Blogit: Kauneuspilkku  -
Kirjoitettu: 01.04.2013, 12:58:17 | Olen miettinyt tätä tasa-arvoista avioliittoasiaa aika pitkään. En oikeastaan itse käsitettä tai lakialoitetta, jolla siihen tähdätään, vaan tätä julkista keskustelua. Jotenkin julkisuudessa on tullut kuva, että sitten kun tämä lakialoite hyväksytään, tapahtuu jotain suurta, lähes messiaanista tasa-arvoistumista. Hesarissa, joku toimittaja jonka nimeä en muista, kirjoitti, että kansalaisaloitteen kannattamisesta tuli sukupolvikokemus.
Toivon, että ei. Toivon, että tasa-arvoa ei alisteta sukupolvikokemukseksi eikä some-ilmiöksi, vaan, että oikeasti mietitään itse asiaa, mitä se tarkoittaa. Nykymaailmassa kuitenkin tärkeintä on tunne ja vaikutelma, ei ajatus tai periaate tai konkreettinen asia, johon käsite viittaa. Tunne on huono argumentti, koska käyttämällä tunneargumenttia, tullaan väistämättä tilanteeseen, jossa toisten tunteet ovat oikeutetumpia kuin toisten. Tunteen voimalla toki pystytään rakentamaan tuloksellisia kampanjoita, nytkin vain päivässä saatiin kerättyä satatuhatta nimeä aloitteen taakse, mutta sillä ei voida perustella muuta kuin – tunnetta.
Moni kirjoitus ja mielipide kansalaisaloitteen puolesta on samalla mitätöinyt rekisteröidyn parisuhteen ikään kuin sillä ei olisi mitään merkitystä, rekisteröityneet parit eivät ole "naimisissa", "häitä" voidaan viettää vasta jos tämä lakialoite hyväksytään. Tässä kohtaa ei ole ajateltu, miltä parisuhteensa rekisteröineistä, jotka kokevat olevansa naimisissa, tuntuu. "Tunne" on varattu vain siihen epätasa-arvokokemukseen, joka on niillä pareille tai ihmisille, jotka kokevat nykyisen lainsäädännön suorastaan ihmisoikeusrikkomukseksi. Rekisteröity parisuhde on jotenkin puutteellinen, "B-luokan avioliitto", vajaa ja vasta avioliitto tuo parisuhteelle "oikean" statuksen.
Itse olen kaivannut parisuhteelleni vain juridista statusta. Sitä, että Nassu on lähin omaiseni ja minä Nassun. Se miten parisuhteemme on nimetty tai määritelty muiden ihmisten mielissä, ei minua kiinnosta. Esimerkiksi Nimenmuutos (joka näyttä olevan epätasa-arvolistan kärkipäässä) tuntuu lähinnä koomiselta post-patriarkaattiselta tavalta kopioida typeriä heteronormatiivisia pseudohistoriallisia käytäntöjä. En ymmärrä miksi aikuinen ihminen haluaa vaihtaa nimensä, identiteettikriisi?
En toki vastusta lakialoitetta, mutta jotenkin tämä hypetys, jolla aloitteesta on tehty merkittävä ihmisoikeusasia, on minusta hieman kyseenalaista tai suhteetonta. Homojen syrjintään de facto lakimuutos ei paljoakaan tuo uutta. Pariskunnat tulevat edelleenkin olemaan epätasa-arvoisia esimerkiksi keinohedelmöityksen suhteen. Adoptio tulee teoriassa mahdolliseksi, vaan kuinka käy käytännössä. Muuhun syrjintään laki ei tuo mitään parannusta ja tietynlaisen asenneilmaston suhteen aloite on jopa näyttänyt kuumentavan ihmisten negatiivisia tunteita. Ikään kuin sohaisu ampiais- tai kusiaispesään. Toki, laki saattaa ihmiset tasa-arvoiseksi ja se on tärkeää sinänsä, mutta suuria konkreettisia muutoksia ei monekaan elämään tästä tule.
Edelleenkin huvittaa se, että miesten asevelvollisuus ei herätä yhteiskunnassamme mitään tasa-arvokeskustelua. Miehiä syrjivä lainsäädäntö ei ole tasa-arvo-ongelma. Jos naisilla olisi jokin pakollinen hoiva-alan velvollisuus, josta kieltäytyminen johtaisi vankilaan, oltaisiinko yhtä hiljaisen yksimielisiä, että asia ei ole ongelmallinen? | |
rauhaa
Kirjoitettu: 29.03.2013, 16:55:33 | Aina välillä kokee sisäistä rauhaa, en tiedä onko Pääsiäisen henki laskeutunut päälleni etuajassa tai vaikuttaako viimeaikainen runsas Bachin sellokonserton kuuntelu, kevätaurinko tai pikku hiljaa väistyvä flunssa. Välillä täytyy lähteä, että voi palata. Joskus prosessissa löytää jotain itsestään. Ehkä se tuo rauhan?
Vastausten sijasta on kysymyksiä, mutta se ei haittaa.
Välillä on parempi kysyä ja unohtaa vastaukset.
