Postiamasalta

Parturini kertoi eilen kammottavan tarinan tuttavansa Egyptin matkalta. Mies oli lomailemassa Kairossa ja päätti ottaa taksin lähteäkseen käymään kaukana Luxorissa. Koska turisteilla on aina kiire päätti taksikuski ajaa pikkukylien läpi aivan järjetöntä vauhtia. Jossain vaiheessa kuuluikin tömähdys ja auton vierestä löytyi alle jäänyt pieni poika. Taksikuski laittoi ilmeisesti kodittoman kuolleen pojan makaamaan ojan reunukselle ja jatkoi matkaa. Turistin täytyi ehtiä nopeasti Luxoriin.

Useimmissa muslimimaissa elää muun yhteiskunnan ulkopuolella valtava määrä ihmisiä joista kukaan ei välitä. Muille he ovat käytännössä pelkkää ilmaa ja täysin läpinäkyviä. Syy löytyy lähes aina siitä että joko itse tai oma äiti on menettänyt tavalla tai toisella kunniansa. Kun sosiaaliturvaa ei ole, täytyy suvun pitää huolta omistaan silloin kun on vaikeaa. Jos äiti on tehnyt valintoja joita suku ei hyväksy hänet voidaan hyvin helposti jättää omilleen. Samalla kyseisen naisen lapset ovat yhtä lailla merkittyjä. Kukaan ei halua pitää heistä huolta jos äiti sattuu olemaan huonomaineinen. Samaan aikaan Yussuf käy polkaisemassa uutta neitsyttä.

Toisessa kehitysmaassa Yhdysvalloissa ollaan puhuttu teinihomojen vai pitäisikö sanoa lapsihomojen itsemurhista. Monet ovat hehkuttaneet "It gets better"- kampanjaa joka on levinnyt myös meille Suomeen. Tarkoitus on varmasti alunperin hyvä ja kampanja aiheellinen jos yksikin nuori saa siitä lisävoimia oman itsensä hyväksymiseen. Yksikin turhaan kuollut lapsi tai nuori on hirveintä mitä kuvitella saattaa ja osoitus siitä että Jumalaa ei ole olemassa tai mikä vielä kamalampaa kyseinen hyypiö ei ole kiinnostunut ollenkaan ihmisten hyvinvoinnista.

Se siis muuttuu paremmaksi joskus vähän myöhemmin? Jos ymmärsin oikein tuo globaaliksi muuttunut kampanja haluaa kertoa nuorille että heidän elämänsä helpottuu aikuistumisen edetessä. Silloin voi elää omaa homoelämäänsä ilman että kenelläkään on oikeutta siihen puuttua. Alaikäisellä nuorellahan ei oikeastaan ole minkäänlaisia oikeuksia tehdä omaa elämää koskevia valintoja ja näin yrittää parantaa sen hetkistä tilannetta. Aina jostain pomppaa esille oma äiti tai lastenhuollon marionetti kertomaan että se ei ole mahdollista. Eihän koulukiusattu homoteini voi vaihtaa edes koulua jos omat vanhemmat sitä vastustavat. Olisko toi elämän paraneminen siis sitä että pääsee aikuisten tyranniasta eroon?

Vielä paljon parempi olisi jos homolasten tilanne voisi olla parempi jo tässä ja nyt ilman odotteluja. Tuntuu aika julmalta ajatella että ensin täytyisi hampaat irvessä puurtaa läpi elämän parhaimmat vuodet ja odotella jotain aikaa kaukaisessa tulevaisuudessa. Mutta oletetaan että homonuoret alkaisivat rohkeasti hyvällä itsetunnolla toteuttaa itseään, olisiko muu maailma valmis siihen? Aikuisten toivehan on aina se että nuori odottaisi asioiden paranemista kiltisti omassa huoneessaan lukien läksyjään ja eläisi vasta sitten joskus kun on tullut aikuiseksi.

Jos omille koulukavereille ei uskalla paljastaa itsestään liikaa niin seuraava etappi on etsiä samanhenkisiä muualta. Siinä vaiheessa "hyvää tarkoittavien" aikuisten ymmärrys alkaakin jo olla tiukilla. Erityisesti alaikäisen nuoren ja aikuisen välinen ystävyys on länsimaalaisessa kulttuurissamme jo lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä asia. Se että 13-vuotiaalla homopojalla olisi luottamuksellinen ystävyyssuhde vaikkapa eläkeikäisen homomiehen kanssa ei pitäisi olla mitenkään shokeeraava asia tai yleisen kauhistelun aihe vaan normaalia kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta.

