Rakastunut heteroon :-( [tapaus:2]

  • 1 / 7
  • IcEgAy
  • 26.5.2003 13:28
Moi kaikille ranneliikkeen lukijoille!

Kuinka elämällä voikaan olla ironinen mieli.
Olettekos lukeneet jo keskustelun "Rakastunut heteroon :-("
Siellä kirjoitin nimellä IcEgAy, ja ystäväni oli tämä Gaylover.
hänellä tilanne oli tämä:

---> Onko kellään koskaan ollut samaa
tilannetta kuin mulla??? Olen rakastunut päätäpahkaa heteroon.
Olen kertonut tilanteesta hänelle ja hän ei halua suhdetta
(mikä tietysti on aivan ymmärrettävää). Jatkoimme kuitenkin kavereina.
Olen itse kuitenkin aika epätoivoinen. Olen surrut tilannetta jo melkein
vuoden, koska tunteet eivät ole haihtuneet vieläkään vaan päinvastoin.
Ne voimistuvat jatkuvasti. Odotin niiden kuitenkin ajan myötä haihtuvan.
En itse pääse elämässä eteenpäin niin kauan kuin tunteet ovat pinnalla.
Kukaan muu eikä mikään muu asia kiinnosta paitsi hän!<---

vastasin itse juttuun näin:

--->Moi kaikille!

Gaylover:
Toinen asia on se, että minua on yksi toinen kaveri yrittänyt "lähestyä"
ja halunnut täysiveristä suhdetta kanssani (hän on myös gay), voisin
vaikka vannoa että olisin empimättä suostunut, jos tätä rakkautta ei
olisi, mutta kieltäydyin, koska muuten saattaisin satuttaa myös tätä
minusta kiinnostunutta henkilöä ja toisekseen minua ei "sytyttänyt".
Ja normaalitilanteessa tämä minusta kiinnostunut henkilö on sellainen,
jota olen "kuolannut" joskus aikasemmin.

ELI:
Ilokseni/harmikseni satun olemaan tämä kolmas henkilö.
Olen saanut/joutunut seuraamaan rakkaani kärsimystä, ja
se on suorastaan surullista katsottavaa. Yritimme tosiaan
suhdetta, yhtenä syynä koska halusin ja siksi että Gaylover
olisi voinut unohtaa tai hälventää toista rakkauden kohdettaan,
mutta eihän siitä mitään sitten loppujenlopuksi tullut.
Itse olin sanomattoman mustasukkainen kun toinen kiehnää rakkautensa
ympärillä ja flirttailee tämän kanssa ja sitten taas kun Gaylover ei
ollut tosiaan suhteessa kokonaan mukana.
Niinpä vähitellen oma haluni suhteeseen hiipui ja ärsyynnyin häneen
helposti. Pahinta oli kun lähes käännyin häntä vastaan ja puhuin paskaa
selän takana. Se nyt onneksi on jo selvitetty ja jatkamme ystävinä.
Nyt yritän mahdollisimman paljon olla ystäväni tukena ja yrittää auttaa
häntä ”ongelmassaan”.

Omalta osaltani haluan kiittää kaikki teitä jotka olette yrittäneet ja
auttaneetkin ystävääni. Jatkakaa samaan malliin.

With Love: IcEgAy <---


Nyt juttu on vihdoin selvinnyt, ystävälläni on uusi rakastettu, ja he ovat onnellisesti yhdessä. Mutta kuten sanoin ensimmäisessä lauseessa;
Kuinka elämällä voikaan olla ironinen mieli.

