Anoppi Helvetistä

Oma äitini on aivan ihana, mutta anoppi taas sieltä toisestä päästä. Hänen ainoa puheenaiheensa on se, miten kauhea ihminen minä olen ja miten järkyttävää on, että vamppasin hänen (nyt jo nelikymppisen) poikansa. Tätä sanomaa hän kiertää voivottelemassa ympäriinsä ja ihmettelemässä mitä muukin suku nyt ajattelee hänestä kun poika on tuollainen.

Pari vuotta pidin ensin suuni kiinni enkä puuttunut asiaan millään lailla. Vuosi sitten en enää kestänyt vaan pyysin asiallisesti häntä nyt jo lopettamaan poikansa ja sukunsa kiusaamisen aina samalla jankutuksella. Kun tulosta ei syntynyt, lopulta pinnani petti ja sanoin aika pahasti päin naamaa - tuloksena tietysti entistä pahempi umpikuja. Mikä siis neuvoksi? Anoppi on sentään jo 75-vuotias eikä mikään järkipuhe tehoa. Juttu alkaa jo rassata koko suvun hermoja.

Oma pelastukseni on se, että en pidä käytännössä mitään yhteyttä sukulaisiin. Mistään välirikosta ei ole kyse, meillä vaan on sellaine perhe. Esim. siskoani en ole nähnyt ainakaan viiteen vuoteen, ja hyvä niin! Olen tilanteeseen hyvin tyytyväinen, kun kuuntelen muiden rasittavia perhesuhdejuttuja.

Mutta tilanne on tietty vaikea, jos esim. se kumppanin suku puskee päälle, ja kumppani haluaa olla heihin yhteydessä. Olisiko teidän kuitenkin mahdollista vähentää yhteydenpitoa sukulaisiin, vai tuntuisiko se sitten taas menetykseltä?

Ensin voisi sanoa, että ei teidän suhteenne kuulu hänelle lainkaan. Mutta kuten tilanne kertoo hän ei ole asiaa ymmärtänyt. Äiti käy näköjään nyt sopeutumisprosessiaan nelikymppisen poikansa homoudesta. Äiti pystyy käsittelemään asiaa vasta kun on löytänyt asiaan "syyllisen".

Minusta hänen poikansa on avainasemassa ja hänen pitää pystyä sanomaan äidilleen että lopettaa ao. toiminnan. Kuten huomasit sinun puuttumisesi asiaan vain pahensi tilannetta. Jos kundikaverisi ei asiaan puutu niin kysy miksi hän ei sitä tee ja puolusta liittoanne. Onko äiti sittenkin tärkeämpi kuin sinä?

Minulla on kanssa ongelmia anopini kanssa hän on todella mustasukkainen ja katkera,puhuu pahaa seläntakanani kihlattulleni.

Olemme jo seurustelleet melkee 3 vuotta.
Kihlattuni on täysikäinen,hän ei saa päättää itse elämästään, ilman että hänen äitinsä puuttuu asiaan heti.

Hän ei myöskään saa muuttaa kotoota pois, vaikka huoltajuus on loppunut aikoja sitten!!!

Mitä tehdä...?????????

> Hän ei myöskään saa muuttaa kotoota pois,
> vaikka huoltajuus on loppunut aikoja sitten!!!

Muuttaa vain, halusi anoppi tai ei. Tuskin tuosta tilanteesta muuten pääsee eroon.

Taas tarinoita saamattomista nahjuksista! No, niitä on ollut kai aikojen alusta saakka ja lienee niin, että tule myös aina olemaan.