Lapsuudessani nämä olivat pitkiä perjantaipäiviä. Nyt aikuisena olen löytänyt oman tapani viettää tätäkin päivää, syyllistymättä tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni. Kauan se kesti. | |
hajanaista
Kirjoitettu: 15.03.2013, 11:20:15 | Viime aikoina on tullut pohdittua kaikenlaista, mutta kirjoitettua sitäkin vähemmän. Filosofithan pohtivat monenlaista mm. mikä on totta ja mikä ei. Mihinkään korkealentoisiin akateemisiin pohdintoihin en itse ole kuitenkaan ryhtynyt. Onpa vaan käynyt mielessä, että kukaan muu ei ehkä näe maailmaa, ”todellisuutta” samoin kuin minä. En toki voi tietää varmasti ja toisaalta tämä ruokkii ehkä turhan individualismin ja ainutkertaisuuden harhaa, ikään kuin minun ajatukseni ja pohdiskeluni olisivat niin yksilöllisiä ja ainutkertaisia, ettei niitä ihan samoja olisi miettinyt tuhannet ja tuhannet ihmiset ennen minua tai vaikka tällä hetkellä.
Joka tapauksessa kuitenkin minulle maailma näyttäytyy yhdenlaisena, Nassulle usein varmaan aika samankaltaisena, mutta kuitenkin ehkä erilaisena. Naapurin Villelle jo ehkä paljonkin erilaisena ja nimettömälle naapurin vosulle todellakin erilaisena. Jos yhden asunnon, yhden talon, yhden korttelin sisällä, ihmiset elävät omissa todellisuuksissaan omine käsityksineen siitä mikä on sopivaa, oikein, tarkoituksenmukaista tai järkevää, on ihme, että ylipäätään meillä on mitään toimivaa yhteiskuntaa.
Ja toisaalta onko meillä toimivaa yhteiskuntaa ja kenen ehdoilla ja miten, on taas oma kysymyksensä. | |
kansalaisaloite
Kirjoitettu: 02.03.2013, 11:45:15 | Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista voi parhaimmillaan muuttaa suomalaista demokratia-ajattelua ja toimintakulttuuria entistä tasa-arvoisempaan suuntaan yleisemminkin kuin pelkästään parisuhteisiin liittyen.
Hesarin raadissa pisti silmään mm Mari Kiviniemen, Lasse Laatusen ja Esko Ahon negatiiviset mielipiteet kansalaisaloitteesta. Mari Kiviniemen mielestä on ”on vaikea uskoa, että aloitteita tehtäisiin jatkossakaan epäkohdista, joita kansanedustajat itse eivät olisi havainneet”. Lasse Laatusen ei pidä kansanäänestyksistä, ” edustuksellinen demokratia on säädetty sitä varten, että eri valtioelimet kantavat vastuunsa ja kansa päättää vaaleissa valtakirjan jatkosta”. Esko Ahon mukaan ”päätöksenteon tärkein tehtävä on sovittaa yhteen tarpeita ja pyrkimyksiä niin, että se palvelee yhteiskunnan kokonaisetua. Kansalaisaloite ei ainakaan edistä tätä tarkoitusperää.” Lainaukset HS 2.3.2013 s. C20
Kun poliitikot ja toisinaan myös elinkeinoelämä pitävät korkeaa koulutustasoamme maamme tärkeimpiin menestystekijöihin kuuluvana asiana, on vaikea käsittää tätä ajatuskulkua, jossa meidän, korkeasti koulutettujen kansalaisten, oletetaan vaan sivusta seuraavan miten vaaleilla valitut edustajamme tietävät kaiken paremmin. Kiviniemen toteamuksen ylimielisyys on sitä luokkaa, että ei ihme, jos Kepu jatkaa pohjamudissa.
Kuka on sanonut, että nykyinen edustuksellinen demokratia on paras vaihtoehto päätöksenteolle? Onko aiheesta tutkimuksia? Esko Aho ilmeisesti katsoo, että hänellä on kykyjä palvella yhteiskunnan kokonaisetua. Näytöt hänen pääministerikaudeltaan puhuvat kyllä muuta. Elinkeinoelämälle sopii kyllä varmasti paremmin kuin hyvin, että yhteiskunnallinen päätöksenteko on mieluummin suppeassa kuin laajassa kansanvallassa.
Asian voisi todellakin kääntää päälaelleen. Onko kansanedustajilla ja ministeriöiden virkamiehillä todellakaan kykyä, puhumattakaan halua, havaita epäkohtia, joita kansalaiset pitävät tärkeinä? Tai toimia niiden korjaamiseksi. Kuka määrittelee kokonaisedun? Nykyinen järjestelmämme eduskuntineen on kehitetty aivan erilaiseen yhteiskuntaan, sellaiseen missä koulutustaso oli huomattavan matala tiedonsaanti hidasta ja hankalaa jne. Voisiko ajatella, että 2000-luvulla tarvitsemme enemmän kansalaisaloitteen ja suoran vaikuttamisen kanavia ja vähemmän puolueita? Kenties voisimme luopua edustajistamme ja edustaa itseämme? Ainakin tärkeissä asioissa. | |
homogaala
Kirjoitettu: 08.02.2013, 17:34:11 | Homogaala. Ensin ajattelin, et just. Taas jotain niin turhaa. Ja kruununprinsessa. Ajatus ei johtunut perusnegatiivisuudestani, vaan lähinnä siitä, että ajattelen, että itse en halua tulla kohdatuksi ensisijaisesti homona, vaan ihmisenä. En määrittele itseäni ensisijaisesti homoksi. Tai ainakaan ajattele niin. Olen puoliso, ystävä, poika, veli, setä, työtoveri, tietyn ammattikunnan edustaja jne. Tietysti kaikkea tätä olen homona.