Nuorison aseman tekee erityisen hankalaksi se että samat "hyvää tarkoittavat" aikuiset eivät ole valmiita tunnustamaan nuoren oikeutta määrätä omasta ruumiistaan. Elintason noustessa puberteetti alkaa aikaisemmin kuin ennen ja nykynuoret ovat muutenkin keskimäärin fiksua porukkaa. Heidän omien vanhempiensa asenteet sukupuolisuutta kohtaan haetaan kuitenkin entistä enemmän Oprahilta, Dr. Phililtä tai Pohjanmaan Marttojen raamattukerhosta. Vanhoillisten ja konservatiivisten asenteiden nousu näkyy ja tuntuu suoraan nuorten hyvinvoinnissa.

Osa ranneliikkeenkin aktivisteista tuntuu pitävän USA:ta jonkinlaisena homojen oikeuksien pioneerimaana. Homoilla riittää lobbareita kongressissa mutta miten on nuorten seksuaalisten oikeuksien laita? Seksivalistus on amerikoissa kuolemassa sukupuuttoon koska yhä useammat vanhemmat pelkäävät tiedon johtavan kokeiluihin. Nuori voi kyllä seurustella ja harrastaa seksiäkin jos onnistuu olemaan jäämättä siitä aikuisille kiinni. Jos jenkkinuoren kumppani on pari kolme vuotta nuorempi edessä voi olla ihan oikeasti vankilareissu ja rikosrekisteri. Kuten jokainen uutisia lukeva on huomannut niin USA:ssa ja myös Englannissa käydään joka päivä lapsia vastaan oikeutta näiden seksuaalisten kokeilujen ja joskus jopa lääkärileikkien takia. Tätä kivaa kulttuuria lisää meille Suomeen?

Mutta muuttuuko se elämä helpommaksi kaikille täällä pohjolassakaan? Kasvavan nuoren kannattaa toivoa että oma seksuaalisuus on jotain helposti hyväksyttävää eli käytännössä puhdasta perinteistä hetero- tai homoseksuaalisuutta. Kuinka moni ranneliikkeen lukijoistakaan on ikinä tullut ajatelleeksi millaista helvettiä suomalaisenkin nuoren elämä voi olla siinä tapauksessa jos omassa seksuaalisuudessa on kiellettyjä, vaarallisia tai ahdistavia piirteitä? Jo pelkästään omissa fantasioissa esiintyvät asiat voivat johtaa epätoivoon ja itseinhoon. Tilanne on vielä paljon stressaavampi silloin jos kyse ei ole pelkästään fantasioista vaan asioista joka hallitsevat koko seksuaalisuutta.

Niinsanotut tavikset käsittelevät seksuaalisia kummajaisia aina mielikuviensa perusteella. Itsensäpaljastaja on kuivahko pitkähkö pälvikalju mies jolla on 70-luvulla ostettu poplari jonka alla ei olekaan enää mitään. Nuoria himoitseva on karvainen isoisä joka haikailee takaisin omaan nuoruuteensa. Alistamisesta tai raiskaamisesta fantasioiva taas on aivan vitun huonotuulinen kirveellä veistetty nahka-asuinen motoristi joka läiskii kännipäissään vaimoaan. Valitettavasti vaan keskivertoihmisiä stressaavat poikkeavuudet eivät synny keski-iän kriisissä sen jälkeen kun peilistä tuijottaa takaisin halvaantuneen gorillan näköinen otus. Rumia, vanhoja ja rappeutuneita ihmisiä on helppo vihata ja pelätä.

Seksuaaliset erityispiirteet ja fetissit kuitenkin seuraavat ihmistä yleensä lähes kehdosta hautaan. Muistan itse vuosia sitten käyneeni ostamassa teinipojalle vaippoja kaupasta kun hän ei sitä itse kehdannut tehdä. Ja vaippaleikit ovat vielä siitä kaikkein helpoimmasta päästä hyväksyä. Jokainen voi miettiä miltä paljon rankempien parafilioiden kanssa yksin jätetystä nuoresta mahtaa tuntua kun jokainen käy vuorotellen tiedotusvälineissä huutamassa miten hänen kaltaisensa ihmiset eivät saisi olla elossa ollenkaan. Kenellä on oikeus vihata nuorta ihmistä sen takia ettei tämä onnistu muuttamaan seksuaalisuuttaan sellaiseksi että muut sen hyväksyisivät?

Tällaisia nuoria ei mitenkään voisi jättää yksin. Yhteiskunnan kiinnostus auttaa on olematon ja edes SETA:n motivaatio ei ole koskaan riittänyt näiden ihmisten huomioimiseen. Ainakaan minä en ole yhdeltäkään suomenkieliseltä sivulta löytänyt mainintaa siitä että homoaktiivit ajattelevat aina välillä heitäkin vaikka eivät haluaisikaan ihan juhlapuheisiin asti heidän olemassaoloaan nostaakaan. Siksi ainakin minä valitettavan usein ajattelen SETA:n pitkäaikaisia toimijoita aika tavallisina arkoina runkkareina jotka ovat enemmän kiinnostuneita gallupeista ja PR-julkisuudesta kuin vähemmän mediaseksikkäiden ryhmien ihmisoikeuksista.

