Nyt taustalla pyörii Howard Jonesin upea ”Hide And Seek”.
Jotta kasarivyörytys olisi täydellinen, tilasin aamulla kaksi levyä Amazonista; Princen uuden kokoelman ”Ultimate” ja tänään ilmestyneen kasarikokoelman ”Fantastic 80s – Extended”. Princeä minulla on jo entuudestaan useampi levyllinen, mutta tällä uudella kokoelmalla on harvinaisia, 12-tuumaisia maxiversioita – nyt ensimmäistä kertaa cd:llä!
Samasta syystä ostin Fantastic 80s -kokoelmankin. Monta ihanaa kasarihittiä vihdoinkin täysmittaisena maxi-versiona!
Sillä mitä pidempi, sen parempi.
***
Blogin päivän biisi: The Rock Steady Crew: (Hey You) The Rock Steady Crew
Maanantai ja tiistai vielä menivät tavalliseen tapaansa, mutta keskiviikko-iltana piti hyvästellä entinen asiakas.
Yleensä yhteistyökumppanit tulevat ja menevät ilman suurempia tunnekuohuja, mutta tämä asiakas oli poikkeus. Niinpä illastakin muodostui poikkeuksellinen. Söimme tolkuttomat määrät rapuja, joimme hirvittävät määrät juomia ja höpötimme pitkälle yöhön asti tolkuttomia.
Ilta oli ihana!
Minulle jäi haikean mukava muisto näistä ihmisistä ja kaikesta siitä, mitä viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana olemme tehneet. Aina ei ollut helppoa, mutta parhaimmillaan muistot ovat todella hyviä.
Voi että.
Viikon rutiineja sekoitti myös saamani puhelu. Minua pyydettiin työhaastatteluun.
Kaiken kiireen ja krapulan keskellä piti tehdä ceeveetä, koota työnäytteitä ja miettiä tulevaisuuden toiveita.
En usko, että päätyvät minuun.
Ilmoitin potevani neljän kympin kriisiä, olevani vähän hukassa tulevaisuuden työtavoitteitteni kanssa ja muutenkin olin kaikkea muuta kuin dynaaminen.
Haastattelun tärkein pointti tuli viime metreillä, kun minulta kysyttiin ohimennen elämästäni - miten minulla menee.
Minulla menee hyvin. Olen onnellinen.
Eikö se ole kuitenkin kaikkein tärkeintä?
***
Blogin päivän biisi: iiO: Is It Love (Extended Club Mix)
Katsoimme dokumentin ”Elämän kevät” Yle ykköseltä.
Siinä seurattiin Kalliossa asuvan 16-vuotiaan Kalen elämää vuonna 1976. Sen ajan mukaisesti kerronta oli hidasta ja juonto punaista. Mutta ei se minua haitannut – minä bongailin lapsuudenmuistoja; Flora-tarrat jääkaapissa, Suosikki-julisteet seinällä, C-kasetit kirjahyllyssä.
Oi että, ihan niin kuin meillä espoolaisessa Arava-asunnossa 70-luvulla!
Dokumentin loputtua ohjaaja muisteli dokumentin tekoa. Samalla paljastui, että päähenkilö, Kale, kuoli kymmenen vuotta dokumentin tekemisen jälkeen.
Antoi kovin tumman jälkimaun muisteloille.
Samalla aloin miettiä, että jos 16-vuotiaana elää elämänsä kevättä, niin mitä elää 38-vuotiaana?
Elämänsä elokuuta?
Elokuu on vuoden parasta aikaa. Onko tämä siis myös elämäni parasta aikaa?
***
Blogin päivän biisi: Supermax: Love Machine (12” Version)
Anyway, olin pari päivää poissa töistä, nukuin ja niiskutin sekä luin kaksi dekkaria, Michael Connellyn erinomaisen” Kuilun partaalla” ja Leif GW Perssonin kelvon ”Toinen aika, toinen elämä”.
Kaiken räkimisen keskellä meillä oli aihetta juhlaan. Mieheni on vihdoin valmistunut noin 14 vuoden opintojen jälkeen! Niinpä hän päätti heittäytyä virkavapaalle, otti pienipalkkaisen kesäduunin ja viettää nyt pitkälle syksyyn puolivallatonta elättielämää. Mutta mikäs minä olen toista torumaan; tykkää kesähommastaan – on nytkin töissä.
Minä taas olen istunut netissä vastailemassa tutkimuslaitoksen juomatutkimukseen. Hävettää. Arvioin alakanttiin viikoittain juomani alkoholi- ja olutmäärät. Muutenkin taisin antaa liian auvoisen kuvan elämäntavoistani.
Ilmoitin juovani tuoremehuja lähes päivittäin.
Se pitääkin periaatteessa paikkansa.
Juon vodka-tuoremehuja.
***
Blogin päivän biisi: The Source featuring Candi Staton: You Got the Love (Extended New Voyager Mix)
Kuuden viikon loma on ollutta ja mennyttä, joten on aika kaivaa naftaliinista tämäkin blogi.
Kesän parhaat hetket olivat Helsingin Pridessa, veneillessämme Saimaalla sekä löhöillessämme vanhempieni mökillä.
Melkoisen keski-ikäistä.
Pride oli positiivinen yllätys. Ainoa huoli syntyi ystävistämme. He eivät olleet aktivisteina kojuilla tai aktiivisina kuuntelemassa puheita. He kaikki löytyivät DTM:n anniskelualueelta. Onkohan meil… heillä ongelma?
Veneilyviikkomme Saimalla osoittautui menestykseksi. Rantautuminen eri satamiin onnistui ilman pelkäämiäni onnettomuuksia eikä parisuhdekaan ajautunut karille. Päinvastoin. Olo oli välillä kuin Lemmenlaivalla.
Veneillessämme tuli selvitettyä homojen ja lesbojen erot. Kun homot kruisailevat 10-metrisellä matkaveneellä - jonka toinen hyteistä oli varattu pelkästään vaatteille - ja siemailevat valkkaria drinksukannella, niin naispari saapuu saareen meloen ja kyhää Trangiallaan iltamuonat ennen katoamista telttaansa. Meitä vähän hymyilytti. Myöhemmin, toisessa saaressa, näimme tutkan täräyttävän miesparin lainalapsien kera.
Hauskaa, että sateenkaari-ihmisiä näkee muuallakin kuin homokapakoissa.
Mökkeilyä tuli harrastettua useampaan otteeseen. Mukavinta oli, kun saimme olla vanhempieni mökillä melkein viikon ihan kaksistaan. Säät eivät olleet aivan näin helteiset, joten vietimme illat katsoen Mullan alla -sarjan viimeisen tuotantokauden.
Hieno sarja. Loppuun asti.
Että näin menivät nekin kuusi viikkoa.
Pitäisiköhän juhlistaa blogin aktivoitumista ottamalla loman aikana perinteeksi muodostunut kello viiden GT.
Niitä voi ottaa myös kello 22.30.
***
Blogin päivän biisi: Basshunter: Boten Anna (Club Remix)