Eihän homoutta minusta pois saa ei sillä, mutta jotenkin ajatus homogaalasta. Mutta sitten tuli mieleen, että jotta tähän minunkin vaalimaan ihanteeseen, jossa ei oikeasti ole väliä sillä onko homo hetero tai mitä kukin nyt onkaan, tarvitaan homogaaloja, tarvitaan vuoden homoja tai kahden vuoden homoja ja kruununprinsessoja, jotka sanoo homo.
Näkymätön tarvitsee tehdä näkyväksi, jotta siitä voi tulla näkymäntöntä. | |
setä
Kirjoitettu: 01.02.2013, 10:59:00 | Eilen kuntosalin saunassa noin kolmekymppiset kaverit puhuivat Tavastian keikasta ja siitä miten oli ollut setämäinen olo parikymppisten seassa. Pystyin samastumaan kokemukseen hyvinkin, setämäinen olo oli siinä lauteillakin.
-----------------------------------------------------
Älä pyyhi kyyneleitä ilman hanskoja -sarja tuo sen aikakauden, jossa teininä kipuili aikuistumisen ja seksuaalisuuden kanssa,, tv:n kautta takaisin.
Meininki meillä päin ei ollut tietenkään kuin Tukholmassa, vaan enempi sitä Värmlanti -osastoa. Ahdasmielisen, tai sellaiseksi kuvittelemani, ympäristön mielipiteellä, tai oletetulla sellaisella, oli väliä. AIDS oli uusi rutto, homous, vaikkakin poistettu sairausluokituksesta, oli sairaus, ainakin homoseksi oli tappavaa. Yhtään homoa en tuntenut tai edes tiennyt. Kasvapa siinä sitten tasapainoiseksi ja omasta identiteetistä ylpeäksi aikuiseksi.
Nuoruuden kokemukset, tietynlainen uhkaava ilmapiiri, on jättänyt jälkensä jonnekin syvälle, josta sarja tuo ne hetkessä iholle.
Sellaista oli sedän nuoruudessa. | |
kaikkea sitä tuleekin katsottua
Kirjoitettu: 21.01.2013, 19:18:13 | Olen nyt katsellut pari jaksoa sarjasta ”suomi on ruotsalainen”. Joku siinä tökkii enkä tarkoita provoa otsikkoa. Sarjan juontaja-toimittajasta tulee sellainen vaikutelma, että hän ikään kuin ylimielisesti haluaa sormi pystyssä opettaa suomenkielisiä suomalaisia kunnioittamaan ruotsalaisia, ruotsinkieltä jne.
Jotain kovin negatiivista, omahyväistä ja ylimielistä välittyy tästä henkilöstä. Koen myös ongelmalliseksi koko käsitteen ruotsalainen tässä yhteydessä. Minusta sitä ei mitenkään erityisesti määritellä. Ohjelmassa mm. sanotaan, että Suomen vaakunassa esiintyvä leijona on tullut Ruotsista, mutta entä mistä se tuli Ruotsiin? Monet muutkin asiat, joita esitellään ruotsalaisina, ovat yleiseurooppalaisia asioita kuten vaikkapa latinalaiset aakkoset ja toki ne tulivat täälläkin käyttöön, kun alue liitettiin katolisen kirkon piiriin.
Koko tämä nationalistinen suomalainen, ruotsalainen kansallisuuskäsite, istuu todellakin huonosti aikaan, jolloin kansoja ei nykymielessä ollut, jolloin yhteiskunta perustui syntyperän mukaisiin säätyihin. Toki nykyisen Suomen alueesta Ruotsissa voidaan sellainen erottava tekijä löytää kuin kieli, ja suomen kielen asema ei ollut valtakunnassa kovin hyvä. On hyvä muistaa, että suomensukuistakieltä on kirjoitettu jo paljon ennen agricolaa kyrillisin kirjamin, joten lännestä tulleet valloittajat eivät ole olleet mitenkään automaattisesti korkeammalla kulttuurisella tasolla.
Historiassa kävi miten kävi, Suomi on tänä päivänä sellainen maa kuin on, kielemme on todellakin ehkä suurin erottava tekijä Ruotsista. En vaan oikein ymmärrä tämä sarjan käsittelytapaa, yhteisen menneisyyden esittelemiselle sinänsä on varmaan tilaus, koska monilta tuntuu historia olevan aivan hukassa. Miksi YLE tekee sitä yhtäaikaisesti peräti kahden sarjan voimin (kuninkaittemme jäljillä ja tämä) on outoa. | |
helpotus
Kirjoitettu: 13.01.2013, 13:25:33 | | Ihanaa kun tajuaa, että kaikesta ei tarvitse tai voi olla mielipidettä. tai anakaan sitä ei tarvitse sanoa. Niin kuin vaikka adoptio ja hedelmöityshoidot. Ihan sama. Jonkinlaisen besserwisser-maailmanparantaja sukuperinnön omaavana olen niin tottunut, että aina pitäisi olla sanomassa jotakin. Ei tarvii. 30% suomalaisista ei edes äänestä ja silti pysyvät hengissä. | |
taas yksi uusi vuosi
Kirjoitettu: 11.01.2013, 11:04:54 | Vuosi vaihtui Tonava kaunoisen ja Radetzky –marssin tahtiin niin kuin monta kertaa ennenkin. Tai oikeastaan vuoden ensimmäiset tunnit meni kotona ystävien kanssa keskustellessa rai-musiikin tahdissa ja sen jälkeen ihmetellessä, miten kaverit pääsisivät kotiinsa.