Menin ja tein saman tempun kuin ystäväni. Olen katsellut jo kauan aikaa erästä
kaveriani sillä silmällä. (hän on ollut tuttuni ---> kaverini jo kymmenisen vuotta ja ikäväkseni hetero.)
Näemme muutamia kertoja kuussa ja välillä useamminkin. Nyt muutama viikko sitten hän oli luonani yötä, ja kuin salaman iskusta rakastuin häneen. En saanut silmiäni hänestä irti, joka katseella ihoni hikoili lisää ja lisää. Jopa yön kun hän nukkui minä vain katselin
häntä. Kuinka joku ihminen voi olla niin ihana ja kaunis. No tässä nyt muutama viikon kärsineenä. Olen miettinyt ja kerännyt rohkeutta kertoakseni hänelle tunteistani. On todella hassua kuinka ihminen voi olla tyhmä. Itse olen yrittänyt auttaa ystävääni gayloveriani mahdollisimman
paljon ja olen nähnyt varmasti kaikki mahdolliset tavat miten tilanteesta voisi selvitä, mutta silti vain venytin ja venytin kertomista kaverilleni tunteistani. No nyt vihdoin ja viimein sain kerrottua viikonloppuna hänelle. En menettänyt kaveriani mutta en saanut hänestä kyllä kumppaniakaan. Mutta silti on olen uskomattoman onnellinen, siitä etten menettänyt häntä.

Monella on sama ongelma kuin minulla ja gayloverilla OLI.
En osaa antaa muille mitään muuta ohjetta kuin kertokaa tunteistanne. Sillä tilanteen jättäminen voi pahimmassa tapauksessa päättyä jopa itsemurhaan. Ihminen ei kestä sellaista painetta kuin rakkaus aiheuttaa. Kertomisessa ei voi menettää oikeastaan mitään. Voi vain voittaa. Tottakai se pelottaa, mutta loppujen lopuksi menetät joka Tapauksessa rakkautesi, sillä paineen alla muutut yhä sulkeutuneemmaksi ja äksymmäksi, ja karkotat kaikki ystäväsi ympäriltäsi.
Kun olet asiasta kertonut rakkauden kohteellesi, ja jos saat hänestä hyvän ystävän mutta et kumppania ala etsimään rakkauden kohdetta 2, sillä sellainen on jossain varmasti. Se tuntuu mahdottomalta mutta sellainen on varmasti jossain.

Mutta eipä mulla mitään muuta. Jos haluatte laittakaa emailia, kertokaa suruistanne,iloistanne ihan mistä
tahansa. yritän vastailla mahdollisimman pian, ja kaikille. Ja auttaa jos pystyn.

Eipä muuta kuin erittäin hyvää kesän jatkoa kaikille ja rakastakaa toisianne :D...

With Love: IcEgAy
  • 2 / 7
  • amike
  • 26.5.2003 14:46
Mä en kyllä ymmärtänyt tuosta yhtään mitään! Fiktiota vai faktaa, todellisia vai keksittyjä hahmoja?
  • 3 / 7
  • IcEgAy
  • 26.5.2003 15:19
Amikelle heti vastaukseksi.

Kaikki ovat todellisia ihmisiä ja kaikki ovat todellisia tapahtumia. Ei tänne mitään satuja kuulu kirjoittaa :).
Lue ensimmäinen Rakastunut heteroon :-( juttu niin ymmärrät mistä on kyse...

IcEgAy
  • 4 / 7
  • namekes
  • 2.6.2003 8:50
johtuen tästä valtavasta puhetulvasta otan osaa tapaukseesi minä nytten, ikävää tämä on :/
  • 5 / 7
  • Idiootti
  • 24.7.2003 23:08
No heteroistahan aina tietää, ettei se johda mihinkään. Sen voi prosessoida mappiin "Mahdoton". Paskempi säkä on kun on rakastunut toiseen homoon, jolla on myös tunteita sinua kohtaan mutta joka ei halua rakkaussuhdetta tyyliin one-on-one, vaan pitää suhteen tasolla, josta se ei syvene.

Jos haluaisin ihan suhdesuhteen (unohtaa pronomini "minä" ja korvata se pronominilla "me"), minun pitäisi jättää viisi vuotta kestänyt suhde taakseen. Mutta miksi jättää ihminen jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin?

