niin, eli minkälaiset tapahtumat ovat vaikuttaneet teidän ulostuloonne tai toisaalta kaapissa pysymiseen? itse tulin ulos kaapista sanomalla äidilleni suoraan elokuvan american beauty jälkeen että olen homo. siis elokuva tuli telkkarista ja sitä katsoessani tajusin että elämäni on liian lyhyt ainaiseen valehteluun. samaan putkeen kerroin sitten siskollenikin, molemmat torjuivat ensin asian mutta ovat nyt jo melko myönteisiä kai, asiasta ei nimittäin puhuta kotonani...
tapahtumia jotka vaikuttivat ulostuloon?
Mä kerroin äidilleni, kun oli korviani myöten ihastunut yhteen poikaan. Olin juuri tullut matkalta tämän pojan kanssa ja oli pakottava tarve puhua tuosta ihastuksesta.
Kertominen oli todella vaikeaa, mutta myös todella helpottavaa. Äiti otti asian tosi hyvin, niin kuin arvasinkin, ja oli jotain aavistanutkin. Puhuttiin paljon tästä mun ihastuksesta. Aluksi hän oli asiasta jotenkin surullinen, murehti minun tulevaisuuttani ja mahdollisia vaikeuksia elämässä. Mutta asiat puhuttiin selviksi ja voimme edelleen puhua avoimesti.
Siskolle kertomista rupesin hauduttelemaan tuon jälkeen. Eräänä kauniina päivänä sain sitten kyyneleet silmissä kerrottua ja sisko vaan totesi että "oletko sä tuollaista pelännyt kertoa?". Hän kertoi sitten edelleen miehelleen. Kaikkien kanssa voin puhua asiasta eikä siitä ole koskaan tehty sen suurempaa kummajaista.
Mulla on siis todella hyvä tilanne. Isälle on vielä kertomatta. Sitä jännitän ja mietinkin aika paljon. Sen reaktioita kun ei pysty ennustamaan...
Kertominen oli todella vaikeaa, mutta myös todella helpottavaa. Äiti otti asian tosi hyvin, niin kuin arvasinkin, ja oli jotain aavistanutkin. Puhuttiin paljon tästä mun ihastuksesta. Aluksi hän oli asiasta jotenkin surullinen, murehti minun tulevaisuuttani ja mahdollisia vaikeuksia elämässä. Mutta asiat puhuttiin selviksi ja voimme edelleen puhua avoimesti.
Siskolle kertomista rupesin hauduttelemaan tuon jälkeen. Eräänä kauniina päivänä sain sitten kyyneleet silmissä kerrottua ja sisko vaan totesi että "oletko sä tuollaista pelännyt kertoa?". Hän kertoi sitten edelleen miehelleen. Kaikkien kanssa voin puhua asiasta eikä siitä ole koskaan tehty sen suurempaa kummajaista.
Mulla on siis todella hyvä tilanne. Isälle on vielä kertomatta. Sitä jännitän ja mietinkin aika paljon. Sen reaktioita kun ei pysty ennustamaan...
"niin, eli minkälaiset tapahtumat ovat vaikuttaneet teidän ulostuloonne tai toisaalta kaapissa pysymiseen?"
Sen verran kerron omasta taustastani että olen aina ollut hirmuisen arka ja varautunut uusia ihmisiä kohtaan, eikä koulukiusaustaustat yms. mieltä ylentäneet tapahtumat ainakaan asiaa auttaneet ole. En myöskään ole koskaan "omistanut" paria kaveria enempää, kuten en nytkään.
Kaapissa pysyminen on siis varsin luonnollinen vaihtoehto minulle, en näe järkeä siinä että alkaisin näyttämään tunteitani tai ajatuksiani koska ne ovat olleet tähänkin asti merkityksettömiä valtaosan silmissä.
Ja vielä sen mukaan mitä olen tätäkin palstaa lukenut niin komeillakin homppeleilla näkyy olevan vaikeuksia löytää paria niin miten sitten tavallinen tallaaja siihen pystyy?
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi homoparin etsimiseen :)
Sen verran kerron omasta taustastani että olen aina ollut hirmuisen arka ja varautunut uusia ihmisiä kohtaan, eikä koulukiusaustaustat yms. mieltä ylentäneet tapahtumat ainakaan asiaa auttaneet ole. En myöskään ole koskaan "omistanut" paria kaveria enempää, kuten en nytkään.
Kaapissa pysyminen on siis varsin luonnollinen vaihtoehto minulle, en näe järkeä siinä että alkaisin näyttämään tunteitani tai ajatuksiani koska ne ovat olleet tähänkin asti merkityksettömiä valtaosan silmissä.
Ja vielä sen mukaan mitä olen tätäkin palstaa lukenut niin komeillakin homppeleilla näkyy olevan vaikeuksia löytää paria niin miten sitten tavallinen tallaaja siihen pystyy?
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi homoparin etsimiseen :)
"Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi homoparin etsimiseen :)"
Turhaan etsimällä sen saa ainakin tuntumaan pitkältä... vaikka aika karkaakin käsistä.
:)
Turhaan etsimällä sen saa ainakin tuntumaan pitkältä... vaikka aika karkaakin käsistä.
:)
Niin se vain on, että taitaa olla vaikeampaa löytää pahempaa homofobikkoa, kuin mitä moni homo itse on!
Vikistään siitä, että valtaväestö syrjii ja ei ymmärrä. Mikä kumma siinä on, ettei kantti riitä omien oikeuksien, siis ihmisoikeuksien, vaatimiseen? Ei se siellä kaapissa yksin voihkiminen ja voivottelu mitään tai ketään auta.
No, onhan itsesäälissä tietenkin kivaa rypeä.
Vikistään siitä, että valtaväestö syrjii ja ei ymmärrä. Mikä kumma siinä on, ettei kantti riitä omien oikeuksien, siis ihmisoikeuksien, vaatimiseen? Ei se siellä kaapissa yksin voihkiminen ja voivottelu mitään tai ketään auta.
No, onhan itsesäälissä tietenkin kivaa rypeä.
mun ongelma on se, että olen luonteeltani ihminen, joka ei ruukaa koskaan kertoo omista ongelmistaan lähimmäisilleen. viimeksi olen keskustellut esim.äitini kanssa tunteistani joskus ollessani 10-11 vuotias! en koskaan puhu kavereilleni tunteistani, ja mut on yleensä opittu tuntemaan ihmisenä, joka ei "vaivaa" muita omilla ongelmillaan. lisäksi suhteeni vanhempiini on varsin etäinen, vaikka olenkin vasta 17-vuotias. en tiedä, osaisinko edes puhua heille tunteistani mitään. en osaa sitä taitoa...ja se harmittaa tosi paljon...menee luultavasti ikuisuus, kun pystyn tuttavilleni homoudestani yms. puhumaan suoraan...