää kertoo teille...ai kauheeta...ku musta on alkanu kanssa tuntumaan että oo jumala.
Mulla on sixpack, poikamaiset kasvot ja oon pitkä ja komee. Baarissa miehet yleensä katsoo mun perään himoiten mut mua ei todellakaan kiinnosta ne. Älkää ymmärtäkö mua väärin, ei mul oo mitään niitä vastaan siis henk.koht, mut en vaan löydä oman tasoistani seuraa! Kärsin liian hyvästä ulkonäöstäni.

No voi voi sentaan...vai tasoista seuraa....moni kakku paalta kaunis

Minä taas olen mahdollisimman kaukana jumalasta, oikea saatana ja ihmispiru. Ja kyllä miehiä riittää.

Kannattaa myös muistaa, että jos on baarissa 'metsästämässä' myös sinua itseäsi metsästetään enemmän. Se jotenkin vain näkyy.

Narsismiepäilyt hiipivät väkisinkin mieleen, jos henkilö samassa viestissä kertoo olevansa lähes täydellinen, mutta kuitenkaan on liian ujo puhuakseen 'itsensä tasoisille' ihmisille. Jokin tässä yhtälössä ei täsmää, minun mielestäni.

Ja kyllä se suomalaisten itsetunto tuntuu olevan kohdallaan ainakin parin kaljan jälkeen, silloin jokainen peräkylän kotona asuva Reiska iskee paikallista missiä :P

Kuulen myös miten kauniit naiset ympäri maailman taputtavat käsiään ja huutavat 'Nytpähän tiedätte miltä se tuntuu'...

-node

Pahinta on itsestään syyttä suotta ylpeät ihmiset. Enemmän on tullut eri puolilla vastaan niitä mitäänsanomattomia, jotka luulevat näyttävänsä joltain. Ja auta armias, jos esim. taloudellista mannaa saanut tavan tallukka alkaa rehentelemään - ei siinä riitä jeesuksenkaan kärsivällisyys.

Sen sijaan moni poikkeuksellisen hyvännäköinen onkin ollut hyvin arka ja ehkä sisäänpäinkääntynytkin. Syitä siihen löytyy tästäkin threadistä...

Minä olin myös aikanani todella hyvän näköinen, mutta en sitä ollut koskaan uskonut itsestäni. Minä päinvastoin tunsin itseni rumaksi, koska äitini haukkui ulkonäköäni.
Kehotankin kaikkia todella hyvän näköisiä kokeilemaan mallina kykyjään ja menestymään, sillä se voisi nostaa itsetuntoa. Pahinta elämässä on huono itsearvostus. Se on hyvin tuhoavaa ja surullista. Minä pidän kauniiden tai komeiden ihmisten katselemisesta: minusta se on hienoa! Oh boy 21: kirjotuksestasi ehkä saa sen kuvan, että et oikeasti arvosta itseäsi, vaan ylemmyydentunteesi onkin käänteistä alemmuudentunnetta, mikä näkyy siinä, että et uskalla lähestyä vertaisiasi ja siinä, että et löydä itsellesi ystävää homopaikoista. Sinulla voi olla myös epäluuloisia piirteitä, mikä voisi johtua siitä, että olet todennäköisesti- tai tunnet-syvää yksinäisyyttä. Ei ole pakko löytää seksikumppania varsinkin kun ei tiedä vielä, mitä haluaa. Elä vapaasti ja etsi itseäsi, millä tarkoitan juuri itsetunnon vahvistamista. Tee hyvää itsellesi ja nauti elämästä, kun sinulla on vielä terveelliset elämäntavatkin. Rakenna sisältöä elämääsi. Olet ihana ja se on suuri lahja.

MITÄS JOS HANKKISITTE KAIKKI VAIKKA ELÄMÄN?

Heti kun sinä Jumala näytät olevasi olemassa, sitten hankin elämän

Sanotaan: On nätti kuin sika pienenä. Nuorena voi vielä valita seksikumppanin. Pidemmänpäälle siitäkin touhusta katoo hohto ja alkaa vain ajatella sitä parempaa ystävää, jonka kanssa voi myös harrastaa seksiä. Ei se karkaa mihinkään ja sen rupsahtanut kumppani on aina yhtä komea kuin silloin nuorempanakin.
Komeat miehet tuntuvat olevan niitä yksinäisimpiä kavereita. Tunsin erään joka oli kiva ja nätti, mutta köysi katkaisi tuon upean kundin elämän. Ihan omasta tahdoastaan. Ajatteli olevansa tyhmä, ruma ja kaikee semmosta. Sitä komeaa kundiakin kannnattais vaikka silloin tällöin vaikka moikata. Sattais vaikka välit lämmetä. Ei se pure kiroaa ehkä kun ressukka pelästyy.

