Selkäpiitä karmivia visioita

Tänään sain hyvin 'kirkkaan' ja selkeän näyn siitä, kuinka istun yksin ja kärsivän näköisenä futuristisen homokuppilan nurkkapöydässä joskus vuonna 2030 ja ohitse sipsuttavat tiukkoihin hihattomiin paitoihin pukeutuneet "barbipojat" katsovat minua pitkin nenänvartta eikä kukaan katso minuun päinkään koska olen vanha inhottava ukko.

Tuon kohtalon välttämisessä onkin sitten kova homma, nykymaailmassa jossa mikään ei riitä ja mikään ei kestä.

Kuinka paljon maailmassa on keski-iän ohittaneita homomiehiä joilla ei ole edes sitä yhtä ystävää, joita katsotaan halveksivasti ja jotka odottavat baarien nurkissa jos lopultakin kaikkien vuosien jälkeen se 'joku' tulisi ja veisi heidän sydämensä.

Me, kaksikymppiset nuoret ja kauniit (...no ei kaikki...) olemme kolmen vuosikymmenen päästä inhottuja ja hyljeksittyjä vanhoja ukkoja joille nuoret kukot tiukoissa paidoissaan nauravat räkäisesti.
Niin se vain on, vaikka kuinka sanotaan että 'pysytään aina tällaisina' ja hyvännäköisinä.

Ehkä meidän pitäisi osoittaa sympatiaa noita 'vanhoja setiä' kohtaan.

Kulta pieni,
Taisit kysyä itseltäsi;
outoja kysymyksiä.
Jos on yksinkertainen;
voi haluta helppoja vastauksia.
jos on kaksinkertainen
yksikin riittää .....

Lämpöistä nälkää...

Papparaiskat olkoot keskenään. Sillä ongelma ratkeaa.

Eli mitä opimme tästä; tosi ystävyyteen kannattaa panostaa. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.

Ei se oma tilanne sitten 30v. kuluttua taida sillä parantua, että nyt "osoittaa sympatiaa" setiä kohtaan... ja mitä ne papparat sun sympatialla tekee??

Vanhuus ja rumuus tulee kaikille, jotka vanhaksi elää. Kaikki ei elä. Kannattaa elää omaa ikäänsä vilkuilematta taakse- tai eteenpäin.

Usko pois, kolmen vuosikymmenen päästä nuorten kukkojen pitämiset ja pitämättä jättämiset on sustakin erittäin EVVK.

Muuten, ja vakavammin - varmasti myös vanhempien GBLT-ihmisten olemisen kulttuuri muuttuu, kun eläkeikään tulee sukupolvia, jotka on ikänsä olleet ulkona.

Ei vanhuus ja rumuus ole mitenkään synonyymejä keskenään, keikkea muuta. Rumuus, kuten kauneuskin, on lähtöisin ihmisen sisältä, uskokaa pois. Nuori ihminen voi olla piirteiltään täysin klassisten kauneuskäsitysten mukainen, mutta olemus kokonaisuudessaan hyvin vastenmielinen ja todella ruma.
Myös kauniisti vanhenemisen taidon voi oppia, ellei sitä ole syntymälahjaksi saanut.

"Vanhuus ja rumuus tulee kaikille" -väite kyllä osoittaa selkeästi asennehäiriötä. Ei se, että ihminen iän lisääntyessä muuttuu ulkonäöltään (mikä on normaalia) tarkoita sitä, että hänestä tulisi ruma. Kyllä se "kauneussilmäkin" siinä kehityksessä seuraa mukana. Eli esim. itseäni ajatellen parikymppisenä noin samanikäiset viehättivät eniten silmää. Nyt yli kolmekymppisenä taas tämänikäiset ovat "hyvännäköisiä". Luultavasti kuusikymppisenä tilanne on samantyyppinen. Toisilla toki on toisenkin tyyppisiä vasteita tässä asiassa, joka on sekin hyväksyttävää. Kyllä kannattaa rypyt kantaa vaan ylpeänä ja kaivaa ne ominaisuudet itsestään, jotka silloin ovat vahvoja.

Kai nuoruuden- ja vartalonpalvonta on aina ollut jotekin yhteydessä gay-kulttuuriin ainakin parin viimeksikuluneen vuosituhannen aikana. Olen itse '20 ja risat" -ikäluokkaa, eikä minulle silti tuota tuskaa seurustella itseäni vanhemman miehen kanssa. Päinvastoin, langanlaihat, kanamaiset, aivokevyet tikkuhyönteiset eivät kiinnosta minua pätkääkään.

Kröhöm heitti hyvän pointin siitä, että muutaman vuosikymmenen päästä eläkeiässä on ensimmäistä kertaa sellainen sukupolvi, joka on voinut elää vapaasti ulkona kaapissa koko ikänsä. Ehkä aika muuttaa asenteita.

