Alkoholismi

Olenpa tässä ruvennut miettimään omaa alkoholinkäyttöäni. Joka kerran jälkeen päätän pitää vähintään kuukauden tauon. Hopsis.. Kerran tai kaksi viikossa olen aivan perseelläni jossain Hesan pubissa. Kiesus älkää puhuko AA-kerhosta. Kertokaa miten itse olette ongelmasta selvinneet..

Ihan helppo homma!
Sen ekan paukun kun jokainen ottaa ihan selvin päin, niin siitä ei kyllä voi sanoa, että tuli otettua, kun oli tullut otettua!
Sitä siis ei kukaan voi panna viinan piikkiin, vaan syy on ihan vain ja ainoastaan omassa päätöksessä aloittaa taas jälleen kerran ryyppääminen.
Jätä se eka paukku ottamatta, niin ei tarvitse ottaa niitä muitakaan!

Ota viikonloppuduuni. Silloin ei voi viikonloppuisin mennä ryyppäämään. Viikollahan taas ei missään ole menoa.

Mä tossa parisuhde puolella kanssa mietin juomistani.
Mä olen sen avulla kohlannu ja paljon. Paljon on tullut menetettyä. Eilen melkein ajokortti.
Kaikista raskainta on se ettei halua AA:han mennä ja vaan haluaisi jonkun jonka kassa jutella. Mutta ketään ei halua jutella, ja on muutama jonka kanssa haluaisi jutella, ovat etääntyneet niin paljon, ettei juttua riitä...?
Viikonloppu duuni ei ole ratkaisu, nimimerkillä kokemusta löytyy.. viikonloput duunissa, jatkuvia iltavuoroja, mutta arkivuorot loppuu jo ennen puolta yötä.. ja baarit on tunnetusti auki neljäään aamulla..
Jos ei muka menoa viikolla, niin sanoja ollut väärässä paikassa.. itse en hesasta, mutta kyllä joka päivällle melkein menoa löytyy..

Tässä huomaa edellisistä puheenvuoroista selkeästi antipatiaa AA:ta johtaan. Ei meidän vähemmistöjen(kään) pitäisi olla näin ennakkoasenteellisia. AA ei ole spurgukerho ja voisitte hämmästyä ja ilahtua, kun kokeilisitte pari kertaa. Kertoisin mielelläni tarinani ja kuinka huikeasti asiani ovat nyt: muutos verratessa taaksepäin kuusi vuotta on järisyttävä. Mutta kun se nimettömyys on tärkeä asia ja selkäänpuukottajia löytyy.

Jos haluaa raitustua - AA:lla tai ilman - on joka tapauksessa ITSE tunnustettava ongelmansa ja jätettävä joka päivä juomatta se eka drinkki.

Ei minulla ole ennakkoluuloja aa:ta kohtaan sen asiakkaiden puolesta. Itse olen kuppilahommissa ja näen paljon "erillaisia"

Kävin joskus muutaman kerran a-klinikalla. Oli niin ihan kohtelias täti.. Tuskin oli yli 40v mutta niin tätimäinen puhetyyli. Olinhan silloin vasta 24..

Ja se ihanan kohtelias tapa. Aina kun tulin heti hyökkäsi käsi ojossa kättelemään - paitsi kätellessä kuollutta kalaakin saa ryhdikkäämmän otteen. Hän piti kättään kuin.. kuollu lahnakin olisi ryhdikkäämpi..

Ei mulla aa:ta vastaan ole.. sain jo sen verran aikaiseksi, että hain taas sen numeron puhelimeen.. vielä ehkä saan soitettukin, kun pari kertaa ratkean, mutta harmittaa jos se että jos sama nainen tulee mulle juttelemaan, kuinka töykeästi kieltäydyn kättelemästä.
Sillä en haluaisi saada siitä "tekosyytä" ensikerralla lähteä kävelemään, kun auttavaa kättä ojennetaan..

Mutta kyllä olen huomannu senkin, ettei ketään raitistu ilman omaa tahtoa.
Sen kun on saanu, tarvitaan paljon voimia! Siinä on ystävät tarpeen.. Jos niitä sattuu olemaan enää..
Itse meinasin yrittää ruuanlaittoa jouluksi (käyn keittiössä kahvilla, töissä syön) ja kysyin muutamalta ystävältä ja sukulaiselta jos he tulisivat syömään, kun kerran yritän. Yhdeltäkään ei tullut vastausta. Eli ystävien tuella tässä ei raitistuta

Mä tein päätöksen, jonka mukaan alkoholi ei enää hallitse minua. Juominen loppui nyt kokonaan.