Mä uskon OhBoy21:n vilpittömyyten kirjoittaessan tuntevansa oleva poikajumala.

Meillä jokaisella on jotain, mitä toiset haluavat - toiset kiihkeämmin, toiset vähemmän. Tiedän tuntee, kun päät kääntyvät ja baarihait ryhmittyvät saalistusasemiinsa. OhBoy21:n kirjoittamat aloitusrepliikit ”todella monet haluavat sua.. ja sen sä ehkä jo tietänetkin..” ovat totta. Ventovieraat kädet hiplaavat sua ja jotenkin sun puhelinnumero leviää. Se, miten sä jatkossa käyttäydyt antaa sulle sitten sen maineen - josta ei pääse eroon.

Mä itse olen aina osannut sanoa "ei kiitos", kohteliaasti hymyillen.

Tää on aika homo aihe. Itse olen tasoni määritellyt ja olen juuttunut kouluarvosanoin tonne 8-. Ja sen tason jätkien kanssa joudun tekemään jo tosi paljon töitä, että viittivät mun kanssa olla.

Mielenkiintoisesti sanottu, Will! Kerro vielä mitä töitä sä joudut tekemään asian eteen. Siis että ne kasimiikan pojat suostuis oleen sun kanssa.

En voi sanoa että tietäisin tarkalleen mistä Ohboy21 kirjottaa koska en tunne tapausta, mutta olen huomannut samoja asioita kuin hän..
ja olen lukenut täällä kommenteja jotka ovat niin naiveja että päässä heittää.. Tässä puhuttiin baareista ja siellä tujottamisesta... sehän on päivän selvä asia että kun menee ihmisten ilmoille hyvän näköiset yksilöt saavat katseita enemmän kuin ns. "rumat"!! Jos jollain on ennustajan taito ja pystyy puhumatta ihmiselle tietämään toisen ajatukset sekä persoonallisuuden niin voin sanoa suoraan olevani kateellinen! mutta minulla ja monella muulla ei ole sitä taitoa.. ja mitä näet tuntemattomassa ihmisessä ensimmäisenä? ulkonäön. en voi kieltää että eikö myös minulla ole kokemuksia siitä että joku joka saattaa olla todella ruma voi ajatustensa ja puheidensa ansiosta ollakkin yhtäkkiä kivan näköinen.. koska kun olet tutustunut ihmiseen ja hän mielyttää sinua niin ulkonäön merkityksen kynnys laskee...
Mutta voin omalta kohdalta sanoa että en ole ikinä kuullut ulkonäöstäni moitteita, joten myös minulle on annettu niin sanottua "liikkumavaraa".. eli voin kopata melkein jätkän kuin jätkän mukaani kuppilasta.. eikä mieleeni tule että menisin kuolaavan kyttyräselän puheille kun voin jutustella viereisen pöydän adoniksen kanssa!!

Mielestäni kelle ulkoisia avuja on suotu niin siinä ei ole mitään pahaa tuoda sitä esiin..
se on vaan kateellisten panettelua jotka höpöttävät että hyvän näköiset yksilöt ovat muka itsekeskeisiä ja kykenemättömiä viisaisiin keskusteluihin tai tekoihin!!

Joudun ihan hulluna dieettaamaan ja käymään salilla ja ottamaan kulutusluottoja että saan hienoja vaatteita ja sampanjaa jne.

Kirjoittajan ongelma lienee yleistä nuoremmille homoille. Sympatiani sille. Johtuneeko osittain siitä, että arvomaailma muuttuu iän myöden?

Varmasti negatiivisesti vastanneista pääosa oli vanhemmanpuoleisia ja positiivisesti vastanneet nuorempia. Ainakin pari nuorta koki samaa ja oli poikajumalia. Oiskohan näin? Kateutta, jumalointia, kielletty hedelmä, saavuttamatonta kauneutta, whatever. Niitähän homokansan on vaikea niellä.