Senkö takia ettei saa juuri sitä mitä haluaa? Onko se lapsellinen ajattelumalli? Minä haluan olla just eikä melkein yksyhteen ja leikkiä kotia ja rekisteröidä ja piereskellä saman peiton alla nyt ja tulevaisuudessa, mutta boyf ei, muttei hän kuitenkaan halua ketään muutakaan. Hänelle riittää nykyinen tilanne, minulle ei. Mitä tehdä? (Asiasta on keskusteltu ja sitä on puitu, näin se vain on.)
  • 6 / 7
  • Hapatus
  • 25.7.2003 13:30
Idiootti: Voi olla, että en ymmärtänyt ongelmaasi kunnolla, mutta mikä sinulle riittäisi?

- Lupaus harrastaa loppuelämänsä seksiä
vain sinun kanssasi,
- juhlallinen vakuutus, että hän asuu luonasi
maailman tappiin asti,
- suhteen virallistaminen omaisuuden
jakoineen kaikkineen, vaiko ehkä
- teräskahleet raajoihin?

Myöskään minulla ei ole hinkua vaihtaa poikaystävää tai erota muutenkaan, mutta vaatimukset romanttisista ikuisuus-lupauksista ahdistavat silti. Ei kukaan voi oikeasti sellaista luvata. Parhaansa voi aina yrittää, mutta elämäntilanteet muuttuvat. Minusta on sitä paitsi arvokkaampaakin, kun ihmiset pysyvät yhdessä omasta valinnastaan (siis koska se on molemmille hyvä järjestely), eivätkä jonkin pakon vuoksi.
  • 7 / 7
  • Idiootti
  • 25.7.2003 19:40
Kiitos Hapatus mielenkiinnostasi.

Ensimmäinen pointti: ei seksi ole enää niin tärkeää viiden vuoden jälkeen - toki melko oleellinen osa suhdetta, mutta ystävyys, kumppanuus, lojaalisuus ja se tunne että ollaan yhdessä on tärkeämpää.

Toinen pointti: juuri niin, sitäpä se on. Ei sen tarvitse olla mikään juhlallinen vakuutus, ihan vain niin että tiedän olevani hänelle numero yksi, aivan kuten hän on minulle. Ja sitä tunnetta en valitettavasti nyt tällä hetkellä saa. Kenties minun itsetuntoni tai itsevarmuuteni ei ole täysin kohdallaan, jolloin koko homma on minun ongelmani, muttei kai siltikään sitä pidä väheksyä.

Kolmas pointti: suhteen virallistaminen olisi mukavaa, mutta ensin kuitenkin olisi mukavampaa, jos ei tarvitsisi olla ja elää lievässä epävarmuudessa suhteen suhteen :-)

Ja vissi ei teräskahleille. Paitsi... no joo jääköön sanomatta.

Tiedän toki että elämäntilanteet muuttuvat, mutta nyt ei ole kyseessä kaksi parikymppistä ihmistä vaan vähän varttuneemmista yksilöistä puhutaan, joten elämäntilanteet ovat jo melko vakiintuneet, ja siksi haluaisin myös vakiinnuttaa ihmissuhteeni elämäntilanteeni mukaan.

Enkä minäkään halua pakottaa ketään olemaan kanssani vasten tahtoaan, eikä hän olekaan kanssani vasten tahtoaan - mutta minä saatan olla hänen kanssaan vasten omaa tahtoani, jos oletetaan että tahtoni olisi hieman ... sanotaanko vaikka "syvempi" suhde.

Siis paradoksi on se, että minä haluan "enemmän", mutta hän taasen ei. En pyri syyllistämään ollenkaan, pikemminkin kiinnostaisi vain saada palautetta (jota sinulta sain ja josta sinua kiitän) koskien asiaani.

Minulla ja hänellä on vissiin vain hieman erilaiset käsitykset suhteemme olemuksesta tai ylipäänsä rakkaussuhteen olemuksesta, ja sitä yritän tässä prosessoida ja miettiä.

Ymmärrän myös, että ikuisuuslupaukset voivat olla ahdistavia. Ymmärrän myös, että voi ahdistaa se, ettei saa ikuisuuslupauksia...