Kuinka pitkä on ollut pisin suhteenne?

Kuinka pitkä on ollut pisin suhteenne? ja jos sitä ei enään ole mihin se loppui?
Olisi mukava kuulla vastaavia kokemuksia. Itsestä sen verran, että minun suhteeni on kestänyt jo kohta 19-vuotta.
Uskomattoman pitkä ja ajoittain rankkakin taival, mutta kaiken sen "hionnan" ja "opettelun" jälkeen voi sanoa, että hienoa se on ollut. Ja siis suhde jatkuu edelleen. Olenko ollut onnekas vai vain sattumusten summien uhrina?
Jos haluatte kysyä jotakin, mistä olisi teille apua, vastaan erittäin mielelläni.

Yli 30 vuotta.

moi MARK, itsellä kolme suhdetta takanapäin,4v,6v ja 3v
nyt olen löytänyt elämäni miehen ja pelottaa samalla kun on ihanaa, se hiomisvaihe ja opettelu meneillään, mikä mielestäsi on kaikkien vaikeinta suhteessa?
itse joudun opettelemaan tuon seksipuolen ihan uudestaan kun sinkkuna olen viettänyt aika rietasta ja villiä elämää.

Naisen kanssa n.15v, ekan miehen kanssa n. 2v ja nykyisen miehen kanssa runsas vuosi ja jatkuu...

Nyt jo yli 7 vuotta saman miehen kanssa. Aloitimme ystävinä ja suhteemme on parantunut ja muuttunut rakkaudeksi vähitellen...lujittunut.

Ystävyyssuhteeni ovat elinikäisiä. Rakkaussuhteeni rakkauden pituisia. Irtosuhteita en harrasta.

Yli 2 vuotta takana ja hyvin pyyhkii..

Ensin Antille pojot kotiin.

Itsellänni päättyi 1,5 vuoden suhde ihanan jätkän kans siihe, että mä ootin suhteelta jotain mitä toinen ei aina pystynyt antamaan. Kumpikin petti toista jossain vaiheessa mutta ei se suhdetta kaatanu. Tosin jos nyt saisin uuden mahdollisuuden tekisin asiat ihan toisin. Tajuaisin arvostaa sitä ihmistä, jonka kans seurustelin.... JOPA kännissä.
Vähän tässä vaiheessa kaduttaa, että pistin ton odotuksen takia poikki mutta ajattelin, että meitä molempia varten olisi joku parempi olemassa... Mutta ei enään tunnu siltä yhtään. Mut joskus käy näin. ei voi mitään... Ikävä kyllä. Pitäkää rakkaistanne huolta ja toivottavasti suhde kestää ja kauan <3

Viisi ja puoli vuotta onnellista yhteiseloa oman Rakkaani kanssa. Jatkuu edelleen, toivon mukaan aina siihen saakka kunnes autuaammat maat kutsuvat. :)

Oliskohan 2kk! ;)

n.23v 1,5 kk

Pisin suhteeni on kestänyt viisi päivää, lyhyin kymmenen minuuttia.

1 v 7 kk.. jatkuu edelleen, olen 21.

Noin 7 kuukautta. Oon nyt 21 v, enkä kyl oo mikään suhde ihminen. Pisin suhde oli just sillon kun alotin taipaleeni homona, mut sen jälkeen on ollu vähän laihempaa meininkiä. Monii hyvii tuttavii ja kavereita on jääny, mut ei oo tullu seurusteltua kyl sanan varsinaisessa merkityksessä kovin monen kanssa.

Joskus harmittaa, kun en saa irti itestäni sitä seurustelu- ja suhdeintoa, mut mulla on kyl tärkeämpääkin miettimistä. Toisaalta oon kyl aika kypsymätön viel siin suhteessa, enkä oo edes kyl tavannu ketään sellasta, jonka kans haluaisin koko ajan olla.

Kohtelen kyl joskus miehii luvattoman huonosti, mikä ei tietysti oo suotavaa. Pitkäikäinen suhde on varmaan tullakseen sitten kun on.