Nuori on yleensä haluttava seksuaalisesti, mutta henkisesti ei. Nuori myös tietää tämän ja korostaa ulkonäköä. Nuori ei ole tyhmä, päinvastoin. Nuori vain arvostaa enemmän ulkonäköä kuin henkisyyttä. Nuori tykkää kauneudestaan, vaalii sitä, käyttää sitä hyväkseen ja vaatii samaa toisiltakin. Tämä muuttuu kasvun myötä.

Vanha taas ei ole enään kaunis siloposkinen poika. Söpöys on muuttunut komeudeksi tai elintasovatsaksi. Vanha korostaa henkisiä puolia enemmän, mutta himoitsee nuorta sen kauneuden vuoksi. Siitä nuori ei aina tykkää. Vanha voisi antaa nuorelle henkisyyttä. Nuori voisi antaa vahemmalle sen himoitseman kauneutensa. Usein näin käykin, jos nuori haluaa henkisyyttä, mikä vaatinee jo jonkinlaista kypsyyttä. Jotenkin olen huomannut, että henkisesti kypsimmät nuoret haluavat pääsääntöisesti vanhempaa miestä.

Mutta kun taso on korkealla, liikutaan alueella, jossa ei paljon muita samanlaisia ole. Se on tietenkin ikävää. Vain sopeuttamalla itseään alueille, missä ei aikaisemmin ole ollut voi laajentaa tätä reviiriään. Pitää oppia hyväksymään toisia ihmisiä ja oppia tekemään kompromisseja. Tämäkin ominaisuus kasvaa iän myöden.

just...

Ohhoh.. En olis kyllä uskonut, että toi avausrepliikkini sais näinkin paljon keskustelua aikaan!
En oo pitkilleen tääl käyny näit juttui kattoo ja nyt sit jo reilu 60 vastausta..

Kyl varmaan osa noist kommenteista pitää täysin paikkaansa, osa enemmän ja osa vähemmän.

Ehkä tää keskustelu herättää ainakin meissä kaikissa ajatuksia, mm. siitä, mitä voisimme tehdä toisin tai miten toimintaamme voisimme parantaa.

Ehkä jokaisen olisi hyvä löytää ns. "kultainen keskitie" itselleen ja saavuttaa tasapaino itsensä kanssa. Näin tulisi myös parhaiten toimeen muiden kanssa.

Luulen, että tulevaisuudessa ei ulkonäkö enää riitä, vaan pitää olla myös jonkinlainen ura: siis olla sekä komea, että olla saanut aikaan jotakin elämässä riippumatta alasta. Tietenkin mitä enemmän rahaa sen parempi! Tällaisen vaikutelman saa joistakin amerikkalaisista deitti-ilmoituksista. Jo 30 v mainostavat "luomaansa uraa". Ovatko homot vähän liian vaativia sekä itselleen että toisille?

@me: Homot ja homosuhteet ovat vain valtavirtaistumassa. Samat kovat arvot ja kriteerit tulevat vallalle kuin heteromaailmassakin.

Kun myös homosuhteista tulee entistä julkisempia, rinnalle halutaan edustava kumppani, "hyvä saalis". Sitten kun sen uraputki kääntyy laskuun, kasvot rupsahtaa ja kaljamaha alkaa rakentua, on upgreidattava uuteen omantasoiseen tai vähän parempaan.

Onneksi heterosuhderumbakaan ei ole Suomessa vielä kehittynyt aivan samanlaiseksi teollisuudenalaksi kuin ihannemaassa rapakon takana.

No huh huh! Kyllä on pojalla vaikeeta, pitäiskö lääkitystä vaihtaa?

t r u c k & Ohboy21: Itse olen keskivertoa paremman näköinen (homobaarissa saan sen jonka olen päättänyt ottaa)

aika säälittävä kommentti, sori vaan ´\O_ :)

Olen pari kertaa seruannut sivusta kun joku hyväkroppainen nöpö tulee vonkaamaan kaveria. Kaveri tokas vaan että alahan painua siitä. Joten ei nämä jumalallisen söpöt pojat ihan kaikkia saa :)

Anyhoo, se on o.k olla helevetin hyvännäköinen, mutta tarviiko nyt tehdä kärpäsestä härän?!?

