Isänpäivä

Pölhö meni omansa luo, ja minä näen omani vasta ensi viikolla.
Mukanaistenkaatajatosijannut vitsailevat taas toisilleen että tuliko
yllättäviä isänpäiväkortteja.

Pölhö vei samalla koiran. Koti on tyhjä. Koirainen kotileikki on toistaiseksi ohi.
Edessä mattojen, lattioiden ja sohvan siivous. Kehtaako sellaisia tehdä tänään?
Ehkä muut paitsi kovin äänekkäät toimenpiteet (rokkia tosin tarvitaan hiljaisempaankin siivoukseen).

Olin vanhojen ystävien luona kylässä koko eilisen päivän, kellon ympäri.
Heillä päivänsankari on tänään herännyt todennäköisesti pieneen krapulaan...

Minä en, mutta toisaalta heräsinkin vasta äsken.
Heräsin omaan itseriittoiseen elämääni ilman lapsia, ilman aamukahdeksaa ja iltapäiväneljää,
ilman muita kuin omaehtoisia päivärutiineja.

Omalle, nyttemmin leppoisalle isälleni haluan muistaa viestiä kiitos, sitten ensi viikolla,
kunhan tavatessa taas jotenkin muistaisin, miten se hänelle sopivilla kommunikointitavoilla
taas tehtiinkään - ilman sanoja.

Mutta ennen sitä sunnuntaipäivä itsekseen; rokkia ja koirankarvojen siivousta.
Taitaa olla Iggy Popin aika.

- - -