Neitimäisyys

Minkä verran ajattelette seuraavien asioiden vaikuttavan siihen, kuinka neitimäinen homoseksuaalinen mies on?

a) Kaapissa olemisen taso, täysin/vähän/ulkona
b) Seksuaalisen aktiivisuuden taso
c) Oma halu olla ei-neitimäinen
d) Liikunnallisuus
e) Seura jossa viettää työ/vapaa-aikaansa
f) Ikä
g) Muuta asiat???

Mielestäni ihmisellä, joka ei ole enää kaapissa kellekään (tullut ulos esim. mediassa), ei välttämättä ole samanlaista tarvetta olla heteromainen, kuin kaapissa olevalla. Hänen ei tarvitse salata mitään. Jos ihminen itse haluaa/kokee olevansa homoudestaan huolimatta olla heteromainen, se on eri asia. Uskoisin että liikunnallisuuskin vaikuttaa, varsinkin jos harrastettuun lajiin liittyy agressiivisuutta jossakin muodossa. (kilpailuhenkiset/joukkuelajit) Mitä muuta?

Haluamatta olla saivartelija tai hankala minusta olisi kuitenkin ensin syytä määritellä käsite 'neitimäinen' ja pohtia sitä, onko sen vastakohta yhtä hämärä käsite 'heteromainen'.

Minun havaintojeni mukaan on vain luontevaa tai teennäistä käytöstä, joka ei sinänsä mitenkään riipu ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta. Vääränä pidän myöskin oletusta, että koska kaapista ulos tullut ihminen voi luopua salailusta, hänestä tulisi silloin jotenkin 'neitimäinen', whatever it means.

Ihmisen epäluonteva/teennäinen käyttäytyminen muiden seurassa johtuu käsittääkseni vain huonosta itsetunnosta, käytös muuttuu liioitellusti sellaiseksi, mitä henkilö arvelee muiden odottavan - tai sitten pakostakin sellaiseksi, jollaiselta itse asiassa pelkää olemuksensa näyttävän.

Jos itsetunto ja oma identiteetti on vahva, käytöskin on luontevaa, eikä tarvitse pingottuneesti näytellä mitään opeteltuihin tai matkittuihin maneereihin perustuvaa roolia, joka vastaa homo- tai heteroseksuaaleihin yleisesti liitettyjä stereotypioita.

Itse olen melko täydellisesti ulkona kaapista. Minulla ei ole tarvetta olla "heteromainen". Minulla ei myöskään ole tarvetta olla "homomainen" - vaikka joitain feminiinisiä piirteitä käytöksessäni varmasti onkin, vaikka tuskin hirvittävästi. Tai no... minulla on hirvittävä tarve elehtiä käsillä puhuessani...

Yläasteella ja lukiossa vaatteeni olivat melko "tavallisia", hiukset lyhyet ja käytös "hillitty". Myöhemmin, kun "etsin itseäni ja seksuaalisuuttani", oli "neitimäisempi" vaihe. Hiukset olivat milloin minkäkin väriset, kampa kävi ja geeliä kului - ja näitä kuuluisia hinttimaneereita tuli omaksuttua. Vaatteita piti ostaa viikoittain ja ympäristön piti saada nähdä ja kuulla, että homoja on olemassa jne...

Hissukseen kuitenkin löysin itseni suunnilleen lähtöpisteestä. Jotenkin päässä napsahti, että minä olen se, mikä minä olin joskus silloin. Satunpahan vaan pitämään pojista, en tytöistä. "Feminiinisempi" tyyli ja tapa tuntui itsestäni vieraalta. Kun sitten lopulta ajoin hiukset millin siilille, siirryin käyttämään löysää T-paitaa ja unohdin sen homon touhuistani... Niin jotenkin olo oli kovin kotoisa.

Välillä on kyllä kieltämättä tuntunut, etten oikein kuulu mihinkään ryhmään. Hetero en ole, eivätkä "heterokuviot", illanvietot heteroporukassa vauvajuttuineen ja sellaisiineen maistu. Toisaalta, homotuttujen bileissä minä entistä useammin olen se erilainen homo - joskus ulkoisesti, joskus ajatusmaailmani vuoksi.

Noh... Repussani roikkuu sateenkaarilätkä ja kaulassani killuu sateenkaaririipus, mutta uskallan sanoa, etten aamun ruuhkametrossa erotu "massasta" suurestikaan, mitä nyt aina joskus jään kiinni jonkun komean heteronoloisen tyypin vilkuilemisesta...

Pahempi puoliskoni taitaa olla - ainakin osittain - hieman samaa maata.

Kai se "neitimäisyys" tai "machomaisuus" on aika itsestä kiinni, ei siitä, kuinka "homo" tai "hetero" kokee olevansa. Toisaalta - joskus on ihan kiva pitää pientä "homppelishowta"...

Tunnen todella paljon heteromiehiä, jotka ovat huomattavasti "neitimäisempiä" kuin monet homot. Kysymyksen voisikin laajentaa koskemaan kaikkia miehiä: ketkä uskaltavat olla oma itsensä, ketkä esittävät jotain machoroolia?

Jollekin macho-rooli voi olla hyvin luonteva. Ei se välttämättä tarkoita että, "vetää jotakin roolia". Kaikki ihmiset sitäpaitsi vetävät useampia eri rooleja tilanteista riippuen.

Roolien vetäminen, se vasta luonnollista on. Rooleja on paljon muitakin kuin miehekkyyden länsimaissa sosiaalisesti hyväksytyn asteen esittämisen valitseminen. "Luonnollisuuden" pakko, se on tietynlaista painostusta, vähän niinku se, että joka homon pitäis kuulua Setaan!