Myös Public eye laukoi hyvin kokonaisuuden ymmärtämisen tärkeydestä. Mallitkin voivat olla kauniita still-kuvissa ja ilman ääntä, mutta livenä ja äänen kera ei niin välttämättä ole...

Toisaalta itse olen huomannut, että vanhetessa ja ulkonäön väkisinkin rapistuessa kiinnostus pitkäkestoiseen parisuhteeseen kasvaa. Nuorena ja hyvännäköisenä on helpompaa olla sinkku.:)

Kaikille yli 8-vuotiaille, ikä... kriisin ohittamiseksi:

Jos yleinen hälytysmerkki annetaan

Siirry sisälle ja pysy siellä.
Sulje ovet, ikkunat, tuuletusaukot ja ilmastointilaitteet.
Avaa radio ja odota rauhallisesti ohjeita.
Vältä puhelimen käyttöä etteivät linjat tukkeutuisi.
Älä poistu alueelta ilman oikea-opisten kehotusta ettet joutuisi vaaraan matkalla.

:-)

Ps. Elämä jatkuu ja marssissa on vettä...

Kokuma sai siis mielenkiintoisen vision.. no sitä visiota itselläni on toteutunut näissä piireissä jo ajalta, jolloin monen kommentoijan isäkin oli vielä kapinallinen punkkari hakaneuloineen sun muine vimpaimineen. =D
Katselin aikani itsekin karsastellen niitä pimeissä nurkissa istuskelevia pappoja, toivoen, ettei minusta tulisi samanlaista.. itse kun en oikein samanikäisten /tai vanhempien seurasta juurikaan välitä.. Siitä sai tarpeekseen silloin 70- luvulla.. Oli aika, että bf oli saman ikäinen, seuraava olikin jo 10 v nuorempi... ja nyt... bf kävisi omasta pojasta... Mutta... eipä itsellänikään enää harmautta hiuksissa löydy, uurteita kasvoilla. Eikä ensimmäisenä mieleen tule opettaa nuorta tavoille... miksipä tulisi, kun koko ajan saa itse oppia kaikkea uutta =D.
Arvostelijat jätän omaan arvoonsa, jokaisella on omat kauneus-, ikä-, ja muut käsityksensä, joten miksipä riitelisimme moisista asioista, kun yhteistyöllä voimme rakentaa jälkipolvien homoille suvaisevampaa maailmaa...
( Kuka siellä nyt niitä Aleksin mukulakiviä on jo varannut? - julkisista kivityksistä luovuttiin jo pari tuhatta vuotta sitten... kai).

Kauneusihanteet löytyy tosiaan jokaselta omanlaisensa. Jos ei muuta ole antaa kuin sisäistä kauneutta ni se on niille ihmisille sitten se mihin tukeutuu - ja hyvä niin. Sitä taas on turha höpistä et mihin on kadonnu kaikki puhe sisimmän tärkeydestä, ei sisimmällä ole koskaan ollutkaan merkitystä siinä mielessä kuin romantisoi. Sen ongelman oon monella "sisäisesti kauniilla" huomannut et sisimmän tärkeydestä kun marisee ja narisee tarpeeks niin ei se ihminen ole sitä mitä luulee olevansa. Jos taas kantaa itsensä ylpeesti niin ystäviä taatusti riittää, tosin se tieto ei helpota siinä kohtaa kun haluaa enemmin ihmiskontaktia. En tiedä kyl et oonko paras mahollinen puhumaan näistä asioista kun mulla ei ole ongelmia sisäisen eikä ulkosen kauneuden saralla. (nyt joku innostuu ajattelemaan "vitun bimbokana", mut siinä kohtaa mä keskittyisin kohentamaan sitä sisäistä kanaa). Sen vaan tiedän et jos tarpeeksi jotain haluaa, ni ainakin osan toiveestaan saa toteutettua - on niin kiinni luonteesta ja päättäväisyydestä miten elämänsä elää. ja blabla...

Public Eye:n kanssa samoilla linjoilla.

Monet nuorena ajattelevat vanhuutta omasta näkökulmastaan. usein ihminen kuitenkin muuttuu iän karttuessa ja voipi olla joskus jopa niin että vanhempana "säälii" niitä tiukkapaitaisia nuoria, joiden elämä saattaa olla paljon vähemmän antoisaa. Kaikki ei ole sitä miltä päällisin puolin näyttää.

Mä olen aina pitänyt suunnilleen ikäisistäni, tai vanhemmista. Koskaan noi discopuput ei ole iskeneet. Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen löytänyt nuorena miehen, jonka kanssa on ollut ilo vanheta. En kaipaa yhtään sitä elämää, jota homobaareissa ilmeisesti vieläkin on. Se tuntuu kaukaiselta enkä oikein keksi mitään syytä, miksi siinä pitäisi olla osallisena.