Workman publishingin kalenterista loppui sivut, mutta jostain syystä, en ajatellut, että se merkkaisi maailman loppua, vaan hain kaupasta uuden.
Jumalan sinaukset jäi kuulematta, lopetin niiden jorinoiden kuuntelun jo edellisen siunailijan aikana. Sinänsä tällainen uuskonservatiivisuuden nousu on kummalista, mutta ei yllättävää. Ehkä tämäkin siunalilija saa nobelin tai jotain muuta hienoa.
Hesarin kuukatisliiteestä sai monenlaista knoppitietoa, esimerkiksi sen, että 86% suomalaisista ei äänestänyt maamme suurinta puoluetta.
Keski-iän kriisi varmaan pukkaa päälle, koska yhä useammin huomaa pohtivansa, mitä sitä elämältään oikein haluaa? | |
juhlat
Kirjoitettu: 12.12.2012, 21:15:34 | Ystävä piti 50-vuotispäivälliset ravintolassa. Hyvässä ja aika hintavassa. Ilta oli mukava, hän oli kutsunut tusinan verran itselleen tärkeitä ihmisiä. Itseäni tökki juhlien aikana ja sen jälkeen päivänsankarin ylenpalttinen hehkutus juhliensa onnistumisesta. Juhlien aika tuntui kornilta, että puheenaihe, onpa mulla mahtavat juhlat ja mahtavat kaverit, toistui pari kertaa liian usein. Varsinkin kun se tuppasi päättymään olenpa mä mahtava. Sitten tuli viestit, ensin tekstari, jossa oli kiitokseksi naamioitu omakehu ja lopulta meili, joka oli täynnä tietynlaista snobbailua ja laatutietoisuutta.
Kaikesta tuli sellainen olo, että lopultakaan se yhteinen aika, juhla, ei ollut pääasia, vaan paremminkin se, että siitä voi tiedottaa. Ja juhlan tarkoitus oli esitellä päivänsankarin hyvää makua ja laatutietoisuutta niin ruokien kuin ystävienkin suhteen.
Saman iltana ministeri oli twiittailut linnanjuhlista. Mikä meitä vaivaa, emmekö voisi keskittyä juhlimiseen? | |
 muistikatkos
Kirjoitettu: 27.11.2012, 18:25:24 | Kaikki tietävät, että vuodessa on 365 päivää ja joka neljäs vuosi 366. Paitsi minä, eilen. Asia tuli mieleeni kun ostin suuren kynttilän, jonka luvattiin palavan 90 tuntia. Rupesin laskemaan kauanko se suunnilleen kestäisi, alle 4 vuorokautta yhteen menoon, mutta jos polttaisi tunnin päivässä, 90 päivää eli kolme kuukautta. Tästä ajauduin miettimään montako päivää vuodessa on. En muistanut! Istuin typertyneenä huonekaluliikkeen sohvalla, miettien päivien lukumäärää. oliko se 355, 356 tai 362…Oikean vastauksen sain vasta – laskemalla, en muistamalla.
Koko ajan kuin laskin asiaan mielessäni, mietin, että tämän tietää jokainen pikkulapsikin ja kuinka pahasta muistihäiriöstä voi olla kyse? Tältäkö se tuntuu, kun päästä katoaa asioita, nololta, epätietoiselta ja ärsyttävältä samalla kertaa. Ei ihme, että monet muistisairauksista kärsivät ovat äkäisiä. Jos laskutoimitukseni ei olisi johtanut oikeaan tulokseen ja muistikokemukseen, olisin itsekin ollut äkäinen. Nyt olin vaan hämmentynyt. Tänään juttelin työterveyslääkärin kanssa muista asioista. Ensin ajattelin, että kysyisin muistihäiriöistä ja kertoisin eilisen kokemukseni, sitten en kehdannutkaan.
Ei, minulla ei ole mitään suurta stressiä tai selkeää syytä, miksi muistini teki tepposet. Ehkä tämä oikeasti on oire jostakin. Ainakin siitä, että ikää tulee lisää, mutta ikäni puolesta olen vielä kovin nuori tällaisiin oireisiin. | |
vain elämää
Kirjoitettu: 25.11.2012, 12:20:46 | Katselimme ystävien luona sivusilmällä vain elämää tv-sarjaa. Sarja vaikutti ihan positiiviselta ja kivalta, mutta eipä ole tullut seurattua. Toki kyseessä on kaupallinen formaatti, levy ja kiertue tulossa, joten win-win juttu, kapitalismin parhaassa hengessä.
