- 1 / 11
- Elias
- 4.9.2003 13:32
Tämä on hyvin yksilöllinen aihe koskien pelkästään minua, mutta tahtoisin kuulla kantoja yhteen itseäni mietityttäneeseen asiaan nyt 10 vuotta peruskoulun loppumisen jälkeen.
Aikoinaan yläasteen alussa minä sain itselleni suoranaisen vainoajan. Olin aluksi viileähköt kaverit tuon pojan kanssa mutta aika pian se alkoi vihata mua hullun lailla. Mä en liioittele tuota, tuntui ettei se ylipäätään odottanut mitään muuta kuin että pääsisi aamulla kouluun pilkkaamaan ja ilkeilemään mulle.
Se olisi myös halunnut vahingoittaa mua fyysisesti muttei juuri uskaltanut mennä siihen koska se oli lopultakin aika paskahousu hikari-nynny. Oudointa oli että tuo tyyppi oli minun mielestäni homo, haistoin sen siitä selvästi. Se olisi luullakseni halunnut että mä pelkään sitä, mutta enhän mä pelännyt koska se oli niin pateettinen tapaus. Kusi housuunsakin vielä 12-vuotiaana.
Ei se muuten saanut aiheutettua mulle vahinkoa paitsi että se oli innolla nuolemassa "suosittujen" oppilaiden persettä ja sai ne joskus yllytettyä mua vastaan - olin muutenkin aika kiusattu. Silloin se suorastaan tärisi riemusta.
En oikein ymmärrä tuon tyypin asennetta. Se oli mielestäni jotenkin kateellinen minulle mutta en käsitä miksi. Se oli mua suositumpi, eli ei niin epäsuosittu kuin mä, ehdottomasti parempi koulussa ja sillä oli sentään hiukan kavereita toisin kuin mulla.
Eli jos viitsitte, niin kertokaa piruuttanne mitkä toin tyypin motiivit mun vainoamiseeni oli.
Aikoinaan yläasteen alussa minä sain itselleni suoranaisen vainoajan. Olin aluksi viileähköt kaverit tuon pojan kanssa mutta aika pian se alkoi vihata mua hullun lailla. Mä en liioittele tuota, tuntui ettei se ylipäätään odottanut mitään muuta kuin että pääsisi aamulla kouluun pilkkaamaan ja ilkeilemään mulle.
Se olisi myös halunnut vahingoittaa mua fyysisesti muttei juuri uskaltanut mennä siihen koska se oli lopultakin aika paskahousu hikari-nynny. Oudointa oli että tuo tyyppi oli minun mielestäni homo, haistoin sen siitä selvästi. Se olisi luullakseni halunnut että mä pelkään sitä, mutta enhän mä pelännyt koska se oli niin pateettinen tapaus. Kusi housuunsakin vielä 12-vuotiaana.
Ei se muuten saanut aiheutettua mulle vahinkoa paitsi että se oli innolla nuolemassa "suosittujen" oppilaiden persettä ja sai ne joskus yllytettyä mua vastaan - olin muutenkin aika kiusattu. Silloin se suorastaan tärisi riemusta.
En oikein ymmärrä tuon tyypin asennetta. Se oli mielestäni jotenkin kateellinen minulle mutta en käsitä miksi. Se oli mua suositumpi, eli ei niin epäsuosittu kuin mä, ehdottomasti parempi koulussa ja sillä oli sentään hiukan kavereita toisin kuin mulla.
Eli jos viitsitte, niin kertokaa piruuttanne mitkä toin tyypin motiivit mun vainoamiseeni oli.