Mulla oli joskus ihan älyttömän huono itsetunto eikä mitään millä sitä tukea. Löysin uuden ystävän joka näytti mitä musta saa irti - löydettiin ulkonäkö. Se olikin oikein kiva löytö ja toimiva kunnes koko itsetunto kasaantus sen päälle miltä näyttää ja mitä muut siitä ajattelee. Itsetuntoa kasaantus kun pisan kaltevaa tornia ois rakennettu ja sai sitten vaappua siellä huipulla et WHAA yks finni nenän pieles... Oli asiat kuitenkin paremmin ku ennen kun uudet ihmiset lähesty mua. Aloin löytää myös sisintäni ja ai että nyt kun on pääkoppa suht kunnossa ja asiat tasapainossa ja ihana mies rinnalla ja ihania ihmisiä ja ystäviä ympärillä (RAKASTAN TEITÄ!). Olen oppinut että se mitä ulkonäöstä puhutaan ei ikinä ei millään ei missään nimessä vedä vertoja sille että susta välitetään ihmisenä ja kokonaisuutena eikä vain kuorena. Kauneus kumpuaa sisältä!

Kaikille itseään "poikajumalana" pitäville:

Kirjoituksesta tulee ihan mieleen yksi entinen finkkulainen irkkailija, joka suunnitteli tulevaisuutensa seuraavasti: "Poimin parhaat päältä ja lemppaan ne kun ne alkaa rupsahtamaan", eli tervemenoa vaan yksinäiseen elämään. Uskoisin, että tässä toteutuu karman laki aika hyvin.

Kyllä se maailman julmuus teillekin reppanoille vielä paljastuu, kun silmäkulmaan alkaa ilmestyä ryppyjä ja hiukset alkaa ohentua.

Jos olet noin pinnallinen, että tuomitset jonkun heti välittömästi ulkonäön perusteella, valmistaudu siihen, että sinua kohdellaan aivan samalla tavalla. Voin jo valmiiksi sanoa, että olet sitten millainen pommi tahansa, minua tuskin tuollaisella asenteella saat sänkyyn. :P

Terveestä itsetunnosta tuollainen jumalaksi itsensä rinnastaminen on kaukana.

Ohboy,ole vain ylpeä kun olet tollanen poikajumala, älä muuta luonnettasi muiden takia. Pukeudu tyylikkäästi, ole hyvännäköinen. Olet juuri.. cooli typpi, jollaisen haluaisin tuntea.
Keep up the good work!

Moi! Sä puhuit ihan samoista asioista, joista minäkin kärsin ja nautin päivittäin. Olen 23-vuotias poika ja seurustelusuhteitakin (monenlaisia) on jo takana. Niissäkin parissa törmäsin siihen, että jos olet itse hyvännäköinen, niin kumppaninkin on pakko omata hyvä itsetunto, jotta se pystyy rakastamaan aidosti. Näin ei kuitenkaan aina käynyt vaan jouduimme jatkuvaan taisteluun minun salilla käymisestäni, syömisestäni, pukeutumisestani...yms. Kun se asia vaan nyt on niin, että vatteet on luotu hyvännäköisten ja kroppaisten päälle ja kaupungilla, baareissa, ravintoloissa meillä oli yhdessä aina vaikeeta kun keräsin katseita osakseni.

Luin myös noita muiden kirjoittamia kommentteja, ja monessa puhuttiin siitä, ettei hyvännäkösillä ihmisillä ole aivoja ollenkaan, noh mä olen mielestäni aika fiksu ja hyvinkoulutettu, vaikka blondi olenkin. On kyllä ihan totta, että kiiltokuvapojan on vaikeampi löytää sitä todellista kumppania, koska KAIKKI HALUAA SUA, MUTTA KAIKKI EIVÄT RAKASTA!

Sanoisin kuitenkin, että nauti siitä, että olet upea ilmestys;) Niin minäkin teen=) Äläkä välitä noista rumien puheista. Koska juuri ne, joilla ei ole mitään ulkonäköä, haukkuvat komeita. Sille ei vaan voi mitään=( Sun kannnattaa ehkä miettiä niitä asioita, jotka sulle on kaikista merkityksellisimpiä siinä kumppanissa ja sitten taas jättää toissijaiseksi ne asiat, jotka on hyvä olla, mutta mistä voit tinkiä.

t. Summerboy

Ulkonäön puolesta jotkut ihmiset voi tietysti olla tosi kauniita, niin että kaikki on asiasta samaa mieltä. Klassinen ulkonäköihanne varmaan on iskostunut kaikkiin.

