(Muokattu sisältöä ja kaikkea muutakin 18.9.)
Muistanette aikaisemman blogaukseni teiniangst-päiväkirjastani?
Viime yönä näin unen tästä ensi-ihastuksestani. Tai siis hän oli unessani, missä oli monta muutakin henkilöä. Muut henkilöt olivat kaikki sellaisia, joiden kanssa nykyisin olen tekemisissä about päivittäin!
Miksi L sitten oli unessani? Miksi, näin monen vuoden jälkeen hän tulee uneeni, kietoo kätensä vyötäisilleni (kyllä, pystyin tuntemaan sen vielä siinä vaiheessa kun heräsin) ja istui vieressäni, kiinni kyljessäni (tunsin hänen kehonsa lämmön oikeasti ja se tuntui hyvältä)?
Nyt mietin entistä enemmän, mitä L:lle kuuluu. Ja minua ihmetyttää, miksen edelleenkään uskaltanut sanoa hänelle pitäväni hänestä. Kyse oli sentään "vain" unesta.
Voisi siis sanoa, että uni oli ihan hyvä. Mutta juuri nyt toivon, etten olisi edes nähnyt sitä. Minulla on ikävä.
I hate my feelings, they make me appear so human.