Niin, eri pituisia ja erilaisia tarinoita.
Mikä on ollut vaikeinta!? Enpä osaa sanoa, joka päivä tuo tullessaan sekä vaikeuksia että sitä helppouttakin välillä. Vaikeinta kai on ollut olla toiselle oikealla tavalla reilu, vihainen tai välinpitämätön ja rakastava. Sitä kun ei kumpikaan osaa näyttää kaikkea sillä tavalla, että toinen ymmärtäisi. Pidämme itsestään selvänä että kyllä toinen ymmärtää, mutta niin se ei ole ja tulee monia turhia väärinkäsityksiä. Uskonpa, että kaikkein vaikeinta on olla epäitsekäs ja aito, sillä sitä jotenkin kaverilleenkin "esittää" jotain mitä ei todellisuudessa ole. Minulle ainakin epäitsekkyys ja jakaminen on varmaan vaikeinta aina. Ja sitten ei tuota rakkauttaan pysty oikein näyttämään. En kyllä pidä siitä, että leperrellään ja sanotaan Rakasta,rakastan,,,Sen näytän teoillani ja vihjeillä. Ei mua kiinnosta yhtään sellainen asian toitottaminen. Se vain on itsestään selvää, että toisesta välittää ja haluaa olla yhdessä. Yhdessä olo on mahtavaa, mutta minä en koskaan halua aina olla yhdessä tai kotona, se ei vain onnistu minulta. Riittää kun asuu yhdessä ja elää yhdessä, mutta sitoa ei toista saa. Ei ketään saa eikä voi omistaa. Monet kaverini ovat lopettaneet suhteensa pelkästään liian suuren omistushalun ja itsekkyyden vuoksi.
Tällaista.....Mukava kuulla kommenttejanne....Itse en koskaan edes ajatellut, että suhde pitää olla. En ole siitä koskaan piitannut, mutta kun vain tuli kohdalle ihminen jolla oli niin paljon ominaisuuksia joista pidin ja joita arvostin, niin tässä sitä mennään ja kai tässä taitaa niin käydä, että yhdessä ollaan autuaammille maille asti. Onnekas olen ja täytyy vielä sanoa, että seksi on ehkä noin 10 % koko olemisesta. Ei se ketään onnelliseksi tee vaan kun suhde muuten toimii ja tuntee elävänsä mukavasti niin kyllä se seksi sitä hieman piristää välillä, mutta minun ja kaverini kohdalla sillä ei kauheasti ole merkitystä. Ihmiset ovat erilaisia.
Keskustelkaa, tätä on mukava lukea.

Mark, sina summasit koko ajatuksen oikein.Kaikki mita kirjoitit hit home,relly.Sex,,,se ei meilla koskaan ollut ensimmainen asia.Olla ja elaa yhdessa,tassa elon vaelluksessa on elaman laatu.Varia (colour) se tuo paivittaiseen turvaan ja oloon.Normaalia vaihtelua, kaikkea hyvaa.

Mark,meilla menossa 33.Aikaisimmista kirjoitusksistasi huomaan Sinun olevan levelheaded good person.Oikeita mielipiteita kokemuksella kypsynyt.Hyva mies Sina!
All the best to You with all my heart.

Ta, coco, I don´t think that I am somehow "overgood" but ta, I just talk as I face it. Ya seem to be a bit of a soulmate, eh? May mail ya my e-mail later on as there certainly is some issues to talk over. Right, Thanks

Yes,Mark,Do that!

Got my e-mail address?

Ikää nyt 20 vuotta ja pisin suhde 1,5 vuotta silloin vielä teinimpänä. :D

Ihmiset ja parisuhteet ovat erilaisia, kuten jokainen meistä sen tietää. Tapoja elää ja olla on yhtä monta, kuin seurustelevia ihmisiä. Jokaisen seurustelevan parin lähtökohdat ovat erilaisia ja jokaisella meillä on täysi oikeus yksilölliseen elämään.

Olen elänyt parisuhteissa, miltei koko aikuisikäni. Osaltaan siihen on vaikuttanut sattumat elämässäni ja oikeiden ihmisten tuleminen osaksi elämääni. En ole koskaan kokenut varsinaista tarvetta seurustella, vaan olen enemmänkin uskonut ihmisten kohtaavan silloin kun aika on oikea. Nyt maailmaa tallattuaan reilut 25-vuotta voi katsoa lyhyen matkaa ajassa taaksepäin ja vähän tulevaankin.

Ensimmäinen homosuhteeni kesti reilut viisi vuotta, se oli monella tavalla kasvun ja ulostulemisen aikaa. Suhteessa kohtasin seksuaalisuuteni uudella tavalla - olin vihdoinkin sitä, mitä olin aina sisimmissäni halunnut olla! Elin miltei koko ajan yhdessä silloisen poikaystäväni kanssa - ilon, surun, sovinnon ja riitelyn keskellä. Suhde päättyi yhteisestä ymmärryksestä, olimme kasvaneet ihmisinä eri suuntiin, odotuksemme ja halumme olivat ratkaisevan erilaisia tulevaisuuden suhteen.