Mut toisaalta, nykyään on paljon erilaisia tyylejä ja eri näköisiä ihmisiä, ihmiset ja kulttuurit sekoittuu keskenään jne. Joten sellanen kauneuskäsityskin muuttuu ja kaikilla on vähän eri näkemyksiä asiasta. Se, millaisissa ihmisissä kukin kokee olevan seksuaalista vetovoimaa vaihtelee paljonkin. Tämä näkyy myös sitten hetskumaailmassa.

Itse muistan olleeni epävarma ulkonäöstäni esim. murrosiässä. Vasta se, että on saanut tuntea toisten halua ulkoisia piirteitäni kohtaan on korjannut tätä. Kyl se että joku sanoo seksikkääksi ja kauniiksi tai että ihmiset reagoi sun ulkonäköön positiivisesti tuntuu hyvältä. Ja se taas näkyy itsevarmuutena, joka nyt vaan on seksikästä.

Mun poikaystävä on varmaan aina lapsesta asti tuntenut itsensä hyvännäköiseksi. Ja tiedän että monien mielestä se on sitä (believe me...) Mutta mä en kuitenkaan koskaan ihastunut sen ulkonäköön, vaan se mun. Jännää.

Jos jotain olen oppinut, niin sen, että kyllä ulkonäkö mulle merkkaa jonkun verran, mutta ehkä siitä ei ole paljon hyötyä jos jää yksin kiertelemään baareja. Lisäksi on aina joku, jonka mielestä joku toinen on kuitenkin paljon paremman näköinen. Ja kaunein on se ketä rakastaa. Jne.

Mä en ole enää niinkään nuori -27v- mutta omaan poikajumalasta muistuttavan, hiljalleen rapistuvan, ulkonäön joka kuitenkin "käy" 5 vuotta nuoremmasta. Mä en kuitenkaan ole nirso seurani suhteen, riittää että miehessä on jokin kiehtova piirre ja lisäksi olen aina pitänyt hymyilevistä miehistä. Joku täysin "rumakin" mies voi olla sexy jos sen rumuus on näyttävää rumuutta.

Olen kuitenkin huomannut että melkein puolessa kaikista tapauksista saan pakit koska väki luulee että olen kiinnostunut vain siksi ettei toistakaan "poikajumalaa" nyt juuri oo näköpiirissä.

Mun mielestä miehen ei kannata olla kaunis vaan ennenkaikkea miehekäs. Miehekäs mies pysyy puoleensavetävänä iästä riippumatta mutta mikään keski-ikäinen poikajumala ei tosiaankaan hivele silmää.

Ohboy, olen saanut ostaa joko sinut tai jonkun muun kaltaisesi poikajumalan jo monta keraa. Kiitos Jumalalle siitä että teitä on, myytävänäkin.

No mua ei oo koskaan rumaks haukuttu päinvastoin. Oon tosin taistellu just tätä "poikajumala" syndroomaa vastaan ankarasti, koska siis se tulee lyömään takasin naamaan ja lujaa.

Muhun on ihastunu ihan vino pino kundeja elämäni aikana, jopa muutama heteroksi luulemanikin. En käännä siis kaikkien miesten päitä, onneks niin. En kuvittele itestäni mitään järjettömiä ja pyri etsimään kloonia.

Mut tiedän kyl mistä Ohboy puhuu, ehkä tosin vähän epädiplomaattisesti ;) Kannattais homojen kans aina muistaa et tää ulkonäköjuttu on aika arka paikka, oli komee ja kaunis tai ei.

Joku tutkimus jotain vuosi takaperin sit paljastikin semmosen suuren salaisuuden, et keskimääräistä paremman näköset miehet ja naiset (ilmeisesti tässä tapauksessa lähinnä heterot) oli yleensä yksityiselämässään onnettomampia, heillä oli enemmän irtosuhteita ja suhteet keskimäärin lyhyempiä kuin sitten vähemmän kauniilla kanssatovereillaan. Siis kun rumilukset löytää toisensa, niin ei niiden tarvi enää mitään ettiäkään. Hyvännäköset taas aina ettii jotain uutta ja parempaa, kunnes joku päivä kohtais vertaisensa. Ongelma vaan on siinä, että yleensä ne kohtaa vertaisensa, mut lemppaa ne silti ennemmin tai myöhemmin.

Ilmiö siis on jälleen ihan universaali, eikä mikään "homojen oma juttu", vaikka ehkä tietysti korostuu tietyssä mielessä.
Siis hyvä ulkonäkö on hyvä täky, mut ikävä kyllä jos ei oo mitään mielenkiintosta sanottavaa tai on pohjattoman tyhmä, ketä ihmettä semmonen tyyppi voi kiinnostaa?