Mun mielestä vanheneminen on kaunista ja luonnollista. Sen hyväksyminen on yksi ihmisenä kasvamisen perusedellytyksistä.

"Mun mielestä vanheneminen on kaunista ja luonnollista. Sen hyväksyminen on yksi ihmisenä kasvamisen perusedellytyksistä."

Tottakai vanheneminen on luonnollista. Mutta kaunista se ei todellakaan välttämättä ole. Jos pelkkää pintaa tarkastellaan niin minä ainakin rumenen päivä päivältä, omasta mielestäni.

Ei siinä paljon sisäinen kauneus lohduta, kun naama roikkuu pari senttiä alempana kuin ennen. Eivätkä fyysisen kunnon rapautuminen, dementia, avuttomuus ja (usein) vanhuuden yksinäisyyskään mukaviksi muutu jos niitä kauniiksi sanoo.

Menee synkistelyksi joo, mutta väistämättömien ikävien asioiden (vanheneminen, siihen liittyvä heikkous, kuolema) leimaaminen "kauniiksi" on minusta lähinnä itsensä tyynnyttelyä tai pahimmillaan itsepetosta.

Olisiko vanhuuskin luettava vammaksi, kuten toisaalla tällä saitilla julistetaan milloin mikin valtavirran mieltymyksistä poikkeava ihmisen ominaisuus?

Vanha ihminen on poikkeuksetta ruma vain sellaisen mielestä, joka ei kykene ihmisen todellista kauneutta näkemään. Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, vaikkapa ilman juuri 'oikeita' nenän, poskiluiden ja leuan kaaren mittasuhteita, ampiaisvyötäröä sekä kimmoisan ihon virheettyömyyttä, hehkuu kyllä ihmisestä ulospäin ja luo hänestä tarkkaan katsoen kauniin vaikutelman.

Ahtaaan kauneuskäsityksen itsepetoksesta johtuva jatkuva itsensä (tai muiden) tarkkailu ja virheiden / ikääntymisen merkkien etsiminen taas tekee kenet tahansa rumaksi ja rujoksi. Valoisaluonteinen, itsensä sekä muiden pienet 'puutteet' hyväksyvä on kaunis ihminen.

Kuinkahan monen mielestä esim. oma mummo on/oli ruma, vaikka kuinka olis (ollut) ryppyinen...

Mun mielestä mun mummo oli ruma ja lapsena (3-5 v.) pelkäsin sitä enkä antanut sen hoitaa mua kun se asui talvisin meidän luona vaan piti olla äiti. En tietenkään tarkoittanut sitä mutta niin se vaan oli. Sitten kouluikäisenä en ehkä enää pitänyt sitä rumana mutta edelleen vieroksuin. Nyt se on jo aikaa sitten kuollut enkä koskaan oppinut kunnolla tuntemaan.

"Mutta kaunista se ei todellakaan välttämättä ole. Jos pelkkää pintaa tarkastellaan niin minä ainakin rumenen päivä päivältä, omasta mielestäni. "

Tuollaisella ajattelulla iso osa elämästä menee aika hukkaan. Vanheneminen on väistämätöntä ja tulee jokaisen meidän eteen, nopeammin kuin voisi kuvitella. Siinä on paljon myös hyvää, niinkuin kaikessa. Olisi aika hirveää ajatella että elämä on ohi kolmekymppisenä ja loppu onkin sitten vain kuoleman odottamista.

Mun mielestä yksi tärkeimmistä asioista on elämästä nauttiminen, itsensä hyväksyminen ja täysillä eläminen...niin nyt kuin tulevaisuudessa.

Kröhöm ja joku muukin totesi, että meidän tämänhetkisten nuorten sukupolvi on tottunut uudenlaiseen avoimuuteen ja että hlbt-kulttuuri on taas hiukan erilainen kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Toivottavasti niin!

Baarikulttuuri on ensisijaisesti nuorten kulttuuria. Niin se on muissakin keskikaupungin paikoissa, ei vain Mamassa. En usko, että kovin montaa 50+ -vuotiasta jaksaa enää innostaa jokaviikonloppuinen valomerkkiin asti bailaaminen (vaikka on mielestäni täysin ok, jos kiinnostaa - ei ole vain yhtä mallia vanheta). Itse toivoisin vanhempana löytäväni sillä hetkellä itseäni kiinnostavia tapoja viettää vapaa-aikaa, myös hlbt-yhteisössä, jos siltä tuntuu. Varmasti mahdollisuuksia on, ja jos ei ole, niitä täytyy itse kehitellä.

