Nimiehdotuksia

Hei ystävät,
nyt on sattunut käymään sillä tavalla että olen joutunut sellaiseen tilanteeseen että on aika antaa pienokaispojalle nimi. Näin isänä saan tietenkin olla mukana vaikuttamassa nimen valintaan vaikka emme muuten ole äidin kanssa juuri missään tekemisissä. Voisikin melkein sanoa että lipsahduksia sattuu. Nimipäiväkalenteria selatessa ei ole oikeen tullut sellaista nimeä esiin että se olisi siinä. Freddie ja Tom on ollut mielessä, mutta ei ne kuitenkaan. Olisikos Teillä jotain mukavia nimiehdotuksia?

Onko tämä otettava vakavasti, vai onko kyseessä taas 'eheyttäjien' provo sen osoittamiseksi, millaisia homot muka oikeasti ovat lapsen vanhempina?

Joka tapauksessa, lapsi ei ole mikään lemmikkieläin, jolle valitaan jotenkin hassunhauska tai muuten juuri tällä hetkellä coolilta tuntuva nimi. Lapsen on elettävä sen nimen kanssa koko ikänsä, ja pahimmassa tapauksessa hän saa kärsiä muodikkaan tai huutoäänestyksellä valitun nimensä kanssa kymmeniä vuosia, ennen kuin kypsyy nimenvaihtoon.

Eiköhän tällaisissa 'lipsahdustapauksissa' ole syytä antaa nimen valinta sellaiselle, joka todella välittää lapsesta ja hänen tulevaisuudestaan, kuten lapsen äidille? Oman suvun aikaisemmista sukupolvista löytyy usein kelvollisia nimiä, tarvittaessa vähän muunneltuina, myös nykyajan jälkikasvulle.

Miten olisi tuosta Tom:sta muunnettu Tommy tai Tommi? Poika voisi selvitä koulusta vähemmällä kiusaamisella.

Kyllä on taas sellainen trolli että huh huh.

Mutta kuten muistamme;

Peikot kuolevat parhaiten kun niille ei anna ruokaa.

Eikö tuollaisia selvästi provokaatiomielessä kirjoitettuja herjoja voisi suoraan vain deletoida?

Vaikka viesti onkin provo, haluan kirjoittaa tähän siltä varalta, että joku muu harkitsee lapsensa nimeksi Tomia, Freddietä tai muuta vastaavaa.

Jos kuvitellaan, että lapsi kasvaa enimmäkseen suomenkielisessä ympäristössä (toinen vanhemmista ei esim. ole britti ja toinen suomalainen) ja että hänen sukunimensä on suomenkielinen, suosittelen jotain muuta kuin selkeästi erikielistä nimeä. Freddie Määttä kuulostaa aika järkyttävältä. Tulee tosiaan mieleen lammaskoira tai muuta vastaavaa. Tom on ihan okei, vaikkakin Tomi tai Tommi sopii paljon paremmin suomalaisen suuhun. Ei tule sekaannuksiakaan niin paljon.

Suosittelen yksinkertaisia ja sopivan persoonallisia nimiä, sellaisia, joita tällä hetkellä ei anneta joka toiselle lapselle. Tosin usein erikoiselta kuulostava nimi onkin juuri se, jota seitsemän vuoden päästä käytetään luokassa sukunimen ekan kirjaimen kanssa. Jonkun toisen ehdotus suvussa kiertävästä nimestä on hyvä. Jos lapselle antaa kolme etunimeä, siihen mahtuu ihan uusi ja "oma" nimi sekä pari suvussa esiintynyttä nimeä (esim. molempien vanhempien puolelta).

Kerrotko ensin, mikä on sukunimi. Sitten voin ehdottaa nimeä.

Nyrkkisääntönä sanoisin, että suomalaiselle sukunimelle suomalainen etunimi.

Olen edellisen kanssa samaa mieltä. Suomalaiselle suomalainen nimi, eikä esim. Thomas Daniel Rytkyläinen, vaan esim. Tuomas Taavetti Rytkyläinen. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos tällainen nimi on olemassa. Edellä mainittu on vain oma mielipiteeni. Edellä mainittuun esimerkkiin on toki poikkeuksiakin. Mikä ettei sellainenkin nimi voisi olla, jos on perusteita ja taustaa, vaikka australilaisen isän sukutaustausta johtuvaa tms.
Ei nimeä voi heittää tosta vaan - tietämättä sukunimeä.
Liian harvinainen nimi on rasite, niin myös liian yleinen nimi.

