Minä en juurikaan välitä erikseen efforttia vaativista kutsujuhlista.
Olen kokonaan ja vain itse järjestänyt elämässäni vain yhdet
(EDIT: yhdet oikeasti isommat juhlat, siis),
maisteriuteni kunniaksi kun ajattelin että mummo tykkää
(=ei mukanokkela sanonta, vaan kirjaimellisesti totta, ja jep, mummo tykkäsi).
Kutsuttuna olen vieraillut hyvinkin monissa, ja hyvinkin monien kohdalla
olen yhtäkaikki tehnyt oharit, joskus hyvissä ajoin mutta usein myös viime hetkellä.
Kun ei vaan nappaa.
Let us face it:
Minulla on jo pitkään ollut enemmän kuin tarpeeksi Ystäviä, ystäviä ja tuttavia,
ja kylmältä kuulostavalla enemmän kuin tarpeeksi -sanonnalla tarkoitan,
että enemmän kuin jaksan pitää läheisiä suhteita yllä.
Minulla on siis jo pitkään ollut hyvin vähän tarvetta tutustua uusiin ihmisiin.
Tunnen lähipiirissäni ihmisiä joiden olisi omasta mielestäni hyvä
- ja suorastaan tärkeää -
tutustua uusiin ihmisiin, ja onnea vaan, mutta minä en ole he.
Ja kaikkein vähiten minulla on halua pitää tilanteita yllä kertomalla
juttuja tarinoita vitsejä anekdootteja
ihmisille, joita en tunne, mutta joiden kanssa pitää jotenkin saada vietettyä ilta,
kun kerran samaan paikkaan on kutsuttu ja tultu.
Ihmisten ainutkertaiset elämät ovat mielestäni muuta
kuin anekdooteiksi latistettujen tarinoiden rakennusaineita.
Saan edelleen kutsuja.
Järjestelen jonkinmoisia itsekin
(EDIT: jonkinmoisia eli niitä pienempiä get togethereita).
Käyn coctail-partyissakin mingling around ajoittain.
Jos olen epäsopivalla tuulella, jään kotiin.
Tai tulen, mutta tarkkailen tilanteita hiljakseltaan
ja ihmettelen koko tapahtuman mielettömyyttä, sori vaan.
Jos olen ns. "hyvällä tuulella" niin kerron toki niitä...
vitsejä juttuja tarinoita anekdootteja...
mitä mikäkin sosiaalinen tilanne tuntuisi mielestäni kaipaavan.
Ja te ihastutte minuun.
...Vaikka olenkin osa-aikainen ihmisvihaaja, ja itsekeskeinenkin vielä.
Viimeksi mainittuun saa maailma tosin tottuakin:
Itsekeskeisempi ote ympäröivään maailmaan kun on keskeisin uudenvuodenlupaukseni
nyt jo toista vuotta peräkkäin.
Hyvää uutta vuotta, omat ja muiden navat ja napojen ympärillä olevat ihmeelliset asiat,
jotka mielestäni itse kukin ansaitsevat parempaa ja syvempää
kuin mingling around -sosiaalisuutta.
Yours truly, -R
- - -
11 kommenttia
martin
4.1.2009 20:19
Olemme itsesi kuvauksen (ja kokemuksenikin) mukaan kovin erilaisia tässä suhteessa. Toivotan menestystä projektillesi!
Mingling around on vastenmielistä (Sinä teet sitä mielelläsikin sen ajan ollessa.)
JPHki
4.1.2009 22:51
Olet onnellisessa asemassa siinä, että sinulla on tarpeeksi ihmisiä kaikilla tasoilla, Ystävä, ystävä, tuttava, (sukulainen?). Varsinkin kun ottaa huomioon miten yleinen ja kipeä ongelma on yksinäisyys - myös Ranneliikkeen blogaajien kirjoituksista päätellen
Martinin tavoin taidan olla tässä suhteessa kovin erilainen kuin sinä. Uusien ystävien löytäminen on minulle ollut keskeinen työsarka koko aikuisikäni ajan. Ja on edelleen. Tällä hetkellä sosiaalinen verkosto alkaa jo tuntua melko vahvalta, mutta edelleen on monen monta asiaa ja kokonaista aihepiiriä, joista puhumiseen kaipaan kontaktia ihmisiin, joilla on kyseiseen asiaan kosketuspintaa tavalla tai toisella, harrastuneisuutta, kokemusta tai tietoa.
Rokkihomo
5.1.2009 06:31
"martin", kurinpalautus -?
Jos, niin todennäköisesti paikallaan.
(En itse silti vertaisi kantabaarissa pöydästä toiseen heilumista minglailuun.)
Ja "JP", olen joskus ollut yksin tuntien yksinäisyyttä. Viimeksi ajoittain Englannissa aluksi, sinne muutettuani. Muistan jotain siitä tunteesta, mutta saattaa kyllä olla että muistan liian vähän.
