"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Näytetään bloggaukset kesäkuulta 2008.

Oikea onkin vasen

Tänään leikkasin töissä lähes koko päivän ruohoa. Työpaikan kaikki ruohonleikkurit on ihan outoja. Kaikki ovat tajuttoman kovaäänisiä ja muutenkin ihan erilaisia, kuin ne, joita olen aikaisemmin käyttänyt. Ensin käytin varmaan 20 vuotta vanhaa leikkuria. Siinä oli kaasu ja ohjaus tosi löysiä. Ja muutenkin se oli ihan omituinen. Ja kamalan epämukava. Minun olisi pitänyt olla ainakin 15 cm pidempi, että olisin saanut edes kohtuullisen hyvän asennon. Senpä takia minulla nyt onkin selkä ihan kipeä.

Toinen leikkuri, jota käytin oli sauvaohjattava. Meni jonkun aikaa, ennen kuin opin kunnolla käyttämään sitä. Sitä kun ohjataan sauvoilla, toisin kuin "perinteisiä" ruohonleikkureita. Ja niissä sauvoissa on semmoinen juju, että niillä ohjataan oikeastaan renkaita. Eli, jos haluaa kääntyä oikealle pitää työntää eteenpäin vasemmanpuoleista sauvaa ja niin päin pois. Törmäsin alussa puuhun, kun en oikein ollut vielä sisäistänyt sen vehkeen sielunelämää. Puuparka sai pienen kolhun. Toivotaan, että se paranee.

Työpäivän jälkeen hiukset ja olkapäät oli ihan lehmusten sokeriliemen peitossa, kun ruoho piti leikata puiden altakin. Joka paikka oli ihan tahmeana. Mutta kaiken kaikkiaan töissä oli ihan mukavaa.

Tänään oikeusasianainen antoi päätöksensä siitä homomiesten verenluovutuskiellosta ja minun mielestä se päätös on huono. Onneksi hän kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, että SPR puhuu koko ajan homomiesten verenluovutuskiellosta, mikä viittaa verenluovutuskieltoon seksuaaliseen suuntaumuksen perusteella. Olen itsekin lähettänyt Punaiselle ristille palautetta samasta asiasta (n. vuosi sitten) ja sain vain todella tylyn vastauksen, jossa ei edes vastattu siihen asiaan, mitä oikeasti sanoin. Puolusteltiin vain sitä verenluovutuskieltoa. Koko tämä asia tuntuu olevan Punaiselle ristille joku pyhä lehmä. Heti, jos joku sanoo jotain, oli se sitten negatiivista tai positiivista, saa kärryllisen paskaa niskaansa.

Sanoin sähköpostissani muun muassa siitä, että kaikki homomiehet eivät ole koskaan harrastaneet anaaliseksiä ja siitä, että bi-seksuaalit voivat myös harrastaa miesten välistä anaaliseksiä, eivätkä he silti ole homoseksuaaleja. Mutta ilmeisesti viestiin vastannut henkilö ei ennen vastaamistaan viitsinyt lukea viestiäni, vaan alkoi suoltaa paskaa heti, kun oli nähnyt viestini ja tehnyt tarvittavat ennakko-oletukset.

Mutta olen siis sitä mieltä, että "homomiesten" verenluovutuskielto on väärin. Myönnän toki, että anaaliseksissä hiv ja hepatiitti tarttuvat helposti, mutta minusta se ei kuitenkaan anna aihetta elinikäiseen verenluovutuskieltoon. Esimerkiksi hiv voidaan todeta verikokeesta muistaakseni kolmen kuukauden kuluttua tartunnasta. Ja kyllä ne taudit tarttuvat myös heteroiden keskellä. Ei nekään saa elinikäistä verenluovutuskieltoa suojaamattomasta seksistä.

Itse koen, että verenluovutuskielto vähättelee myös homoseksuaalien parisuhteita. Aivan kuin he ajattelisivat, että kaikki homot harrastaa irtosuhteita ja pettämistä ja suojaamatonta seksiä. En voi käsittää sitä, miksi kielto koskee myös parisuhteessa olevia miehiä.


Taas yksi tylsä otsikko

Otsikon "keksiminen" on aina niin hankalaa. Jos on paljon asiaa, niin minkä valitsee otsikoksi? Kun ei aina viitsisi laittaa vaan jotain "kaikennäköistä"... Mulla on aina ollut vaikeaa keksiä otsikkoa. Äidinkielen aineisiinkin. Joskus se on tietenkin ihan helppoa, mutta usemmiten pitää aika paljon miettiä. Pitäisi olla joku otsikkogeneraattori, niin ei tarvitsisi pähkäillä.