Matkan varrella ystävystyin uusiin ihmisiin ja opin tuntemaan erilaisia pariskuntia niin homojen, lesbojen kuin heterojen puolelta. Rakkauden periaatteet ovat kaikissa samat, mutta kahdella ensimmäiselle seksuaaliryhmälle ympäröivän maailman katseet ja asenteet ovat kriittisempiä -erialisuus ja monimuotoisuus on edelleenkin monessa mielessä tabu. Uskoisin että tärkeintä on rakentaa parisuhdetta yhteisten arvojen, toiveiden ja tavoitteiden pohjalta - tasa-arvoisuus ja toisesta huolehtiminen niin ylä- kuin alamäissä antaa pohjaa myös huomiselle.

Kun tutustuin nykyisen pokakaveriini, kolmisen vuotta sitten olivat odotetukseni, toiveeni ja maailmakatsomukseni seurustelun suhteen olivat muuttuneet – ne olivat kypsyneet kuin viini tammitynnyrissä. Halusin rakentaa tasavertaisen, oikeudenmukaisen ja henkisenlekasavulle tilaa antavan parisuhteen. Rakastuminen ja sen tunne olivat ja ovat yhtä kiihkeitä kuin ne olivat nuoruudessakin. Mukaan on tullut elämänkokemusta, järkeä, kärsivällisyyttä ja anteeksiantoa. Nykyinen suhteeni on vahvalla pohjalla ja olemme hyvin onnellisia, olemme oppineet tuntemaan toisiamme ja ymmärrämme paremmin valintojamme ja odotuksiamme. Tästä on hyvä jatkaa, matka on vasta alkumetreillä.

Uskomukset, tavat ja elämäkokemus myös ohjaavat toimintaamme yhtälailla kuin koulutuksemme, taloudelliset olosuhteet ja elinympäristömme asenteet. Jokainen meistä valitsee, kuinka avointa ja vapaata elämää elää. Aina kysymys ei ole halusta, vaan myös olosuhteiden vaikeuksista tai ympäristön painostuksesta. Rakkaudesta puhuminen ja sen ilmaisu ovat jokaisessa parisuhteessa yksilöllisiä - toiset suukottelevat, halivat ja kertovat tunteistaan toisilleen päivittäin, toisilla hellyyden osoitukset voivat liittyä esimerkiksi kodista huolehtimiseen. Meitä on moneksi, kuten sanotaan.

Anyone , sait kyyneleet silmiini , kiitos .

neljä fucking vuotta. jokainen niistä sen arvoinen.

5 vuotta ja 9 päivää saatiin kultani kanssa, kunnes hän siirtyi rajan taakse 37-vuotiaana reilu kaksi vuotta sitten. Varmasti oltais vieläkin yhdessä mutta elämä päätti toisin. Sen jälkeen ei ole muita vastaan tullut, paitsi myönnettäköön, irtosuhteita. Pysyvämpää juttua kyllä kaipaisin mutta se tulee sitten kun on sen aika.

Pisin suhteeni kesti reilut kymmenen kuukautta... Olen pysytellyt suurimman osan "teini-iästäni" ihan yksin, koska olen sietämättömän hankala jopa itseni mielestä. Eikä ole oikeastaan kamalasti jaksanut kiinnostaa. Nykyisen kanssa on 3,5 kuukautta takana, ihan mukavasti menee. Saa nähdä, pääsenkö henkilökohtaiseen ennätykseeni tämän suhteen kanssa. ;)

Muutamia kymmeniä kuukausia on takana. Koskaan aikaisemmin ei ole tarvinnut tehdä niin monta kompromissia. Ehkä suhteet ovat aina tällaisia. Paljon menettää vapauttaan mutta vastaavasti paljon saa takaisinkin.

Sanoisin että jos vertaa sinkkuna olemiseen niin puntit menevät jotakuinkin tasan. Molempi parempi.

Keväästä loppukesään.

Tämä suhde oli pisin koko elämäni aikana, 4-6 kk riippuu miten katsotaan sen seurusteluksi kun oltiin pari kk ajan meilivaihdossa...

Se päättyi viime marraskuussa kun juttu ei toimi...