- 1 / 1
- JuhaniV
- 9.11.2014 20:18
Kysyin tuntemaltani miesparilta heidän tuntemuksiaan omasta vanhemmuudestaan. Heillä on kaksi omaa pientä lasta. Sain vastaukseksi, että "vanhemmuus ja isyys on ihan mielettömän positiivinen asia. Siihen liittyy monia upeita asioita." Heidän mielestään lasten kiukuttelut ja muutkin hankaluudet kestää hyvin, kun toisella puolella ovat nuo kaikki hyvät asiat.
Kysyin, että miksi juuri oma biologinen lapsi on niin tärkeä. Pienen pohdinnan jälkeen tuli vastauksena se, että on jotenkin tärkeää, että omasta itsestä jotakin (geenit?) jatkuu.
***
Keskustelussa homoisyydestä ja homoisistä on hyvä muistaa myös niitä miehiä, jotka ovat olleet avioliitossa, ja jossa on syntynyt lapsia. Myöhemmin he ovat päättäneet kuitenkin elää itselleen luonteenomaisella tavalla liitossa miehen kanssa. Isyys ja vanhemmuus säilyy siitä huolimatta. Se kuinka se toteutuu vaihtelee. Avioeron yhteydessä lapset ainakin aikaisemmin määrättiin useimmiten äidille. Jos esimerkiksi äiti halusi olla hankala ja kostaa miehelleen homouden vuoksi, lasten ja isän välinen suhde saattoi olla muuttua vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Isänpäivä voi olla tuon kokeneelle isälle katkera päivä.
Kysyin, että miksi juuri oma biologinen lapsi on niin tärkeä. Pienen pohdinnan jälkeen tuli vastauksena se, että on jotenkin tärkeää, että omasta itsestä jotakin (geenit?) jatkuu.
***
Keskustelussa homoisyydestä ja homoisistä on hyvä muistaa myös niitä miehiä, jotka ovat olleet avioliitossa, ja jossa on syntynyt lapsia. Myöhemmin he ovat päättäneet kuitenkin elää itselleen luonteenomaisella tavalla liitossa miehen kanssa. Isyys ja vanhemmuus säilyy siitä huolimatta. Se kuinka se toteutuu vaihtelee. Avioeron yhteydessä lapset ainakin aikaisemmin määrättiin useimmiten äidille. Jos esimerkiksi äiti halusi olla hankala ja kostaa miehelleen homouden vuoksi, lasten ja isän välinen suhde saattoi olla muuttua vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Isänpäivä voi olla tuon kokeneelle isälle katkera päivä.