Kulissin takaa

Näytetään bloggaukset maaliskuulta 2009.
Edellinen

Pieniä asioita

Kuuntelin levyltä Evitaa, Madonnan versiona. Hienoa musiikkia! "...she had her moments, she had her style..."

Saan uuden pomon. Hallituksemme luottamustoiminen puheenjohtaja ilmoitti luopuvansa tehtävästään. Toisaalta hyvä, sillä en ole juurikaan saanut tukea työssäni. Toisaalta huono, olen tottunut tähän systeemiin.

Olin viikonlopun Turun Sanomissa kuvan kanssa ja olen saanut jutusta hyvää palautetta.

Sinkuelämässä Charlotte on suosikkini. Facebookin testissä olen kuin Charlotte eli se on totta.

Viime kesänä tapasin yhden herran, jonka kanssa teimme sanoin ja ajatuksin aviorikoksen, teoin emme sitä kyenneet tekemään ennen kuin sammuimme. Tänään olen jutellut hänen kanssaan tovin Qruiserissa. Kevättä rinnassa.

Sosiaalinen elämäni on vilkasta: Ranneliike, Facebook ja Qruiser.


Kokouslauantai

Kävin Tampereella erään järjestön kokouksessa. Kahdeksan tuntia kokoustamista Finlaysonin palatsissa. Lounaalla kermainen kanttarellikeitto, häränpihvi ja lakkakotijäätelöä. Ruoka hyvää, paikka ok vaikkakin vain kuoret alkuperäisestä jäljellä.


Suuria tunteita

Kävin eilen eläytymässä Eva Maria Duarte de Peronin elämään Evita-musikaalissa Åbo svenska teaterissa.

Hyvä musiikki, hyvin laulettu suurimmalta osin, suuria tunteita, hyvä stoori. Pojan laulaessa Sankta Evitaa kyyneleet olivat lähellä.


Kympin mies

Eilisessä kirjakerhon lehdessä mainostettiin kirjaa, jossa kerrotaan, miten kymmenessä viikossa muuttuu kymmenen vuotta nuoremman näköiseksi. Ei kirja muuten kiinnosta,mutta sen kirjoittanut 49-vuotias islannitar kertoo, kuinka kirjan temppujen jälkeen nuoret miehet ovat alkaneet katsoa hänen peräänsä. Sehän olisi mukavaa.


Nyt se on noussut päähän

Kävin tänään korvalääkärissä. Minulla on tulehdus korvakäytävässä ja poskiontelossa. Sain viittä eri lääkettä.

Lääkäristä palatessani kävin ensimmäistä kertaa elämässäni UFF:ssa. Täytyy palata uudelleen paremmalla aikaa uusimaan garderobiaan.

Sieltä kävin Stockmannilla suihkauttamassa Pradan parfyymiä päälleni ja jatkoin Akateemiseen ostamaan Novaja Gazetan.


Järjestöelämää

Kävin eilen Helsingissä erään merkittävän valtakunnallisen sosiaalialan järjestön vuosikokouksessa. Minut valittiin järjestön liittovaltuuston varajäseneksi kolmeksi seuraavaksi vuodeksi. Kolmen edellisen vuoden aikana sama merkittävä yhteiskunnallinen luottamustehtävä työllisti minua täsmälleen yhden kokouksen verran.

Eilen matkalla Helsinkiin tein päätöksen vetäytyä erään toisen valtakunnallisen järjestön Varsinais-Suomen alueen vetovastuusta. Meidän vastuuporukassamme on yksi henkilö, joka koko ajan mitätöi ja nälvii toimintaani. Eilen sitten päätin, ettei minun tarvitse sitä enää kestää. Ilmoitin tänään luopuvani tehtävästäni. Tuntuu kevyeltä.


Sähkö

Fortumin mukaan sadan neliön kerrostalohuoneisto ilman saunaa ja lattialämmitystä kuluttaa vuodessa keskimäärin neljä tuhatta kilowattituntia sähköä. Meillä kuluu puolet tuosta. Teemme siis jotain oikein.


Ruokaa, hunkkeja, oksennusta

Perjantaina menin Jyväskylään lounaalle. Pölläwaarin lounasta voi kehua: alkuun kylmäsavulohi, punajuurisorbetti, makea sinappi, salaatti, pääruuaksi vasikan noisetit, sherrykastike, punajuurihilloke, perunaohukaiset ja jälkiruuaksi omenapiirakka.

Kävin myös Alvar Aalto-museossa ja samoilin yliopistokampuksella.

Perjantai-illasta sunnuntaihin osallistuin ammattiliittoni seminaariin.

Lauantai-iltana kokouspaikassamme esiintyivät Scandinavian Hunksit: iloisia, reippaita, komeita ja hyväkroppaisia poikia. Esityksessä oli enemmän hikeä kuin seksiä, pari poikaa vilautti pyllyänsä.

Sunnuntaina kotiin palatessani tyttäreni oli vastataudissa.


Se olikin klamydia

Lääkäri ei löytänyt minusta mitään vikaa. Hän antoi minulle varalta antibiootteja ja puolen litran pullon yskänlääkettä. Minulla voi kuulemma olla keuhkoklamydia tai sitten joku muu.

Minähän en ole millään muotoa urheilullinen tai urheilusta kiinnostunut ihminen. Niinpä onkin sangen huvittavaa, kun lääkäri sanoi veriarvoni olevan urheilijan arvot. Tai kun hierojani tapaa sanoa, että minulla on jalkapalloilijan jalat (lantiosta ylöspäin sitten löytyykin varsin obeeseja piirteitä; kiitos termistä Nermal). Huvittava osuus tässä on se, että tunnen itseni imarrelluksi noista maininnoista.


Edellinen