kyseinen jakso tarjosi kuitenkin kaikilla ulkonäöstään huolestuneille helpotuksen. Ruudussa oli illallispöydällinen suomalaisia viihdetähtiä ja suurimmalla osalla näytti olevan huono iho! Paksun tv-meikin alta paljastui useimmilla ihan tavallinen suomalainen näppyläiho. Miten vapauttavaa. Lisää vapautusta toi nykymallinen tv-ruutu, joka lyhentää ja leventää ihmisiä. Meni kerralla ulkonäköpaineet. ohjelman nimen mukaisesti, vain elämää. | |
-
Kirjoitettu: 19.11.2012, 18:22:59 | James Bond pelasti taas maailman. Tai edes Englannin, ainakin seuraavaan leffaan asti. Ja varmaan myös englantilaisen viihdeteollisuuden uskottavuuden. Actionelokuvat eivät ole muuten se genre, jota käyn säännöllisesti katsomassa, mutta Bondeja on tullut seurattua. Sen sijaan mainospätkien perusteella seuraavaa visiittiä Finnkinon teatteriin saa odotella. Koko konsepti on muutenkin jotain ihan muuta kuin kino Engelissä on tottunut. Pääosassa ei ole elokuva, vaan frendit, naposteltavat jne. Action pätkissä ei häiritse, sen melun ylle ei edes teinilauma pysty huutamaan, mutta heti kun on hiljaisempi kohta, kuluu puhe, rapina ja mässytys.
Joskus aikoinaan Helsingissä oli paljon valikoimaan teattereiden suhteen, nyt taitaa enää sinnitellä Kino Engel ja tietysti Kavan Orion. Onneksi. | |
vallan vahdit
Kirjoitettu: 12.11.2012, 12:53:15 (Muokattu: 12.11.2012, 12:53:31) | Tapaus Talvivaara on taas osoittanut millaista meno korruptoitumattomassa maassamme on. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö, ex-ministeri ja -maaherra, ilmaisi tuntonsa, että on vaikea kuvitella, että meillä Suomessa tapahtuu tällaista. Ympäristörikoksia tapahtuu mielikuvissamme jossakin rajojemme ulkopuolelle tai ainakin niin, että viranomaisilla ja poliitikoilla ei ole ollut asioista tietoa.
Mielikuvissamme elämme maassa, jossa on hyvä ja tehokas ja kaikin puolin puolueeton virkakoneisto ja poliittinen järjestelmä, joka valvoo tätä koneistoa. Kuten monessa muussakin asiassa myös ympäristöasioiden osalla meillä on paperilla varmaankin hyvä ja toimiva järjestelmä. Paperilla toimiva järjestelmä unohtaa kuitenkin, toimijat, meidät ihmiset. Inhimillisten erehdysten ja suoranaisten virheiden lisäksi asioiden käsittelyyn vaikuttaa olennaisesti toimijoiden keskinäiset suhteet. Vaikka kaikilla olisikin, en nyt väitä että on, korkea moraali ja puhdas omatunto, niin silti erilaiset lojaliteetit saattavat ohjata yksittäisen virkamiehen tai poliitikon ratkaisua. Tämä kaikki voi tapahtua ihan vallitsevien normien puitteissa.
En ainakaan usko, että elämme yhteiskunnassa, jossa virkamiehiä tai poliitikkoja lahjotaan suoraan, mutta juuri suomalainen konsensus- ja kabinettipolitiikanperinne luo tilanteita, joissa asioita ei tarkastella monipuolisesti ja riippumattomasti.
Juuri tätä salailun ilmapiiriä avaamaan meillä on lainsäädäntömme ja esimerkiksi julkisuuslaki tuo valtaosan viranomaisten asiakirjoista kansalaisten ulottuville, jos vaan käytämme näitä oikeuksiamme. Tyypillisesti viranomaisten asiarekistereitä ja arkistoja tutkivat toimittajat, mutta valitettavasti nykyään on harvassa ne toimittajat, jotka todella etsivät niistä muutakin kuin nopeasti hyödynnettävää lööppikamaa.
Toimiva tutkiva journalismi on tehokas vallan vahtikoira, mutta valitettavasti median viihteellistyminen, pinnallistuminen sekä jatkuva lööppiuutisten löytämisen paine, tekee nykymediasta aika hampaatonta. On tietysti turha kuvitella, että varsinkaan isot mediatalot, tai niiden johtajat, olisivat riippumattomia sidonnaisuuksista muuhun elinkeinoelämään, politiikkoihin tai virkakoneistomme huipulle. Osasyy on tietenkin myös meissä kuluttaja-kansalaisissa, jotka tyydymme siihen informaatioon, jota virallinen koneisto meille tuottaa. Uskomme mielellämme elävämme puhtoisessa onnelassa ja järkytymme, kun media käskee meidän järkyttyä.
Onneksi on myös tutkivaa journalismia edelleen ja verkko tuo sen kaikkien ulottuville.
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/11/artikkelit/taistelutanner/ | |
kansalaisaloite
Kirjoitettu: 07.11.2012, 11:21:00 | Sosiaalisen median hyviin puoliin lasken nyt viikon kokemuksella sen, että sitä kautta saa hyödyllistä tietoa monilta elämänalueilta. Koska oma verkosto ei ole ainakaan vielä kovin laaja, on uutistulvaa helppoa hallita ja poimia sieltä itse kiinnostavia asioita. Toki tässä ei tarvitse olla pelkästään ystävien varassa, vaan voi itse tykätä yhteisöjä ja saada niiden postauksia. Postausten hallinta on kuitenkin helppoa, jos niitä rupeaa tulemaan pilvin pimein.
Aiemmin olen ulkopuolisena yrittänyt ymmärtää ”arabikevään” kaltaisia someilmiöitä ikään kuin teoreettiselta pohjalta. Täytyy sanoa, että asia avautuu paremmin kun sitä tarkastelee sisältä päin.