Miten niin alkup. viesti oli provosoiva? Kyllähän tekevälle sattuu. Täällä on joskus ihan liian ahdasta. Voisi olettaa, että juuri täällä ei niin olisi, mutta...

Ortodoksisessa uskonnossa annetaan nimi lapsen syntymäpäivänä muisteltavan pyhimyksen mukaan, ja vain ja ainoastaan yksi nimi (muu on pakanallista =)). Ortodokseilla on siis eri kalenteri kuin luterilaisilla jos joku ei vielä tiedä. Esimerkiksi oma nimeni Annamaria tulee suojeluspyhimys Mariamnesta. Mielestäni ihan mukava tapa vaikka ei uskonnollinen olisikaan...

Nimikysymykseen vielä yksi näkökulma.

Useimmat meistä joutuvat tavalla taikka toisella kosketuksiin kansainvälisesti. Skandimerkit tuottavat ongelmia. Jos niitä voi nimissä välttää, niin pienen kansalaisen elämä voi tulevaisuudessa olla joskus pikkiriikkisen helpompaa.

Ajatellaan vaikka nimeä Väinö Väätäinen. Kun sitä tavaa puhelimessa niin silloin pitää mainita "ei with tuu dots" jne. Kirjoitetussa kansainvälisessä asussa tietenkin "Vaeinoe Vaeaetaeinen".

Takuuvarmasti nimi menee väärin, etenkin jos on pitkä suomalainen sukunimi.

Miltäs vaikuttaisi kansainvälisesti nykyisen sukunimilain mukainen nimi Päivikki Perä-Ryttylä-Kääriäinen?

Rähmälläänolosta milloin mihinkin suuntaan olen kyllä aivan eri mieltä. Eikös "suomettumisen" aika ole jo jäänyt taakse ja uutta länteenpäin suuntautuvaa, omista ominaispiirteistä luopumista en haluaisi nähdä yhtään enempää.
Suomalaiselle suomalainen nimi ja ollaan rinta rottingilla ylpeitä myös omista ääkkösistämme!

Tiedän yhden pariskunnan ja heidän lapsensa nimi on Jim Aleksei Laatikainen

Zeppelin,
eipä olekaan kysymys mistään rähmälläänolosta vaan ihan vain omasta taikka jälkeläisensä mukavuudesta.

Sopii sitä suomipojan olla rinta rottingilla ulkomailla virkailijan edessä, joka ei saa tolkkua tämän nimestä.

Mun mielestä rähmälläänolo on juuri sitä että luopuu oman kulttuurinsa perinteistä ja erityispiirteistä. Tapahtuupa tämä sitten mistä syystä tahansa, esimerkiksi omasta mukavavuudenhalusta tai vaikkapa toista miellyttääkseen. Oman jälkeläisen elämän helpottaminen on tässä tilanteessa melkoista oman lapsen aliarvioimista.

Johnnyn mainitsemassa esimerkkitapauksessa ulkomainen virkailija on se, jonka on syytä nolostella omaa ammattitaidottomuuttaan. Suomipoika voi hyvillä mielin olla tilanteessa ylpeä!

Ensinnäkin: aloitusviesti oli selvästi kirjoitettu pilkkamielessä.

Toiseksi: Voi naurettavuuksien naurettavuus! :o) Miksi ihmeessä suomalaisten pitäisi huolehtia siitä osaako joku vastaanottovirkailija mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tavata nimemme oikein? Eiköhän se kuulu ihan kyseisen virkailijan ammattitaidon (tai sen puutteen) piiriin osaako kirjoittaa EU-kansalaisen nimeä vai ei. Tuskin kovin moni tsekki tai espanjalainen miettii lapsensa nimeä pohtiessaan vastaavaa.

Tämä on taas tätä suomalaisten lakeija-asennetta.. Kohta varmaan suomalaisten pitää luopua kielestäänkin kun se on niin vaikea ja hassu ettei Ranskan patonkikauppias osaa sitä ollenkaan sulatella. :oP

Juuh!

