Vilkaisin ohimennen ensi viikonloppuna Helsinkiin tulevan Vinokinon tarjonnan. Muistan joskus aiempina vuosina käyneeni katsomassa joitakin vinoelokuvia, mutta nyt leffavalikoima näyttäisi olevan suunnattu vakavahenkisille järjestöhomoille. Mitään kovin vinoa siellä ei ainakaan ole vaan aika suoraselkäistä homostelua. Yhden elokuvan (Asexual) esittely jäi erityisesti mieleeni, koska se sisältää niin monta tälle ajalle tyypillistä väittämää:
"Vastassaan seksipakkomielteinen kulttuuri, loputtomasti stereotypioita ja väärinymmärryksiä, sekä sosiaalisen ja tieteellisen tutkimuksen puute, aseksuaalit – henkilöt, jotka eivät koe lainkaan seksuaalista halua – taistelevat identiteettinsä puolesta. Mutta kuinka selvitä elämästä ulkopuolisena seksiä ylikorostavassa yhteiskunnassa? "
Minulla ei ole mitään aseksuaaleja ihmisiä vastaan. Toivon heille kaikkea hyvää ja he voivat puolestani toteuttaa persoonallisuuttaan valitsemallaan tavalla. Haluaisin ainoastaan mennä perinteisten yleistysten taakse miettimällä mikä itse asiassa on ylikorostamista ja millä tavalla se esiintyy jos esiintyy. Me kaikki nimittäin olemme kuulleet väittämän seksikeskeisestä maailmasta niin monta kertaa, että sitä pidetään yleisenä totuutena ilman sen suurempaa lähdekritiikkiä.
Yleensä seksin ylikorostuneisuudesta puhuttaessa vedetään ensimmäisenä esille kaupallisen pornon silmille hyppivä tarjonta interneteissä. Siellä tosin esille pomppii yhtä lailla väkivalta, erilaiset kykykilpailut ja hassut kissavideot. Onko maailmamme myös kissakeskeinen? Pornoa katsotaan sitä paitsi kaikkialla maailmassa, niin muslimimaissa kuin syvästi katolisissa kylissä. Voisin veikata että pornoa kuluttavat eniten ihmiset, jotka joutuvat elämään seksuaalisuuteen torjuvasti suhtautuvassa ympäristössä. Ne jotka saavat oikeassa elämässä omien halujensa kaltaista seksiä, tuskin vaivautuvat runkkailemaan yksinään ruutua tuijottaen. Elääkö homopornoa katsova iranilainen esimerkiksi seksuaalisuutta ylikorostavassa ympäristössä?
Joidenkin voi olla vaikea uskoa, että seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole modernin ihmisen narsistinen keksintö vaan maailmassa on paneskeltu vuosituhansia. Se ei ole syntyjään miehisestä halusta alistaa ja manipuloida naisia ja nuoria, kuten aikamme feministiset teoreetikot tuntuvat uskovan. Seksi on inhimillinen tarve, joka ei katso ikää tai sukupuolta. Tämän vuosikymmenen seksiterapeuttien ja valistajien lempisana on seksualisoiminen. Puhutaan seksualisoiduista nuorista ja miksei myös naisista. Koko sana viittaa jo siihen etteivät kaikki ihmiset olisi syntyjään seksuaalisia vaan joku ilkeä ulkopuolinen voima on puuttunut peliin. Toki jokaisella on myös yhtä lailla oikeus olla haluamatta minkäänlaista seksiä. Mutta mistä tulee väite että tämä aika melkeinpä vaatisi jokaista petipuuhiin? Kuka vaatii ja missä?
Usein ylikorostaminen ja alikorostaminen ovatkin pohjimmiltaan melkein sama asia. Ajatellaan vaikkapa länsimaista psykologiaa, joka pohjautuu suurelta osin käsitykseen, että varhaiset ja miksei myöhäisemmätkin seksuaaliset kokemukset ja traumat määrävät koko loppuelämän inhimillisen käyttäytymisen. Tältä osin seksuaalisuudelle on annettu valtava painoarvo eikä kukaan ole kehdannut asettaa tuota asetelmaa kriittisen tarkastelun alaiseksi. Seksuaalisten kokemusten jatkuva vatvominen, märehtiminen ja omien suuntautumisten miettiminen on saanut käsittämättömät mittasuhteet. Koko yhteiskunta satsaa esimerkiksi valtavasti siihen, että nuoret aloittaisivat seksikokeilunsa myöhemmin kuin heidän syntiset vanhempansa ahdasmielisiksi väitettyinä aikoina. Nykyisenä suvaitsevaisuuden aikana seksi kun on vaikeaa, suurta suunnittelua vaativaa ja koko psyykkisen kehityksen vaarantavaa. Eikös tämä jos mikä ole juuri sitä ylikorostamista?