Tämä on nyt ehdottomasti kiinnostavin minulle vastaan tullut asia
http://www.avoinministerio.fi/ideat/124-tasa-arvoinen-avioliittolaki
Kansalaisaloite on juuri sellainen demokratian muoto, joka osallistaa kansalaisia päätöksentekoon. Sen lisäksi tai sijaan, että käy äänestämässä vaaleissa, voi vaikuttaa asioihin myös tätä kautta. Toki voi ajatella, että poliittisen koneiston ulkopuolelta tulevat aloitteet eivät johda mihinkään. Nyt käsittääkseni ensimmäinen kansalaisaloite on edennyt käsittelyyn asti. Joka tapauksessa tämä saattaa olla merkittävä keino lisätä ihmisten kiinnostusta yhteisten asioiden hoitoon ja lopulta tuoda päätöksentekoa läheisemmäksi tavalliselle kansalaiselle.
kansalaisaloite antaa kansalaisille mahdollisuuden saada aloitteensa eduskunnan käsiteltäväksi. Uuden järjestelmän yleisenä tavoitteena on edistää ja tukea vapaata kansalaistoimintaa sekä siten vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa eri väestöryhmät osallistuvat ja vaikuttavat aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen.
Maaliskuun alusta voimaantulleen perustuslain uuden säännöksen mukaan vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. | |
-
Kirjoitettu: 06.11.2012, 13:58:06 | | Näin ruotsalaisuuden päivänä voi tuoda esiin sen, että jos kielilakia tulkittaisiin myös muihin kieliin, niin Helsinki olisi myös ainakin viron- ja venäjänkielinen kaupunki, koska molempien kieliryhmien puhujia lienee täällä yli 3000. Virallisia tilastotietoja ei mulla oo tähän ja Wikipedia puhuu "ulkomaalaisista", lienevät kuitenkin useimmat Suomen kansalaisia ? | |
-
Kirjoitettu: 05.11.2012, 10:16:18 | lisää näitä kokoomuslaisten ulostuloja, niin veitset alkaa löytää maaliin asti.
http://www.hs.fi/politiikka/Schubak+pahoittelee+sanavalintaansa/a1305612412770 | |
Tiesitkö että ruotsalaiset eivät valloittaneet Suomea - en minäkään.
Kirjoitettu: 03.11.2012, 21:46:20 | Välillä täällä sivustolla, etenkin keskusteluissa, tuntuu, että mielipiteeni ovat täysin vääriä. En ole jotenkin riittävän oikeanlainen tai oikealla tavalla homo. En kannata varauksettomasti EUta, en suistsuta kaikkea ”kansainvälisyyttä”/ kansainvälistä yhteistyötä ja ”monikulttuurisuutta”. En tuomitse persuja tarpeeksi enkä ymmärrä, että persu tarkoittaa alempiarvoista tai huono. piste.
En kannata Suomen ”kaksikielisyyttä” ja pakollista kouluruotsia. En myöskään ymmärrä kokoomuslaista markkinataloutta, jossa ”yrittäjä”/ firma korjaa voitot ja yhteiskunta tappiot, mutta sehän johtuukin, siitä että en vaan tajua. Olen kuitenkin oppinut, että historia on spekulatiivinen käsite ja menneisyyden voi luoda aina uudestaan sen mukaiseksi kuin omiin tarkoitusperiin sopii. Euro on myös ainoastaan ja vain hyvä juttu ja Suomen virallinen historiadogmi, ulkopoliittinen linja ja talouspolitiikka ovat erehtymättömiä. Eläköön konsensus ja Helsingin sanomat välittää riippumatonta ja oikeaa tietoa!
Suomi olisi muuten ihan mahtava maa, kun vaan vielä viimeisetkin väärinajattelevat suomalaiset saataisiin ruotuun ja kannattamaan meidän virallista linjaamme ja meitä ei muute ulkomailta passaa arvostella! ja kauheaa jos meitä arvostellaan!
Tietyt sanat, kuten suvaitsevaisuus, on lyöty lukkoon jossakin kerhossa, jonka jäsenyyttä voi anoa virallista mantraa toistamalla kaikkialla. Leimojen lyöminen ja erilainen lokerointi on hyväksyttävää, kunhan se tehdään suvaitsevasti eikä persusti. Nationalismi on paha, paha paitsi jos se sattuu olemaan oikeanlaista.
Ehkä olen vain kerta kaikkiaan väärällä foorumilla. Ehkä pitäisi tsekata se homma-foorumi. | |
tyhmyri
Kirjoitettu: 01.11.2012, 12:45:40 | Miksiköhän en tule poistaneeksi työmaileja sitä mukaan kuin luen ne. Tai sitten kansioi tai tulosta niitä, joita arvelen tarvitsemani myöhemmin?
Miksi saapuneet kansiossa on yhtäkkiä melkein 400 viestiä…jotka pitää tsekata em. toimenpiteitä varten????????
Kun se olisi niin paljon helpompaa tehdä heti…kun asia on hoidettu tai muistissa. 95% meileistäni olisi helppo hoitaa järjestykseen saman tien.