Voisit lyödä rahoiksi nuorena tuon tasoisella ulkonäöllä. Tekisit mallintöitä tai viettäisit aikaa rattopoikana. Kyllä homppeli saa rahaa palamaan eikä sitä ole koskaan liikaa.

OhBoy21 otit aika aran aiheen keskusteltavaksi..

Ymmärrän kyllä sun ajatusmaailmaasi, sillä olen itsekin poikkeuksellisen hyvännäköinen. Semmonen klassinen adonis ;D Toisaalta ulkonäköni on geneettistä: pikkusisko ja isovelikin ovat kauniita, äiti ex-malli. Joten sinällään kotioloissa en kauneudellani ole päässyt 'ratsastamaan'.

Mutta tästä 'poikajumalana' olosta: Homobaareissa en ole juurikaan käynyt mainitsemasi tölläyksen ja paskanpuhumisen takia. Alkuillasta saa olla yksin ja loppuillasta pakoilla humaltuneita hiplaajia. Ja vaikka se ärsyttää niin siltikään ei ole valmis lopettamaan treenaamista, kulmien nyppimistä, ihonsa huolellista puhdistamista, trendikkäässä hiusmallissa pysymistä, kesäisen rusketuksen hankkimista...sitä suostuu tekemään kaikkea 'neitimäistä' ulkonäkönsä tähden..hm.. jotenkin..varmuuden vuoksi:) koska en koe itseäni kauniiksi peiliin katsoessani.

Mutta takaisin asiaan. Ulkoinen olemukseni ihmeesti peilaa 'tavallisen' näköisten homojen epävarmuutta. Uusiin ihmisiin esim. kavereiden ystäviin tutustuessani keskusteluun tulee aina mukaan se sama 'oman viehätysvoimansa testaus' minuun. Kun toinen huomaa, että olen oikeasti kiinnostunut hänen ulosannistaan, alkaa hienovarainen omiminen. Ja kun suomalaisen miehen itsetunto ei tunnetusti kestä pakkeja, niin sitä kuulee aina sen saman naljailevan "enks mä oo tarpeeks hyvännäköinen sulle"-replan. Eikä ulkonäkö ole todellakaan enää tärkein ominaisuus, yhteensopiva luonne ja kunnianhimoinen itsensä kehittäminen ovat.

Ainahan sitä on jollain tavalla vilkuiltavana, ja ihmisiä baarissa kiinnostaa mun deittikuviot. Kun annan pakit -> olen kusipää ja vähän yksinkertainen. Ja kun saan pakit -> pakkien antaja on tosi kova jätkä, ja mä sain mitä ansaitsin:) joten, eipä paljon innosta. Mieluummin sitä hengaa omanlaisten harvojen seurassa yksityisissä ympyröissä. Siellä saa rauhassa vinkua tottelematonta kuontaloa ja kysyä "näyttääkö mun perse isolta näissä farkuissa?" ;D Hauskaa, että oman ulkonäön kommentointi muualla on kuin punainen vaate härälle.

Ja valitettavasti olen esteetikko, joten kaunista poikaa katson minäkin paljon mieluummin kuin rumaa. Sellaisen kanssa seurustelenkin = olemme kaikkien selän takana snobeja ja ärsyttäviä, kaiken helpolla saaneita kusipäitä.

Se unohtui sanoa, että pidähän OhBoy21 lippu korkealla! Opiskele ja aloita mallinhommat.

Mä aloitin mallinhommat 20-vuotiaana, niissä piireissä oppii suhteuttamaan oman 'erinomaisuutensa' tosi nopeasti. Kimppakämpän jakaminen Nykissä viiden henkeäsalpaavan komean ja mukavan pojan kanssa opettaa näkemään itsensä ulkonäöllisesti vajavaisena :) Siinä porukassa erottuu vain sisäisellä kauneudellaan.
(ja itseään tyrkyttävät bf-kokelaat..ööh..sanotaanko.. ovat kaltaisiasi silmiä lepuuttavia tapauksia;)

Nauti elämästäsi. Ihmiset ovat naurettavia, eivätkä osaa ilkeistä kommenteistaan huolimatta olla palvomatta poikkeuksellista kauneutta. Tiedosta tämä, virnistä ja katso, kuinka asiat tipahtavat kämmenellesi!