Saattaa olla että olen vaan kärjistetysti väsynyt.
Mutta olihan minulla tuo toinenkin pointti: coctail-party-tuttuuden vierastaminen.
Ihmiset ensin, heihin liittyvät asiat ja aihepiirit vasta sitten.
stellagrrrl
5.1.2009 15:42
tästähän me ollaan puhuttu monasti, mutta kommentoinpa silti. mullakin on riittävästi läheisiä ystäviä, mutta nykyisin lähinnä hävettää se saamattomuus yhteydenpidon kanssa. sitten siinä tuppaa käymään niin, että kun se kuulumisten vaihtaminen harventuu, oikeaan moodiin pääseminen vie aikansa. henkilökohtaisesti mitä vähemmän puhuu, sitä "tärkeämpiä" kuulumisia kokee tarvetta kertoa niinä harvoina kertoina, kun pääsee jutustelemaan. ja jos niitä "tärkeitä" ei ole, niin tuntuu hölmöltä ja sitten tulee toistaneeksi kahvipöydässä "ei mulle mitään ihmeellistä, ei tässä nyt ole tapahtunut mitään... mmm... ei tässä mitään...."
mutta mähän en vierasta cocktail-party -tuttuuksia ollenkaan. niitä on paljon. ja niitä mä pelkään. paradoksaalinen ujous.
Rokkihomo
5.1.2009 15:58
Niin... Ja mähän en ole ujo, en ole koskaan ollut, olen itseriittoinen k*sipää.
Joka anyhoo mielestään tapaa esim. sinua liian vähän.
Oisko coctail-party -tutut verrattavissa baarituttuihin? Niitähän on kyllä kertynyt, ja se on ollut mukavaa.
Kuten coctail-party -tutut, hekään eivät tule sairaalaan pitämään kädestä kiinni jos tarvis, mutta senpä tietääkin jo valmiiksi.
JPHki
5.1.2009 18:03
Mä arvostan myös cocktailkutsusosiaalisuutta, sillä on oma paikkansa sosiaalisuuden kentässä. Eivät jutut välttämättä ole pintapuolista löperrystä; jos puhuja on älykäs ihminen miksi hän tyhmenisi cocktailkutsuilla (paitsi ehkä päihteiden vaikutuksesta). Muutamalla sanalla ja katseella ja äänenpainolla todellakin voi ilmaista hyvin paljon kuulumisia myös (iloisen) hälinän keskellä.
Minun elämästäni on lipunut pois läheisiäkin ystäviä, koska elämäntilanteet ovat muuttuneet. Ja on tullut tarvetta uusille. Siksi en tohdi sanoa, että minulla on "tarpeeksi" läheisiä ystäviä, vaikka heitä juuri tällä hetkellä on.
LNwCoB
5.1.2009 19:38
Hyvä uuden vuoden lupaus! Kun pitää tarpeeksi huolta itsestään ja omia puoliaan, voi sietää paremmin muitakin ihmisiä. Mutta ei ole pakko sietää. Aina paranevaa uutta vuotta!
martin
5.1.2009 20:07
Ihminen sinä, minä hänet kohtaa. Minua on varmaankin vaikea saada ystäväksi, muuksi en juuri suostu. Ylpeä ihminen ...
P.S. Nettiyhteyden tilapäisen puuttumisen takia kirjoitan tätä - S:ssa. Ei nykyisin mitään uutta (jne).
Aboa
8.1.2009 16:36
Netistä löysin ryhmän, joka kokosi yhteen turkulaisia homopareja. Laitoin viestiä ja toivoin tietoa tapaamisista. Eivät vastanneet koskaan.
Rokkihomo
9.1.2009 01:45
Eli että tämä olisi pariutuneen oireilua -? Oh, dear och sjutton också.
kesäpoika
10.1.2009 23:07
Mä en harrasta coctail party -sosiaalisuutta. En osaa olla mitään vain puolittain. Se ei tarkoita ettenkö tykkäisi juhlista tai olisi niissä sosiaalinen, mä vaan oon niissä(kin) sosiaalinen ihmisistä oikeasti kiinostuneella ja varmaankin tilanteeseen sopimattomalla tavalla. Monet siitä kuitenkin tykkää.
En kysele keneltäkään mitään niiden elämästä tai mielipiteistä jollei se oikeasti kiinnosta. Jostain syystä ihmiset vaan kiehtoo mua loputtomasti.
Monet tykkäävät mun tunkeilevaisuudestani. Siksi oon niitä ihmisiä joka löytää ystäviä turhantärkeistä juhlista ja bussimatkalta ja mistä vain.
Ymmärrän ajatuksen siitä ettei pinnallinen keskustelu oo tarpeeksi, mutten sitä, miksi se olisi syy jäädä pois tilanteesta. Erilailla samanlainen.