Vielä joitakin vuosia sitten yritin epätoivoisesti olla lukematta ja katselematta uutisia. Ajattelin että tasapainottomana ja ahdistukseen taipuvaisena voisin hieman paremmin jos en olisi niin tietoinen vihan ja väkivallan täyttämistä tapahtumista. Halusin turruttaa itseni viihteellä jotta en ajattelisi liian ahdistavia asioita.
Jossain vaiheessa jäin kuitenkin koukkuun nettilehtien loputtomaan uutisvirtaan. Aluksi nettiuutisten lukeminen tuntui jotenkin helpommalta ratkaisulta kuin tv-uutisten seuraaminen. Ihmisten keskinäistä vihanpitoa pystyi netitse katsomaan hieman kauempaa ja ruudun pystyi nopeasti sulkemaan jos ahdistui liikaa. Toisaalta juuri silloin yksittäiset hirveydet tuntuivat vielä enemmän irrallisilta kun niiden taustoista ei ollut juuri mitenkään perillä.
Viime viikolla sain tietää kiinalaisesta pikkutytöstä jonka yliajo ei kiinnostanut ketään. Englantilainen nainen taas heitteli vauvaansa pitkin lattiaa ja polki tämän päälle. Vauva sokeutui ja kärsii kovista kivuista. Anneli Auer odottelee oikeudenkäyntiään. Natseilla oli oma pikku kokoontumisensa Helsingissä ja se oli ainakin Hesarin iki-ihanien kommentoijien mielestä varsin hyvä homma. Joka kymmenes kyselyn kautta tavoitetuista kansanedustajista kannattaisi kuolemantuomiota.
Mitä enemmän luen uutisia sitä selvemmin huomaan symppaavani barrikadeille nousevia anarkisteja. Kun oma mieli vyöryy täyteen visuaalista materiaalia mitä erilaisimmista vääryyksistä ja sairaalloisista teoista, syntyy väkisinkin jonkinlainen vastareaktio. Ennen nälänhädät ja psykopaattien hirmuteot olivat jossain kaukana piilossa meiltä. Ne olivat muutaman rivin mittaisia välihuomautuksia paperisen sanomalehden keskisivuilla.
Nykyään on suosittua vaatia rangaistusten satakertaistamista ja kuvitella että pelkkä pelote poistaa järjettömät teot. Sen sijaan on niin epämuodikasta kysyä millainen maailma synnyttää murhaajia, raiskaajia tai ylipäätään patologisia vihaajia. Syiden ja taustojen pohdiskelu on nykypäivän modernien ihmisten mielestä niin perseestä että. Se on sitä työttömien, mielisairaiden ja kommunistien joutavaa zeitgeistia josta kukaan ei ikinä hyödy mitään. Jokainen on niin oman onnensa seppä ettei muiden kuin ihmishirviöiden tarvitse katsoa peiliin. Muut voivat kaikessa rauhassa kruisailla avoautolla kohti menestymisen ja rikastumisen unelmaa.
Yleensä kuolemantuomioita ja vastaavia huutelevat ovat juuri niitä joiden mielestä köyhyys on "vapaan yritteliäisyyden" väistämätön sivutuote. Syy siihen, miksi meillä Suomessa on kuitenkin suhteellisen turvallista, ei kyllä löydy hiljaisen kansan rauhallisesta mielenlaadusta vaan siitä ettei meillä ole isoa ja koko ajan kurjistuvaa alaluokkaa. Niinsanotut kovan luokan oikeistolaiset ovat yleensä hyviä talousmiehiä ja osaavat ulkoa sen mitä mikäkin asia valtiontaloudelle maksaa. Köyhyys ja katkeroituminen ovat silti aina yhtä ilmaisia.
On toki syytä ottaa huomioon että uutisvirta ja viihde on suunniteltu modernille uuden vuosituhannen ihmiselle. Erilaiset visuaaliset veriset uutiskuvat ovat eräänlainen jatkumo Lady Gagan videoille. Kaikki on jo nähty moneen kertaan jolloin ilmassa lentelevät ruuminkappaleet jaksavat kiinnostaa muutaman sekunnin ajan. Ero uusimman action-leffan ja todellisen uutiskuvan välillä tuntuu katoavan. Voi olla että pahoista asioista ei ole tarkoitus ahdistua kuin ehkä muutaman sekunnin ajan. Ja ainahan voi vaihtaa kanavaa.
Voisin elää varsin hyvin ilman väkivaltaisia uutiskuvia, Rihannaa heiluttelemassa ruoskaa taitavasti leikatuilla musiikkivideoillaan, mainoksia joissa perheenäiti on laihtunut tuhansia kiloja syömällä jugurttia. En kaipaa myöskään nopeita kyllä/ei valintoja, kännykkä-äänestyksiä tai julkkisten twitteröintiä. Jostain syystä en myöskään tarvitse tietoa siitä harrastettiinko BB-talossa seksiä vai ei. Ehkä siksi olenkin pelkästään iloinen siitä että aika monen modernin nuoren kaupunkilaisen mielestä olen ajatuksiltani so last season. Ja automaattisia päivityksiä en halua laittaa päälle.
Voisin myös väittää että uutisvyöry nakertaa uskoa ihmiseen. On tietysti hyvä muistaa että lukijoistaan kynsin ja hampain taisteleva media pyrkii herkuttelemaan traagisilla tapahtumilla ja jättää luottamusta ja positiivisuutta vahvistavat tapahtumat kokonaan käsittelemättä. Niinpä en suoranaisesti ihmettele että osa mökkien mummoista luultavasti lukitsee ovensa tuhanteen kertaan mennessään nukkumaan. Ehkä jossain vaiheessa itsekin päädyn samaan.
On silti epärealistista unelmoida että kelloa tässäkään asiassa voisi kääntää taaksepäin. Nopeatempoinen, visuaalinen ja pikavalintoja suosiva maailma vyöryy ylitsemme entistä intensiivisemmin tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Kaipa sitten koko ajan kehittyvä lääketiede mahdollistaa kollektiivisen tajuntamme pyörimisnopeuden kasvattamisen pillereiden avulla. Tätä vauhtia nykyiset informaation palaset ovat lopullisesti vaihtumassa visuaalisiksi välähdyksiksi joiden perusteella meidän olisi tarkoitus rakentaa oma maailmankuvamme.