Mielenterveyden, itsetunnon ja itsearvostuksen kannalta minulle ovat tärkeitä ystäväni. Kun saan jakaa avoimesti asioitani minulle tärkeiden ihmisten kanssa, asiat asettuvat järkeviin mittasuhteisiin. Jos lähtee baariin ystäviensä kanssa, ei tule miettineeksi vain sitä, miltä milloinkin näyttää ja onko ehkä tullut pari kiloa lisää. Miksi viestiketjun aloittajankauhuskenaario on, että keski-ikäisenä/vanhana on automaattisesti yksin?! Eiväthän ne parhaat kaverit tästä mihinkään lähde! Pitäkää kiinni niistä ihmisistä, joiden kanssa haluatte olla väleissä vielä vuosikymmenten päästä. :)

Itsekin pelkään vanhemenista jonkin verran, mutta kuulemma iän kartuttua asiaan oppii suhtautumaan luontevasti. Itse ainakin haluan mieluummin hyväksyä asian ja mieltää sen neutraaliksi tai positiiviseksi kuin kauhistella mokomaa.

Zetazeta,
Hyviä ajatuksia sinulta.

Tätä keskustelua lueskellessani olen ajatellut, että jos olisi mahdollista palata takaisin nuoruuteen, sitä en missään tapauksessa haluaisi. Elämä on monessa suhteessa mallikkaamin kuin itselläni nuorena tai myös tämän päivän nuorilla. Toki nuoret ovat nykyisin avoimempia ja suorempia kuin minun nuoruudessani. Yleinen hyvinvointi on kasvanut, mutta henkinen hyvinvointi ja turvallisuus ei ole.

Yksi esimerkki:
Kauan sitten läsnä oli ainainen "puute". Päässä takoi ajatus, että mistä saisi miestä.

Ei tilanne ole miksikään muuttunut. Meillä alle parikymppinen nuorimies kysymykseeni: "Mitä sinä haluat juuri nyt? (Ajatuksenani vaikkapa ruokailu) vastaa: "Pillua!" Eikä se ole vitsi.

"Olet nuori,
ja minä rakastan sinua.

Vanhenet,
ja minä vain rakastan sinua.

Olet vanha,
ja vain minä rakastan sinua."

Veikko Polameri
Veden ääni,
s. 17.
Helsinki 1968.

Ps.

"Markkintaloudessa jokaiselle on oma Alepa"

Abguruba

vastaus on minun peilikuvani,
siitä heijastin itseni.
Melkein sen olet jo rikkonut.
Se on siis kolminkertainen jumalallinen totuus.
Hurraaa Abballe !

Hetkissä huomaamattomissa,
olen itserakkaus,
hempeissä drinksuissani,
viehättävänä,
niin luulen.

Loppuelämäni.

<sigh>

Mitä tästä opimme ?

Kummasti se ihminen muuttuu vanhdetessaan. Niin kävi minullekin. En tarkoita nyt niinkään ulkoista muutosta vaan sisäistä.

Suosittelen kaikille tästä aiheesta mielipiteensä jakaneille tallentamaan viestiketjun tavalla tai toisella ja lukaisemaan mielipiteensä vaikkapa kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Sittenpähän näette.

Ikärasismi on homojen tauti ehkä pahemmin kuin heteroiden, mut se on olemassa kaikissa vertaisryhmissä. Ite pidän itteäni vanhemmista miehistä (ite 21v), mut se taas aiheuttaa slaagin nuorempien kundien keskuudessa, jos niille kertoo, et kyl mä ulkona oon käyny yli 30- vuotiaiden kanssa. Tietty tää aihe on kokonaan eri otsikko.

Sinkkujen ikääntyminen on yksi suuri sosiologinen tarkastelunala ylipäätänsä, monet heteronaiset ja miehet vanhenevat myös yksin. Individualistinen nautintokulttuuri korostaa ystävyyssuhteita, sekä yhteisöllisyyttä vanhusten kesken. Kyllä USA:ssa on jo homojen vanhustenkyliä ja vastaavaa, eikä ajatus ole vieras varmasti pian Suomessakaan. Nyt tosin kaapista koko ikänsä ulos tulleita eläkeläisiä Suomessa tosin ei taida olla.

Sitä paitsi miten vanhentuu on jokaisen oma valinta. Osa haluaa löytää ja löytääkin itsellensä kumppanin jonka kanssa vanheta, mutta se ideologia alkaa olemaan jo itse eläkeiässä. Yksinkin voi vanheta, mutta se kyllä vähentää elämänlaatua.

Ainahan voi muuttaa kimppakämppiksiksi parhaan kaverin kanssa. Ei tarvitse olla yksin, mutta ei tarvitse kestää myöskään parisuhteen repiviä riitoja tai sitä tuskaa sitten aikanaan kun se rakas kuolee ja itse jää yksin.