Tänään oli retkipäivä. Luokka oli valmistautunut kiertokäyntiin ja tehnyt hienoja esitelmiä erinäisistä kaupungin kohteista ja harjoitellut ne hyvin, niin että niitä voisi esittää toisille kävelyn lomassa.
Satoi koko päivän.
Kuinka vaikeaa onkaan saada yhtäkkiä aikaan ohjelmaa kuuden tunnin ajaksi! Onneksi iltapäivällä sade hetkeksi lakkasi ja päästiin ulos niin, että esitelmät saatiiin pidettyä; ei ihan suunnitellussa paikassa, mutta sinne päin.
Loppupäiväksi mentiin Turun linnaan. Voitte uskoa, kuinka lapset huusivat vastaan kuultuaan kierroksesta. Koululaitos maksoi liput, muttei opastusta. Onneksi olen armoton linnafriikki, joten osasin aika sujuvasti vetää kierroksen. Tietenkään en osaa kertoa samanlaisia faktoja, mitä auktorisoitu opas, mutta linnan historian pääpiirteet tiedän kyllä, samoin kuin lukuisia anekdootteja, jotka huvittavat teinejä. (Tiedättekö, että linnan sisällä oleva ns. paskakanava purkautui ulos linnapihalle porrastornin kohdalla nykyisen puuluukun kohdalla? Kaikki päälinnassa tuotettu liete varastoitui esilinnan pihamaalle.)
Kun kierros oli ohi, muutama lapsi tahtoi jäädä tutustumaan esilinnan tyylihuoneisiin. Ylpein itsestäni olin kun pahin villikko sanoi: 'Ei tää niin paskaa ollu. Tää oli sillon tällön iha miälenkiintosta.'
4 kommenttia
Tui
30.5.2006 23:26
Turun linna on aivan ihana paikka!
risto
31.5.2006 00:09
Olen kovasti nauttinut blogisi lukemisesta.Ajatteles: minun oma poikani on myös Turussa opettajana ja lienee tänään tarponut oppilaittensa kanssa sateessa.
Esperanza
31.5.2006 08:58
Turun linna oli lapsena aivan paras paikka - niin jännittävä ja mielikuvituksen voimalla tosi elävä. Vieläkin tykkään käydä siellä ja joka kerta jotenkin menneisyys on läsnä.
martin
31.5.2006 23:37
Turun linnassa myöskin opastaneena innostun aina sen antoisuudesta. Itse linnarakennus on tietenkin se suuri clou.