Olen jo monena iltana meinannut kirjoittaa jotain, mutta kun olen avannut sivun, pää tuntuukin tyhjälle ja tyhmälle. Eilenkin minulla oli muka jotain Asiaakin, mutta sitten, kun oli aika puklauttaa se kaiken kansan nähtäville tänne bittiavaruuteen, mieleeni ei tullutkaan enää mitään sanottavaa. Välillä tuntuu, että minua vaivaa krooninen tyhjäpäisyys.

Tai sitten töissä vaan tulee niin paljon ajateltua kaikkea, että kotona haluaa katsoa vain telkkaria ja ottaa vastaan, mitä annetaan. Joskus on mukavaa vain istua telkkarin ääressä ihan vihanneksena ja olla ajattelematta yhtään mitään. Varsinkin kun työ on sellaista, että joutaa ajattelemaan kaikennäköistä vähän liikaakin. Tällä hetkellä ajatuksissa on lähinnä oma tulevaisuus. Lähinnä se, että missä tulee olemaan kuukauden kuluttua. En tiedä vielä.

Varmaan jokaisen blogikirjoitukseni lopussa on viime aikoina ollut jotain lätinää tulevan epävarmuudesta. Blogini alkaa varmaan käymään tylsäksi saman toistamikseksi. Plääh!


Olipa taas viikko!

Tähän viikkoon on taas kerran mahtunut vaikka mitä. Maanantaina mulla alkoi työssäoppiminen Niuvanniemen sairaalan puutarhalla. Niuvanniemen sairaala on yksi suomen vankimielisairaaloista.

Puutarhan päätarkoitus Niuvassa on olla potilaiden puutarhaterapiapaikkana. Toinen tarkoitus on huolehtia sairaalan piha-alueista ja istutuksista. Leikattavaa nurmea onkin useita hehtaareja. :D Ainakin tietää, mitä on odotettavissa kesän aikana. Kaiken nurmen leikkaamiseen menee kahdelta työntekijältä kolme päivää, jos nurmea ehtii leikkaamaan "täyspäiväisesti". Lisäksi siellä on muutama kasvihuone, joissa kasvaa kesäkukkia ja vihanneksia.

Töihin meno ei tällä kertaa oikeastaan yhtään jännittänyt. Ainut asia, joka vähän mietitytti on se, että miten niiden potilaiden kanssa pitäisi olla. Mutta ei se oikeastaan pahemmin minua huolestuttanut. Kun tiedän, että puutarhalle pääsee vain pitkälle päässeet potilaat, eikä ne vaarallisimmat.

Täyttä työviikkoa en ehtinytkään tällä viikolla tehdä, kun keskiviikko ja torstai piti olla poissa vatsataudin takia. Ihan outoa oli sairastaa sitäkin, kun ainakaan kuuteen vuoteen en ole vatsataudissa ollut. Viimeksi varmaan joskus yläasteella. Enkä kyllä tykkää siitä taudista ollenkaan! Se alkaakin mulla aina niin inhottavasti. Nytkin heräsin keskellä yötä siihen, kun olin ihan märkä hiestä ja vapisutti. En menannut päästä edes vessaan asti, kun jalat eivät kantaneet. Onneksi se menee mulla kuitenkin nopeasti ohi. Torstaina pystyi syömään jo lähes normaalisti.

Perjantaina meninkin sitten takaisin töihin. Oli ihan mukava työpäivä. Ensin kerättiin tomaattia ja sitten tehtiin taloyhtiöiden tilausistutuksia laatikoihin. Oli mukavaa, kun saatiin yhden toisen harjoittelijan kanssa suunnitella ja tehdä istutukset itse. :) Ja kyllähän niistä ihan hyviä tuli.

Töitä minulla on kuusi viikkoa nyt kesän aikana. Eli työt loppuu heinäkuun toiseksi viimeisellä viikolla. Sen jälkeinen aika onkin yhä hämärän peitossa. Kaipa se tästä selkiytyy, toivottavasti. :)


Voi eij!

Musta tulee varmaan kohta kalju! Mun hiusraja on lähtenyt uhkaavasti liukumaan ohimoilta (tms.) kohti takaraivoa! Kääks!

Ja kun tiedän sen, että mun suvussa on perinnöllistä kaljuuntumista äidin puolella. Ukki oli kalju ja enokin on jo meilkein yhtä paljon!

Ou nou!


Koira pääsee junaan

Tove pääsee huomenna ensimmäistä kertaa junaan, kun lähdetään koko perheen voimin Helsingissä käväisemään. Mulla on perjantaina pääsykokeet. Toivottavasti tällä kertaa menee paremmin kuin viimeksi.

Me ollaan yötä kultin kummitätin luona. :) Mitäköhän koira tuumaa oudosta paikasta?