Annettakoon muun muassa brittiläisille uutistenlukijoille hieman haastetta - tällä hetkellä vakiintuneena käytäntönä lienee, että he menevät siitä yli, missä aita on matalin. Muun muassa edellinen, viime vuoden kesäkuussa eroamaan joutunut pääministerimme tunnettiin briteissä ehkäpä siellä hyvinkin yleisellä nimellä: mrs Unpronounceable (rouva Mahdoton Ääntää). :-D

Eli mitäpä näitä nimiämme häpäilemään....

Kyllä siitä Väinö pitää tehdä! Ehdottomasti! Ajatelkaas kuinka komealta se kuulostaisi, vaikka Väinö Möttönen. Ja olisihan siinä sitä edellisissä kommenteissa peräänkuulutettua ehtasuomalaista eksotiikkaa kaukomaiden passintarkastajille ja mahdollisuus leukaperien voimisteluliikunnan harrastamiselle vaikkapa jollekin Thaimaalaiselle lentokenttävirkailijalle tämän kuuluttaessa urhoamme saapumaan neuvontapisteeseen.
Jaa... miksikö ehdotan vain Väinöä? En Liisaa, Ullaa, Saaraa tai vaikkapa Tuulaa? No miettikääs, hyvät ihmiset! Eihän se voi nyt sentään mikään naispuolinen olla! Eihän? Ei tässä chatissa. Ei ikinä!

Tom, Feddie on lyhennyksia.Ala niita anna.Tom on lyhennys-Thomas,Fred on Frederic,Bob on Robert,Billy on William jne.En tieda lyhennellanko suomalaisia nimia.

Osma, Ranja, Vilmiina
800 harvinaista etunimeä
(Juri Nummelin ja Elina Teerijoki)

sivu 30

Homo sopisi Hammarin mukaan tytönnimeksi merkityksessä 'suuri vanha nainen'.

Muutakin kuin suomea ja kanariansaaria nähneenä sanon kyllä että suomalainen pitkä nimi voi olla ulkomaalaisille varsinainen painajainen. Ja samalla se on painajainen sille suomalaiselle ulkomailla. Aina varsinainen show kertoa miten nimi kirjoitetaan ja lausutaan, sittenkin se usein kirjoitetaan väärin (ja tietokoneet hukkaa koko ihmisen). Tämä kokemus siis ihan tavallisella suomalaisella nimellä jossa ei ole edes ääkkösiä eikä väliviivoja.

Jos jonain päivänä muutan ulkomaille pysyvämmin, muuttuu kyllä sekä etu- että sukunimeni kansainvälisempään muotoon tai ainakin lyhyemmäksi että se on helpompi tavata. Jos lapsia joskus saan, niiden nimet ovat ihan varmasti lyhyehköjä napakoita. Suomalaisia kyllä mutta helppokäyttöisiä maailmallakin.

Nimi on "käyttöesine" jonka tulee olla helppokäyttöinen.

Möttönen: aloitusviestin lähettäjä ilmaisi, että hän on nimenomaan saanut pojan.

En muuten ymmärrä, miksi aloitusviestiä pidetään provona. Mielestäni lapsen nimen pohtiminen on ihan hauskaa puuhaa, ja käsittääkseni ehdotukset Tom ja Freddie olivat lähinnä vitsejä. Eli vähän huumorintajua, ihmiset! :-)

Itse sain nimeni siten, että kummitätini katsoi minua ja huomasi, että minähän näytän aivan *****lta. Ehkäpä siksi olenkin ollut nimeeni tyytyväinen, kun näytän siltä, mikä nimeni on.

Henk. koht. en menisi antamaan lapselle mitään "kansainvälistä" nimeä, koska ei ole suurin osa suomalaisista varmasti myös tulevaisuudessa viettää valtaosan elämästään Suomessa, jossa sitä jännittävää ja näennäisen helppoa nimeä joutuu sitten selittelemään ja tavamaan oikein olan takaa.

Vielä tuli mieleeni eräs Laihialla hyväksi havaittu nimiratkaisu. Jos tenava on poika, tehdään siitä Aatami, ja jos likka, niin sitten se saakoon nimekseen Eeva. Jaa, minkäkö takia? Paas kattoen allakasta, jos et muuten arvaa.