Edellisessä merkinnässäni huokailin niiden aikojen perään, jolloin asioiden hoitamisessa muoto oli yhtä tärkeää kuin sisältö. Taidamme edelleenkin elää niitä aikoja, ainakin kun seuraa työmarkkinajärjestöjen reaktiota eläkeiän nostamiseen.
Perjantaina kävin työasioissa Porissa.
Lauantaina kävimme perhetuttavillamme syömässä lammasta kolmella eri tavalla valmistettuna. Kotimatkalla kävin sikaribaarissa ja satuin samaan pöytään keskustelemaan elokuvaohjaajattaren kanssa. En tosin jaksanut sitten sunnuntai-iltana hänen ohjaamaansa elokuvaa katsoa televisiosta.
Sunnuntaina ihailin kotimaista draamaa katsomalla Hornankoski-elokuvan korttelikapakassamme.
Lauantain Helsingin Sanomissa kerrottiin edellisessä merkinnässäni mainitsemani Henrika Tandefeltin tulleen palkituksi Ruotsin Akatemian palkinnolla teoksestaan Gustaf III:sta (kirja on tulossa minulle Svenskt militärhistoriskt bibliotekistä ihan näinä päivinä). Samassa lehdessä näkyi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja moittivan Lumedemokratia- kirjaa (josta kirjoitin muutama merkintä sitten) argumenteilla, jotka vahvistivat kirjan viestin.
