Mummo

Masalla on mummo. Mummo on huoneessa jossa on ikkuna. Ikkunasta näkee pihalle. Siellä on autoja. Mummolla ei ole paljoakaan tekemistä kun mummo ei muista paljon mitään. Mummon huoneessa on tunkkainen ilma ja pari vihannesta naapurisängyissä. Kukaan ei käy katsomassa kun ihmiset unohtavat mummot sairaaloihin. Masan äiti käy kerran vuodessa, mummon pojat useammin. Masan suku on tosi lämmin ja ihmisrakas ja rakastaa mummoja. Mummo sanoi että olisi parempi jo kuolla pois. Silti mummo ei ole kovin sairas. Mummo saa lääkkeitä ennen ruokailua. Hoitajat olivat vahingossa kutsuneet mummoa väärällä nimellä.

Melkein jokaisella on oma mummo. Vaarit kun on kuolleet jo kauan sitten pois. Mummot on viety huoneisiin. Huoneissa on lukot. Ruuaksi tuodaan puuroa ja marjapuuroa. Vanhuutta on turha pelätä. Elämän loppumetrit voivat olla mielenkiintoisia. Mummoilla on hyllyssä raamatut. Sairas mummo huutaa. Terve mummo on hiljaa ja rukoilee. Ulos pääsee ovikoodilla. Paitsi mummo. Masakin rakasti mummoaan sikäli kun Masa yleensä pystyy ketään rakastamaan. Tosin Masa näki mummoaan kerran vuodessa kesällä ennenkuin lähdettiin takaisin kotiin. Mummo oli kiltti ja Masa oli hiljainen. Masa söi mummon tekemiä karjalanpiirakoita.

Mummo jäi sairaalaan. Mummolle annettiin puuroa. Muu suku meni Mummon pojalle. Mummon pojan poika pääsi ripille. Masakin oli kutsuttu vieraaksi. Masa on mummon pojan pojan serkku. Masa oli kirkossa ja seisoi. Ortodoksit ei näköjään istu kirkoissa. Kirkon jälkeen pojalla seisoi. Ortodokseilla ei istu. Masa söi kakkua seurakuntasalissa ja vilkuili viereisen pöydän erektiota. Kakku oli hyvää. Erektio oli hieno. Kirkko oli kaunis. Pojat oli söpöjä. Pappi oli lämminhenkinen. Vain Mummo puuttui.

Se joka luki Masan Italia-blogin huomasi että Masaa vainoaa pyhä kolminaisuus. Kuolema, seksi ja kirkot. Vai onko Italia ainoastaan Euroopan Lappeenranta? Vanhukset unohtuu sairaaloihin vuosikausiksi ja Masan teinikaverit bailaavat tuntemattomien miesten asunnoissa ja juovat kuin sieni. Siinä välissä Masan isä valokuvaa jokaisen kirkon jokaisen alttarin ja jokaisen patsaan. Patsaan edessä joku nuorukainen hipelöi itseään taskun läpi ja Masa huomaa sen. Samaan aikaan sairaalassa mummo tuijottaa ikkunasta ulos. Ikkunasta näkyy taas kirkko jos oikein tarkkaan katselee. Ja siellä on alkamassa taas uusi rippijuhla. Ja siihen osallistuu jälleen uusi sukupolvi lapsia, jotka ensi kesänä juovat uusien miesten asunnoissa. Ja ehkä lopulta oma mummoni kuolee ja jonkun toisen mummo tulee katsomaan ulos samasta ikkunasta.

Masa rakastaa kömpelöitä saarnaavia opetuksia kuten "älä turhaan lyö toista ihmistä". Paha vikani on myös valitella erilaisista tarpeettomista pikkuasioista kuten vanhusten surkeasta kohtelusta suomalaisissa sairaaloissa. Silläkin aikaa kun uhrasimme minuutin ajatellaksemme sairaita masentuneita vanhuksia olisimme voineet kuunnella melkein puolet Avril Lavignen uudesta biisistä. Ja olisimme saaneet rauhallisemman omantunnon. Koska eihän ole Masan vika että Masa ei käy ikinä katsomassa Mummoaan? Masalla on niin paljon kaikenlaista tehtävänä. Jonkun täytyy pitää tätä maata pystyssä jotta ylipäätään kaiken maailman mummoista voidaan huolehtia. Kun te siinä istutte lukemassa tätä niin sinäkin aikana Masa huolehtii että yhteiskunnan pyörät pyörivät. Mesettämällä ja valittamalla.