Brothers and sisters: Be happy!

Pölhö on katsonut tv:stä Elämä pelissä vaimikäsenytoli ohjelmaa, ja tehnyt netissä onnellisuustestin.
Se oli auki tässä koneella, joten minäkin tein.

En ole erityisen onnellinen; testin tulos kertoo että se sanonnan kuulu lasi on aika tarkalleen
sekä puoliksi tyhjä että puoliksi täysi.
Kouluarvosana-asteikolla siis 7.
Paitsi että:
Kouluarvosanoissahan puolet oikein riittää asteikossa nelosesta kymppiin vain juuri läpi pääsemiseen eli vitoseen.
Itse sanoisin että varovasti jotain siltä väliltä. Kutonen. Kouluarvosana kutonen.
Ei siinä paljoa Bjurströmeillä.

Olenko yllättynyt? No en. Ja saattaapa olla että kaunistelinkin paria vastausta.

- - -

Asioita puoliksi täynnä olevassa lasissa:

- Vaahteroista alkaa kaunis syksy, myös kotipihalla
- Vaalimani syyskukat, Karpaattienkellot, kukkivat vielä uudestaan komeasti omilla portailla
- Ostin käsiini Nick Caven uuden romaanin. Edellisen ja ainoan aiemman jälkeen olenkin ehtinyt odottaa tuota kohta 20 vuotta
- Ostin vielä yhden Hawkwindin liven joka minulta puuttui. Tämä on nauhotettu syntymävuotenani 72, ja on sarjassaan e-rit-täin hyvä.
- Teen nyt syksyllä taas ns. oman alanikin töitä
- Minulla on tuossa yläkerrassa hieno työhuone, jossa vaikka lukea ja kirjoittaa

Asioita puoliksi tyhjässä lasissa:

- Syksyä seuraa talvi, turkulainen loskainen pitkä palelu
- Minulla ei ole mitään kiirettä lukea Nick Caven romaania. Pelkään sen olevan huono
- Ostamani Hawkwindin minulle uusi CD on noin neljäskymmenes Hawkwind-CD:ni; kenties hieman jämähtänyttä touhua...
- Nyt syksyllä tekemäni ns. oman alani työt ovat samoja joita olen tehnyt kohta kymmenen vuotta
- En osaa olla työhuoneessani; ahdistaa että siellä pitäisi suorittaakin jotakin

Tällaisia esimerkiksi tulee mieleen.
Ja sitten vähän lisää, jotka pistävät skaalan kaikesta nami nami-onnellisuudesta sinne kouluarvosana vitoseen:

Minulta on mennyt tähän elämäksi kutsuttuun rimpuiluun ns. elämä ja terveys.
Olen vanha, köyhä ja kipeä.
Mitään nopeaa korjausliikettä näihin kolmeen elämänkulun pikkujuttuun ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Lisäksi: kun ympäriltäni on hävinnyt läheisiä, ne kaiken uskomani perusteella ovat hävinneet lopullisesti.

Ammattiapu teki alkuvuodesta sellaisen yhteenvedon, että minun pitäisi hyväksyä itseni ja maailma kouluarvosalla 7+.
No hyvä, siinä onkin edellämainitun perusteella tavoitetta ylöspäin, vaikka ko. taho tarkoittikin asiaa toisinpäin.

Itsen 7+ hyväksyminen ei oikein käy; ei pysty, liian hapotonta.

Maailman kanssa jaksavat puolivillaisuudet yhtä kaikki melko kiitettävästi kyrpiä.
Kirosana!

Ja: Tuosta viimeisestä, eli vahvasta tunnereaktiosta, laitetaankin hyvä osa sinne
lasin puoliksi täynnä olevaan osaan.

Tasoittavat pillerit jätän edelleenkin apteekkien hyllyille niitä varten, jotka mielestään eivät tätä kaikkea jaksa.

Moisten sijaan voin vaikka harkita ylintä korkeakoulututkintoa valmiiksi, tupakanpolton lopettamista,
joitakin töitä ilon, ei suorittamisen kannalta, ja lopulta itsensä peliin pistämistä niiden
omankin alan töiden hakemisissa...

...Ja siinä ohessa ikään kuin huomaamatta ajatella vähemmän vaikka parantumatonta ruoansulatuselimistöäni,
sitä ettei äiti enää koskaan vastaa, ja puolivahingossa voisi livauttaa itsestään jotakin maailmalle,
vaikka se jokin voisikin olla tasoa 7+.
Eipä ne yleensä kuitenkaan ole sitä olleet (vaikka itse sanonkin ja yms. mukavaatimatonta lisäystä tähän).
Eikä maailmakaan, aina.

Nuo vaahteratkin vasta aloittelevat, ja niitä riittää.

Ja onneksi olen kaikesta huolimatta fiksu, komea ja halutessani hyvää seuraa, heh.

Täältä tähän, Yours truly, -R

- - -