Ylikorostaako estoton ja avoimen häpeämätön pervola enemmän kuin asiohin kuolemanvakavasti suhtautuva filosofinen keskustelukerho? Onko ylikorostamista se että erilaiset ja eri ikäiset ihmiset harrastavat paljon suunnittelematonta seksiä vai se että jokaiseen siemensyöksyyn valmistaudutaan vuosien kurssituksella ettei vahingossa loukattaisi ketään? Minusta ainakin ensimmäinen vaihtoehto olisi hauskempi paikka elää kuin tämä meidän jälkimmäinen.
Välillä täytyy olla myös poliittisesti epäkorrekti ja sanoa asioita jotka eivät monia miellytä. Voisin väittää, että tällä vuosikymmenellä miehinen seksuaalisuus on poliittisten naisten kuohitsema. Erityisesti äärifeministit (joita muuten seksuaalivähemmistöjen toimijoissa on erityisen paljon) ovat ahkerasti yrittäneet esittää seksuaalimoraalin jonkinlaisena valtapelinä. Häijynä pelottavana osapuolena on halujaan keinolla millä hyvänsä tyydyttävä mies, joka mielellään nussisi kaikkea liikkuvaa ja mieluiten väkisin. Aidan toisella puolella ovat uhriutuneet naiset ja nuoret, joita ei oikeasti kiinnostaisi seksi ollenkaan vaan nämä kaipaisivat ainoastaan henkisiä ja älykkäitä kokemuksia. Yhteiskunnan tehtävänä onkin siten suojella muuta väestöä ilkeiltä hedonistisilta heteromiehiltä. Homomiehet sen sijaan ovat lutuisia maskotteja, jotka ovat itsensensuurin kautta hyväksyntää kosiskellakseen tehneet itsensä vaarattomiksi eunukeiksi ja ovat siksikin kultturellien naisten parhaita kavereita.
Toki feminismillä on ollut oma tarkoituksensa ja sukupuolten välinen tasa-arvo pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys. Uskoakseni tässäkin on kyse siitä, että poliittinen korrektius menee kaiken muun inhimillisen edelle. Aiemmin historiassa syrjintää kokenutta ihmisryhmää edustavalle kiihkoilijalle ei yksinkertaisesti kehdata sanoa että nyt kaveri menit jo liian pitkälle enkä ole kanssasi enää samaa mieltä. Sehän olisi mitä hirveintä syrjintää. Jokainen haluaa torjua rasismia, hyväksikäyttöä tai homofobiaa ja hyvän alkuperäisen lähtökohdan takia ollaan valmiita sietämään myös älyttömyyksiä. Eräs muutama viikko sitten vastaan tullut englantilainen homomies kertoi hyvän esimerkin vallalla olevasta pakkomielteisestä poliittisesta korrektiudesta. Hänen työkaverinsa, eräs musliminainen, oli viime jouluna ilmoittanut ettei aio viettää joulua. Tästä eräs kristitty loukkaantui ja valitti kokemastaan vääryydestä esimiehelleen. Olemme rakentaneet maailman, jossa mitään ei enää uskalleta sanoa ääneen. Oman tulkintani mukaan tämä on monen Ranneliikkeen vakiokirjoittajan toiveiden mukainen kehityskulku, mutta itse koen tämän uuden pakotetun suvaitsevaisuuden ahdistavana ja elottomana keinotodellisuutena.
Yksi perinteisistä kliseistä on ollut se, että miehen ja naisen seksuaalisilla tarpeilla olisi usein suuria eroja. Miehen ja pojan seksuaalivietti voisi siis olla huomattavasti naisen viettiä vahvempi. En ole koskaan nähnyt asiasta luotettavaa tutkimusta, enkä tiedä olisiko sellaisen tutkimuksen julkaiseminen nykyisessä maailmassa edes mahdollista sen poliittisen epäkorrektiuden takia. Jotkuthan ovat myös esittäneet, että väitetyt erot olisivat täysin kuvitteellisia ja juontaisivat juurensa opituista rooleista. Se mikä on pojalle sopivaa ei kuuluisi hyvän tytön käytökseen. Osittain varmaan näinkin. Mutta olisiko loukkaavaa miehiä tai naisia kohtaan myöntää myös eroja vietin suuruudessa?