Seksuaalinen tasa-arvo ei ole sitä että aikuisilla homoilla on hauskaa. Se on aikuisten oikeasti sitä että jokaisella on seksuaalisuudestaan huolimatta oikeus olla olemassa. Myös niillä jotka eivät ole heteroita tai homoja. Jokaista yksittäistä tekoa ei voi eikä pidäkään hyväksyä mutta loputon syyllistäminen jonkun synnynnäisen poikkeavuuden takia on harvinaisen raukkamaista varsinkaan jos ei ole tarjolla muuta apua kuin kuula kalloon. Maapallon voi vaikka täyttää erilaisilla "It gets better", "It's gonna get better any day now" ja "It has gotten better though you don't realise it yet" kampanjoilla mutta niiden merkitys jää aika kosmeettiseksi jos todellista halua tai kykyä muutokseen ei ole.

En voi olla ajattelematta sitä pientä auton alle jäänyttä egyptiläistä poikaa. Toivottavasti hän ehti lyhyen elämänsä aikana kokea jotain kaunista ja ainutlaatuista. Tämä blogini on omistettu hänelle vaikken ikinä häntä tuntenutkaan. Lepää rauhassa.

Uutisotsikoissa kerrottiin Harvardin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan mielen harhailu tekee ihmisen onnettomaksi. Ne jotka elävät päiväunelmissaan tuntevat itsensä alakuloisemmiksi kuin ne jotka onnistuvat olemaan koko ajan tässä niin ihanassa hetkessä. Joogan ja meditaation ajateltiin mahdollisesti auttavan.

Joitakin viikkoja sitten Masa poikkesi hiljaiseen lähiöbaariin. Kymmenkunta asiakasta tuijotti tuoppiaan hieman poissaolevan näköisenä. Baarin tumma puupanelointi, räikeän kirkkaat punaiset kuluneet sohvat ja baaritiskin yläpuolelle asetettu täytetty kettu toivat mieleen aikoinaan telkussa pyörineen Villin Pohjolan. Oudon kontrastin tälle unohdettujen ihmisten kokoontumiselle tarjosi kajareista popittanut NRJ jonka juontaja hehkutti seuraavan biisin jälkeen studioon tulevaa supervierasta. Ensin kuunneltaisiin uutta Rihannaa.

Pian studioon kutsuttiin Intiaan meditoimaan muuttanut elokuvaohjaaja Taavi Kassila. Naisjuontaja esitteli vieraansa ja kertoi että Rihannan "Only Girlin" jälkeen olisi tulossa kohta Taio Cruzin "Higher". Sitä ennen hän halusi kuulla Kassilalta miksi tämä oli muuttanut Intiaan meditoimaan. Vieras avasi suunsa ja ryhtyi esitelmöimään meditoimisesta ja korkeamman tietoisuuden tavoittelusta. Ja siitä miten hän saa toisinaan jumalallisia ennakkoaavistuksia. Kohta ääneen pääsisi myös Taio Cruz ja tulikuuma uusi biisi "Higher". Mutta sitä ennen Taavilta täytyi vielä kysyä pitikö hän muita ihmisiä alempiarvoisina ja vähemmän kehittyneinä. Vieras torjui hämmentyneenä tämän ajatuksen. Juontaja oli jo ihan fiiliksissään ja kehaisi kuinka hän ihaili näin mahtavaa asennetta. Ja nyt lopulta täytyi päästää Taio Cruz ääneen. Mutta vasta mainosten jälkeen.

Meditaatiokin on siirtynyt vähitellen nykyaikaan. Vielä vähän aikaa sitten pujopartaiset miehet istuivat alastomina teekuppiensa ääressä etsien korkeampaa tietoisuutta ja vapautuakseen materialismista. Nykyään salkkumiehet hiljentyvät rentoutumisromppuineen etsien lisävoimia entistä vaativampaan ja tuotteliampaan työpäivään. Tällä epäilemättä säästetään pitkällä aikavälillä vähintään 23 ylimääräistä miestyövuotta. Ehkäpä nämä oravanpyörässään juoksevat kokoomusjoogit ovat päässeet paljon pitemmälle meditaatiossaan kuin kaikki muut. Hehän ovat jo sulautuneet siihen kaikkein korkeimpaan eli Talouskasvuun.

