Rokkihomokokemuksia

Olen elellyt silmät screenillä n. keskipäivästä lähtien.
Alkaa sattua.

Silti, silti olen "missannut" mm. yhden sellaisen ensi-illan,
jota sentään screeniltä käsin kutsuttiin katsomaan.
Onneksi ei ole one-off, ehtii vielä.

Kaikkea muutakin tässä ehtii, kun päivät pitenevät.
Ehtii mm. teeskentelemään töiden tekoa ja lisäksi töiden hakuja,
molempia tuntikaupalla.

Onneksi aurinko lopulta laski, kesäajasta huolimatta.

"And tonight
will be fine
will be fine
will be fine
for awhile"

(...)

- - -

Oma tietokone edelleen korjaajalla. Äh.

-R

- - -

Tietokone korjauksessa.
Kai sen ensi viikolla saa takaisin.

...

Mitä yhteistä on pihtarilla, huoralla, hutsulla, vanhalla piialla,
nipottajalla, juoruämmällä - ja pissikselläkin -?

-Kaikki ovat haukkumanimiä naisille.

Mitä yhteistä on Caesarilla, Jeesuksella, Robin Hoodilla, Rikhard Leijonamielellä,
Leonardo da Vincillä, Hitlerillä - ja Margaret Thatcherilläkin -?

-Kaikkia on pohdittu homoiksi.

...

Muuten ei muuta kuin:
Mitäkuuluutoivottavastikuuluuhyvääniinminullekin,
eli hyvää viikonloppua osittaisesta radiopimennyksestä.

Yours truly, -R

...

tuli ja meni.

Toivottavasti oli mielekästä siellä ja täällä.

Meillä kulttuurihomolassa katsottiin eilen n. 6 jatsoa Simpsoneita putkeen,
sitten parit Little Britainit,
ja vauhtiin päästyä vielä 6 jaksoa League of Gentlemeniä.

No, välissä käytiin sentään saunassa ja syötiin jotain.
Ja Xenalta sentään armahdin toista.

Moinen ameebaelämähän tuli hankittua pitkäperjantaina
ja seuranneena lauantaina pyhittämättömän punaisen voimalla.
Sitä menikin sitten litrakaupalla.
Kuten shampanjaa (taas...), muuta kuohuvaa,
ja, niin, jotain karmeaa kirkastakin oli.

Eli eipä uutisia, jos kerran jostain niinkin banaalista kuin alkoholin
ylettömästä kulutuksesta täällä raportoin.
Ei aivan ensimmäinen kerta.

Mutta: sitä seurannut ameebaelämä oli hellää, ihan kahdestaan, omassa ja
em. Springfieldin, Pikku Britannian ja Royston Vaseyn (You never leave!) ystävien seurassa.

- - -

Punaista pyhittämätöntä tuli saaneeksi myös kannettavan näppäimistö.
Äh.

Voiko olla vakavaakin -? Kovinkin vakavaa -?

Arkeen palanneet terveiset, -Rokkihomo

- - -

Ja sehän tarkoittaa, että kaikkialla koko maailmassa,
pohjoisnavalta Potomacin varsien, Afganistanin jaTiibetin vuorten
ja Itä-Kongon kylien kautta etelänavalle
jokainen näkee tänään auringonnousun ja auringonlaskun samaan aikaan
- jos siis haluaa tai pääsee näkemään auringonnousun tai auringonlaskun.

Mutta eipä se tänäänkään sen kummempaa taida tarkoittaa.

- - -

Huomasin portaiden vieressä ruusupensaan alussa silmut.
Toivottavasti ei tule pakkasia enää, vaan pysyvästi kesään vievä kevät.
Olen koettanut hoivata tuota pensasta isoksi kaksi kesää,
ja mielellään tänä kesänäkin.

- - -

Runopoikahomo täällä on puoliksi varovasti innoissaan alkavista erilaisista arjista,
ja samanaikaisesti
puoliksi varovasti huolissaan jokapäiväistä elämää koskevista muutoksista
- ja kokonaan hyvillään siitä, että elämä tulee jatkumaan
nimenomaan puolittaisesti siellä ja täällä.
Voin kuvitella liikkuvani vapaasti, ja kuvitella taustalle laajaa horisonttia.

- - -

Tämän näemmä jo 250. bloggauksen myötä hyvää kevään kunnolla alkamista,

-Rokkihomo

- - -

Tänään on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä.
Se on tämän (kohta jo menneen) päivän virallinen nimi.
Päivää liputettiin tänään kolmatta kertaa, ja se on, tänä vuonna,
toista kertaa virallinen liputuspäivä.

Kirjailija Minna Canth (ruotsin- ja suomenkielinen nimi, joten
viimeinen kirjain kaikkea muuta kuin mykkä. Oikeasti. Kiitos.)
syntyi Tampereella 19.3.1844 - siitä päivämäärä.

Ja täällä rokkihomolassa kieltämättä vähän ihmetellään,
miksei päivää ole noteerattu Ranneliikkeessä - ja eipä ilmeisesti
Lepakkolaaksossakaan (?).

Ei blogeissakaan.

Itse en aamulla ehtinyt kun heräsin tiukalla aikataululla ja kiireessä töihin
ja sitten toisia töitä ja blaa blaa...
mutta yllättävää ettei oikein kukaan muukaan,
et edes Sinä.

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

Kaksi vuotta sitten tänään tapasin Pölhön - ja Pölhö tapasi minut.