Miksi en toimi niin? | |
Tyrkyttäjä
Kirjoitettu: 30.10.2012, 10:37:19 | Rekisteröidyin Facebookiin. Syyni on puhtaasti professionaalinen, haluan tutkia miten se toimii ja lähinnä eri yhteisöjen facebook -sivustoja. Minkälaisia tietoja ne jakavat ja miten facebook sivu eroaa/ on osa yhteisön muuta nettiviestintää.
Ainakaan toistaiseksi ei ole pienintäkään intressiä haalia kavereita. Nyt on yks, Nassu ja mietin, että kuinka paljon tämä facebook-kaveruus itse asiassa määrittää omaa tiliäni.
Luonnollisesti facebook ehdottaa minulle kaikkia Nassun kavereita (joissa tosielämässä on oikeasti myös ystäviäni) ystäviksi. Sen lisäksi Facebook ehdottaa minulle erilaisia kiinnostuksen kohteita kuten setaa, pekkahaaviston vaalisivuja ja monta muuta sivustoa, joita arvaa nassun tykkäävän. Ystäväni, tässä tapauksessa Nassu, siis määrittää kiinnostukseni kohteita.
Jos facebookissa kaverit siis määrittelevät kenestä tai mistä saattaisin tykätä, eikö niin ole tosielämässäkin?
On toki, mutta jokin tämän järjestelmän tavassa vaan ärsyttää, se on jotenkin niin suoraviivaista ja tyrkyttävää, että ei todellakaan tee mieli tykätä mistään eikä kenestäkään, jota sivusto minulle ehdottaa.
Vaikka ymmärränkin, että facebiook ei ole asentanut minuun mitään jäljitintä, silti tuosta kaikesta tulee ällöttävä olo, ikään kuin en osaisi itse ajatella vaan tarvitsisin koneen tekemään valintoja puolestani.
Ehdottaisiko facebook myös kuntavaaliehdokkaita? Moni valitteli vaalien yhteydessä ehdokkaan valitsemisen vaikeutta, vaalikoneista yms. huolimatta. Voisiko facebook tehdä valinnan puolastamme tai ainakin ehdottaa kavereiden valintoja?
Olen kytkenyt pois paljon toimintoja, kuten mainoksia yms., epäilemättä niistä saisi lisää tutkittavaa. Ehkä FB ehdottaisi myös minulle sopivia vaatteita, tuoksuja, autoa ja asuinpaikkaa, jos vaan kertoisin itsestäni sille enemmän. | |
-
Kirjoitettu: 24.10.2012, 13:48:08 | Ihmiset, jotka kohkaavat kummilapsistaan, ovat aina tuntuneet no, hieman rasittavilta ja ehkä säälittäviltä. Usein, ei varmana aina, kummilapsestaan koohottaa lapseton, sinkku tai parisuhteellinen ja projisoi omaa lapsen kaipuutaan tähän kaverin tai sukulaisen lapseen.
Itsellä on yksi kummilapsi, pakosta. Koska tapa ilmeisesti vaatii pyytämään sisaruksia kummiksi jne. ja hirveän pontevasti ei kehdannut kieltäytyä. Kummilapseni on jo aikuinen enkä ole koskaan ajatellut että suhteeni veljenpoikaani olisi jotenkin erityinen, siksi, että olen yhtenä krapulaisena sunnuntaipäivänä lukenut raamatunjakeen ja juonut pullakahvit. Tai läheisempi kuin kummipoikani siskon kanssa.
Kummisuhde on kuitenkin monelle kaverillenikin tosi tärkeä ja niinpä niistä toisten ihmisten palleroista tulee kuunneltua yhtä sun toista tarinaa, vaikka ei niin kiinnostaisi. Tai väärin, ne pallerot ei ehkä sinänsä kiinnosta, mutta erilaiset tavat kasvattaa niitä ovat kyllä sosiologisesti kiinnostavia. | |
ehdokas ei ehdoka ei ehdokas ei
Kirjoitettu: 21.10.2012, 11:04:05 | Huh, onpa "Kauneuspilkku" tämän blogin perusteella pisteliäs, kriittinen ja aika ajoin aika negatiivinen. Olenko se minä?
En tunnista itseäni ainakaan negatiivisuudesta, mutta kirjoitukset puhuvat puolestaan… ehkä tämä Blogi on sitten se oksennusämpäri, jonne tulee rykäistyä mielen kuonat ja saastutettua webin ilmapiiriä osaltani.
Ei kait sitä kiistääkään voi, kyllä ne ovat minun ajatuksiani, mutta Kauneuspilkku tuntuu enimmäkseen edustavan vaan sitä kriittistä puolta.
Kauneuspilkulla, tuolla politiikan tarkkanäköisellä seuraajalla onkin nyt paha pulma. Ketä äänestää kuntavaaleissa? Luulisi, että Helsingin kokoisessa kylässä ehdokkaat olisivat silleen, no sanotaanko vähemmän henkilökohtaisia tuttuja eivätkä edes tutun tuttuja ja henkilökohatinen ulottuvuus ei haittaisi ehdokasvalintaa. Yllättävän moni on ihan opiskelukavereita tai vähintäänkin yliopistoaikaisia naamatuttuja… nykyisin monelle varmaankin naamakirjatuttuja.