Napapiirin pohjoispuolella asuvan erakoituneen Kalervon ei tarvitse mietiskellä ollakseen kiinni tässä päivässä. Kymmenistä kroonisista sairauksista kärsivällä avohoitopotilaalla ei haaveita enää ole. Kalervo huomasi ne turhiksi kun yksikään niistä ei ikinä toteutunut. Onneksi terveyskeskuslääkärin määräämät pillerit auttavat jaksamaan. Televisiosta hän katsoo lähinnä uutisia. On tärkeää olla kiinni nykyhetkessä. Fiktiot ja muut hömpät eivät häntä jaksa kiinnostaa. Kun juhlamokan terästää kossulla niin onni on hetken aikaa tässä ja nyt.

Länsimaista ihmistä tuntuu jotenkin vaivaavan jatkuva syyllisyys siitä että omaan elämään kaikesta huolimatta ei olla kokonaan tyytyväisiä. Hyväpalkkaisen duunin, omakotitalon ja nalkuttavan vaimon pitäisi riittää siihen että ajatukset eivät harhaile työpäivän aikana ja synnytä yhteiskunnalle kalliiksi tulevaa masannusta. Selviytyäkseen arkipäivästä helpoimmalla mahdollisella tavalla täytyy omien tarpeiden olla samanlaisia kuin muiden. Jos haluaisitkin jotain muuta niin vaaditaan loputtomasti kekseliäisyyttä, energiaa, varallisuutta, itsetuntoa ja rohkeutta elää juuri niin kuin oikeasti haluaisit. Ja jos omat tarpeesi ovat liian erilaisia kuin muilla niin sinut laitetaan rajoja murtavasta rohkeudestasi huolimatta lukkojen taakse.

Kansantaloudellisesti kannattavinta olisi geenimanipulaatiolla muuttaa ihmiskunnan perimää. Talouskasvun turvaamiseksi kaikkien ihmisten täytyisi motivoitua samoista asioista. Masannukset ja ahdistukset eivät yleensä liity taloudelliseen ahdinkoon vaan paljon useammin tunnepohjaisiin asioihin. Jos vaikkapa yksinäisyys tai läheisyyden kaipuu joskus poistuisivat ihan oikeasti uudella taulutelevisiolla niin minäkin voisin lupautua äänestämään kulmikkaissa terässankaisissa silmälaseissaan patsastelevaa pukumiestä. Silloin minä ja moni muu sekopää voisimme oikeasti motivoitua vaikka keräämään pulloja tai siivoamaan vessoja pakkoliikkeistä ja stressikohtauksista huolimatta koska sillä saisi lopulta palkinnoksi sen Ihanan Olon taulutelkkarin muodossa.

Asennemuutoksiin ihmiskunnalla ei sen sijaan ole erityisempää halua. Jos ihmisten ajatukset harhailisivat liikaa pois työn tekemisestä, jumalten palvomisesta ja yleisesti hyväksytyistä lisääntymisrituaaleista niin nykyisessä nopeatempoisessa maailmassa ihmisiä olisi lähes mahdoton hallita. Ja sehän vasta pelottavaa vallanpitäjien kannalta olisikin. Heille näkyvimmäksi ideologiaksi noussut uuskonservatiivisuus ja kaipuu menneiden aikojen yhdenmukaisuuteen on suoranainen lottovoitto.

Annie Lennox lauleskeli aikoinaan unelmista. Masalla varsinaisia unelmia ei enää ole mutta ajatukset harhailevat silti koko ajan paljon enemmän kuin Harvardissa ikinä haluttaisiin uskoa. Yksi suurimmista esteistä sille etten enää saa oikein mitään järkevää aikaan taitaa olla se ettei ajatuksia saa pidettyä kasassa tarpeeksi pitkään. Siinä mielessä meditaatio voisi tehdä itselleni aika hyvää. Toisaalta luultavasti siitä lopulta muodostuisi jonkinlainen huume eli istuisin huoneen nurkassa lootusasennossa aamusta iltaan. Muutaman tuhannen kupillisen vihreää teetä jälkeen nousisin lopulta uudelle tietoisuuden tasolle. Saisin lopulta jumalallisen viestin ettei mitään tietoisuutta ole vaan että elämä meni ohi mietiskellessä. Ja tuntisin itseni aivan hemmetin vittuuntuneeksi hukatun ajan takia.

Eräs kaverini lueskelee pankkien ja välittäjien asuntoilmotuksia aina sätkää kääriessään. Hänelle kelpaisivat lähinnä kantakaupungin tilavat perheasunnot arvoalueilta. Noin sataneliöinen parvekkeellinen sisäpihallinen ullakkohuoneisto (elämä on ristiriitaista) vaikkapa Ullanlinnasta voisi aika hyvin sopia hänelle. Ystäväni etsii tällä hetkellä ainoastaan rahoittajaa haaveelleen. Sinä vanhempi varakkaampi ihminen joka olet aikeissa kuolla kohta ja haluat itsellesi elitismistä kiinnostuneen perijän ota yhteyttä Masaan joka välittää yhteystietosi eteenpäin.