Oli lauantai-ilta ja menin parin ystäväni kanssa poikkeamaan
edesmenneessä Studiossa sen sijaan, että olisimme suunnanneet
suunnitelmiemme mukaisesti Turun seudun SETAn vuosijuhliin.
Ystävällinen naisporukka opasti että "tylsät bileet, me tullaan jo pois sieltä",
joten kohti toista baaria.

Siellä, kaikkien stereotypioitten mukaisesti, kaksi sinkkumiestä päätyi...
ensin istumaan vierekkäin, kun pyysin,
ja sitten Pölhön luo, kun pyysi.

Seuraavana iltana oli treffit.
Alettiin tapailla tiiviisti saman tien.

Pääsiäiseen mennessä pohdin ystäville r-sanaa ja s-sanaa
(rakastumista ja seurustelua, siis).

Vappuun mennessä en enää nukkunut ollenkaan itsekseni.

Kesällä muutettiin yhteen.

Vuodenvaihteessa mentiin kihloihin - sormukset sormiin ja äitini luo kylään.

Vuotta myöhemmin, viime vuodenvaihteeseen mennessä
ollut jo kaikenlaista.

(Nick Caven Ship Song on tullut todeksi, kuten joskus salaa toivoin.
Molempien kohdalla - vaikkei Pölhö laulua kunnolla tunnekaan.)

Kaksi vuotta.

Shampanjaa jääkaapissa.

Tulevaisuus vaikka minkä suhteen avoin, mutta tässä asiassa
on tarkoitus pysyä.

- - -

Ja äiti totesi että noinko vähän aikaa vasta.
Hm.

- - -

Hui hai.

Nick Cave käskee uuden levynsä aluksi Lasarusta kaivamaan
itselleen uuden haudan, uskomisasioita kyseenalaistamatta,
vaan tapansa mukaan päinvastoin - ja vastoin:

"But what do we really know of the dead
and who actually cares?

Well, I don’t know what it is
but there’s definitely something going on upstairs.

Dig yourself!
Lazarus dig yourself!
Lazarus dig yourself!
Lazarus dig yourself!
I want you to dig!
Back in that hole!
Dig yourself!"

Oiva soundrack tälle oi-niin-oivalle viikolle.

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

Ollut outoja viime päiviä.

(Edit: Vakavahenkistä itserefletiota harjoitettu, siis)

Keskiviikkona olin "touhukas" ja toiveikas.

Torstaina aika selvästi masentunut - oikein aallonpohjassa hetken.
Päivän tunnelmat olivat... toiveikkuuden vastakohta.

Ja sitten illalla humalassa. Karaoke.
Music of the Night absolutely last time.
Anteeksi paikalla olleille.

(Edit: On siis jonkun toisen vuoro vink vink.)

Perjantaina...
ehdin olla hetken oikein aktiivinen, koska olin enemmän kuin turhautunut:
olin vihainen.
ÄRHY!

(Edit: ÄRHY ja RÄYHÄ ehkä molemmat, mutta tosin vasta perjantaina...)

Nyt, viikonloppuna, ikään kuin, mukaudun.

Arkiviikolla edessä säännöllisemmän kuukausipalkan etsiminen.
Ihan mistä vaan töistä mihin minut otetaan.
Ja sellainen, joka alkaa heti.

(Edit: Alkaa keskiviikkona...)

Loppukoon samalla nämä valitukset täällä.
Tähän näin: piste.

(Edit: Toistan: Piste.
Jos ei ole muuta kuin valitettavaa niin hui hai.
Valittelua varten on päiväkirja.
Nolottaa melkein.
Muttei ihan.
Hah!)

- - -

On lämmintä ja uuden vuodenajan aistii niin silmissä, korvissa
kuin nenässäkin.
Samaan aikaan kuitenkaan pöly ei lennä
kun on raikkaasti vähän kosteaa,
aurinko ei sokaise kun on armeliaasti vähän pilvistä,
ja kevätväsymys ei pääse niskan päälle kun aloitteilla on
Uusia Asioita,
jotka asettavat Uusia Suhteita minun ja maailman välillä.

Rahat on loppu, mutta tienaan kohta lisää.
Työurani on katkolla, mutta jatkan sitä katkelmina.
Alan enenevässä määrin pätkätyöläiseksi, mutta sepä onkin muodikasta.
Tulevaisuus on epävarmaa, mutta ainahan se on ollut.
Tulevaisuus on epävarmaa, mutta sepä onkin vapauttavaa
(ja muodikasta).
Pölhön kanssa vietetään aikaa yhdessä vain vähän, mutta luotetaan
ja r.
Ja Nick Cave and the Bad Seeds on julkaissut uuden levyn.

Rokkihomo viihtyy.

- - -

TOISAALTA, SEURAAVANA PÄIVÄNÄ:

Sataakin räntää.
Rahat ovat loppu just nyt.
Olen joidenkin tahojen mielestä drop out
(joskin, haistakoot ite).
Maailma ei taida ottaa minua kovin vakavasti tuosta vaan
(joskaan, en minäkään, moniakaan maailman ihmisiä).

Ja lopulta, muodikkuusasioissa olen toki melkoisen kehno...

Joka tapauksessa, vielä kuppi kahvia ja ulos suorittamaan asioita, viihdyin tai en.

...Tavallaan täydellinen kevätpäivä siis tämäkin, heh.

- - -

Yleisen kirjallisuustieteen gradu Tampereelta:
Niemi, Paula:
"Rokkihomo, enkeliveli, seksihullu.
Pojat ja maskuliinisuuksien konstruointi Moni Nilsson-Brännströmin Tsatsiki-kirjoissa.
PG 2007. 113 s.

Tunteeko kukaan?

Paula Niemi?

Tsatsiki-kirjat?

Kysyy, -R

- - -