(Nuoren) opettajan varaventtiili

Se meidän torpalla kuvattu lyhyt pätkä tulee telkkarista tänään illalla. Jännittää nähdä, miltä oma tila näyttää vieraan silmin!

Finnmatkat on syvalta.

Sisustusohjelma kävi kuvaamassa torppaa. Kuvauspäivä oli ainoa sateinen kaikkien aurinkoisten päivien keskellä. Juontaja meinasi kuolla kylmyyteen kesämekossa. Koira näykkäisi juontajaa kädestä, vahingossa, ainakin omasta mielestään. Alkoi sataa, eikä ulkokuvia voitu ottaa. Ukkosti. Salama löi sähkötolppaan ja katkaisi virrat kolmeksi tunniksi. Kuvaajan olisi pitänyt päästä jo neljältä, mutta nyt hän pääsi pois vasta puoli yksitoista yöllä.

Äkkilähtö Alcúdiaan lähtee pian. Nyt puristetaan koirasta pissat ulos ja kiirehditään Helsinkiin.

Hyvää lomaa!

Terveisiä Raumalta!

Pupun opiskelukaverit tulivat perinteiseen opiskelijakaveritapaamiseen, ja koska kyseisessä tapaamisessa ei ole koskaan ollut puolisoita mukana (jotta saa kikattaa ja moittia puolisoa ja olla hulvaton ja muuta), minut häädettiin pois torpalta. Otin auton ja hurautin Raumalle. Ensin ajattelin, että olisi tylsää ja että aika ei kulkisi lainkaan, mutta kyllä tämä on niin kiva kaupunki ja täynnä mukavan tuntuisia ihmisiä, että saanähdä, koska lähden takaisin ja lähdenkö lainkaan.

Niin. Että sielläpä sitten kikattavat.

Yritin etsiskellä itselleni maastokuvitoisia shortseja, mutta niitä löytyi vain vanhankaupungin ulkopuolella sijaitsevista kaupoista. Ja kun minä taas tahdon rahallani tulea nimenomaan sitä vanhaa puutaloaluetta ja sen kauppoja hypermarketteja vastaan, niin jäivät pöksyt sitten ostamatta. Toivottavasti joku kaupan suuryksikköjen suunnittelija tuntee piston sydämessään!

Koska siellä korjausrakentamiskeskuksessa oli juuri sopivan kokeiset ikkunat, tuli navetan julkisivukin valmiiksi. Vasemmanpuoleisen alaikkunan päältä on holvaus murtunut ja koko paino oli ikkunanpokan päällä. Valoin sisälle raudoitetut kannattimet ja tunkkasin holvin ylös. Samalla tuli vaihdettua ikkunat uusiin.

Mitähän sitten tekisi?

Tässä navetta lähtökunnossaan pari vuotta sitten.

Päättäjäispäivänä ajelimme sisarentyttären lakkiaisiin Lahteen ja jäimme sinne yöksi. Mukaa oli, koska taas koko suku serkkuja ja pikkuserkkuja myöten oli tullut paikalle juhlistamaan ensimmäisen lapsenlapsen ylioppiloitumista.

Kun aloimme ajaa kotiin, päätimme koukata Hämeenlinnan ja Metsänkylän korjausrakentamiskeskuksen kautta. Se kun on iso ja mahtava paikka täynnä kaikkea kivaa vanhaa ryjää. Tällä kertaa mukaan tarttui neljä ikkunaa. Matkalla kotiin näimme viitan Hattulan keskiaikaiseen kirkkoon, ja päätimme kävydä, kun se vieressä oli. Upea paikka! En ole koskaan nähnyt Suomessa niin runsaita ja hyvin säilyneitä seinämaalauksia! Kannattaa käydä katsomassa.