Olen itse valmis uskomaan näihin hormonaalisiin eroihin. Varsinkin kun monien naisten tuntuu olevan suorastaan mahdoton ymmärtää miehistä seksuaalisuutta tai kasvavan pojan tarvetta elää seksuaalisesti itsenäistä elämää. Ihmiset kuitenkin pääsääntöisesti tarkastelevat maailmaa oman kokemuspiirinsä kautta. Se on hieman rajoittunutta, mutta hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää. Hankalaksi asia menee, jos on itse auktoriteettiasemassa ja tehtävänä on neuvoa ja kasvattaa muita. Hysterisoituvia seksuaalikielteisiä äitejä tuntuu olevan huomattavasti enemmän kuin sen kaltaisia isiä. Poliittiset naiset ovat vielä aivan oma lukunsa. Toki he ovat myös oman roolinsa vankeja, mutta tuntuu että puoluekannasta riippumatta suurin osa naispoliitikoista haluaisi pehmustaa maailman pumpulilla ja tyhjentää sen eläimellisistä vieteistä.
Alan pikku hiljaa kallistua sille kannalle, että opetus- ja kasvatustyöhön tarvitaan mieskiintiöt. Tiedän toki, että sukupuoliroolit ovat ainoastaan suuntaa antavia enkä itsekään ole maailman miehisin mies vaan androgyyni sekoitus kaikkea mahdollista. En silti toivo, että tulevat sukupolvet kasvatetaan pelkästään naisten valtakulttuurin ehdoilla, olivat sen kulttuurin toteuttajat sitten biologisia naisia tai tätä kulttuuria fanittavia miehiä. Nykyisilläkin pojilla tulee halutessaan olla oikeus kiroilla, tapella, kiipeillä puissa ja olla typeriä eikä pelkästään harrastaa kaunoluistelua ja lukea Naomi Wolfin kirjoja vaginoista. Poikien täytyy saada olla poikia, vaikka äidit ja sosiaalitädit eivät siitä pitäisikään.
Haluaisin myös päästä eroon siitä ikuisesta kliseestä, jonka mukaan kaikki älykäs on henkistä ja fyysinen pinnallista. Älykön kuuluu kiinnostua kaikesta keskinkertaisestakin kulttuurista ja vihata urheiluharrastuksia. Tyhmä ihminen ajattelee vain syömistä ja ulostamista, sillä aikaa kun kehittyneempi yksilö suunnittelee hylkeiden pelastamista. Eikös tämä hemmetti soikoon ala olla jo vähän kulunutta? Samoin yhtä kliseisesti miehen rooliin kuuluu pizzan syöminen, oluen juominen, piereskely ja futiksen katsominen. Sillä aikaa nainen on käynyt kirjastossa ja taidenäyttelyssä todistaakseen itselleen ja muille älyllisen paremmuutensa. Lopulta illalla mies haluaisi seksiä mutta naiselle tulee se yllättävä päänsärky. Mies päättää iltansa katsomalla pornoa ja runkkaamalla kun nainen lukee kirjastosta löytämäänsä kirjaa sukupuolten tasa-arvosta.
Olen ehkä asenteellinen ja yleistävä mutta naiset voisivat joskus yllättää minut. Yleistyksiä tehdään koska suurin osa ihmisistä tyytyy olemaan yleistettävissä. Ehkä jonain päivänä vastaan tulee nainen, joka ei usko holhouksen ja loputtoman sääntöviidakon parantavaan voimaan. Olisi virkistävää tavata kerran myös yliseksuaalinen nainen niiden tuhannen aliseksuaalisen jälkeen. Ehkäpä se yksi poikkeava nainen ei näkisi heteromiestäkään potentiaalisena raiskaajana, joka pitää himonsa kurissa ainoastaan seurausten pelon takia. Toki yhtä lailla olisi kiva nähdä niitä rohkeita miehiä, jotka uskaltaisivat pitää kiinni omista mielipiteistään ilman pakollista itsesensuuria. Vai toteutuuko tämä nykymaailmassa vasta silloin kun miehinen sukupuoli ymmärtää myös uhriuttaa itsensä ja tunnustaa olevansa naisten manipuloimia reppanoita?