Löysin kuitenkin mielestäni sopivan kommunistin, jolle äänen antaa, tsekkasin vielä vastauksia vaalikoneessa, jotta mitään perustavanlaatuista ristiriitaa ei ole. Vaan kuinkas sitten kävikään? Eilen lounaalla ystävä antoi lisätietoja ehdokkaasta, joka olikin sitten ystäväni ystävän sukulainen. Kävi ilmi että varsinainen puolueshoppailija on kyseessä, ja sain kaupan päälle muutamia muita lisätietoja ehdokkaan ns. vakaumuksesta. Annanko juorujen vaikuttaa äänestyspäätökseeni?
Totta helvetissä, nehän ovat luultavasti todempia kuin vaalilupaukset ja valaisevat ehdokkaan persoonaan paljon enemmän kuin vaalikoneeseen ruksitut vastaukset.
Niinpä uutta ehdokasta etsimään…
Ja mitä tulee luonteeseeni kyynisyys on osa minua, mutta niin on myös sinislimäisyys. Olen siis Helposti höpläytettävä kyynikko. | |
yhdessä
Kirjoitettu: 20.10.2012, 08:39:20 | | Mikäköhän siinä on, että kaksi johtoa kohdatessaan aina haluaa kietoutua yhteen tiiviiksi mykkyräksi ja mennä suorastaan solmuun keskenään? Kolmen johdon kimpan selvittäminen käy jo työstä. Mitenköhän ne sen tekee? Heti kun silmä välttää... | |
asioita joista tulee hyvä mieli
Kirjoitettu: 18.10.2012, 11:18:58 | | Hyvä romaani tai tietokirja, aamupuuro, syysmyrsky kun en ole vesillä, kesäsade ulkona, auringonpaiste, vastaleivottu tuoksuva pulla, uudet perunat, itse poimitut mustikat puurossa, ystävällinen hymy, työpäivä, jolloin tuntee auttaneensa jotakin tai saarneensa aikaan jotain, kun huomaa edistyneensä harrastuksessa , aamu-uinti mökkirannassa ja kastepisarat aamulla. | |
tyyliä
Kirjoitettu: 11.10.2012, 15:37:43 | Miksiköhän iltapäivälehdillä on tarve hehkuttaa presidenttimme puolison tyylikkyyttä? Se tuntuu myös olevan asia, jota ihmiset mielellään kommentoivat, että meillä on niin tyylikäs presidenttipari! Tietysti presidentin valta on nykyään mitä on, mutta eipä tämä mediahuomio arvovaltaa nosta.
Kun katselee kuvia rouvasta yhdessä Norjan kuningattaren kanssa, niin ikäeroa ei uskoisi olevan 50 vuotta…ei vaikka toisella iho onkin sileämpi. Kukakohan kertoisi, että tellervokoivistokampaus ei ole ollut muodissa vähään aikaan, ja nuorilla naisilla varisnkaan. | |
vapaus
Kirjoitettu: 03.10.2012, 22:47:49 | Vaikka kritisoinkin Mannerheim-elokuvaa faktojen puutteesta, ei se tarkoita, että olisin joku uutisfriikki tai vielä vähemmän taidevihaaja. Silti minusta on hyvä ajatella, minkä vuoksi taidetta tehdään. Aivan samoin kuin mistä näkökulmasta uutiset toimitetaan tai historiaa kirjoitetaan. Objekttivisia faktoja on vain luonnontieteissä, sanotaan. Mutta epäilevä voi kysyä, mistä senkään voi tietää. 2+2=4 on vain niille, jotka ovat yhtä mieltä noiden symbolien sisällöstä. Kaikki meille esityt faktakin kulkevat jonkun ihmismielen tai joukon suodatuksen läpi. Täytyy vain valita mitä pitää luotettavana tai kiinnostavana ja itselleen tärkeänä. Uutis- ja muu mediakohina on kuitenkin siellä jossain 24/7.
Olenkin jättänyt päivittäisen uutisten seurannan varsinkin kotimaisista tiedotusvälineistä hyvin pieneksi. Kuntauudistus, eurokriisi ja kuntavaalitkin pärjäävät hyvin ilman, että minun pitäisi niistä jatkuvasti kuulla.
Mielipiteeni eivät yleensäkään kulje niitä uria, jotka ovat vallitsevia yhteiskunnassa, joten miksipä en yrittäisi minimoida yhteiskuntaa elämässäni, niin kauan kuin voin. | |
Minä ja mannerheimi
Kirjoitettu: 01.10.2012, 18:46:34 | Kuuntelin perjantaina YLE 1 kultakuumeohjelman, jossa keskusteltiin YLEn Mannerheimin elokuvasta.
Mukana keskustelemassa oli myös elokuva tuottaja Erkko Lyytinen, joka totesi jotenkin siihen tapaan, että Mannerheimista ihmisenä, siis yksityishenkilönä, ei tiedetä mitään. Hän sanoi tuotantotiimin tehneen riisöörtsiä ja mm haastatelleen "Mannerheimin perheen lähiperhettä", millä tarkoitti Suomessa asuvia Linderin suvun jäseniä. (Mannerheimin sisko Sophie oli naimisissa Hjalmar Linderin kanssa lyhyen aikaa ja Mannerheimilla oli suhde Kitty Linderin kanssa) ja kaikki harvat elossa olevat sanoivat, että hänestä ei tiedetty mitään.
Tuottaja toteaa mm. että kirjallisuus ,myös tietokirjallisuus ja tutkimus, on puhdasta fiktiota. "Mannerheimista ei tiedetä tänä päivänä yhtään mitään ja kukaan ei tullut sanomaan, että minä tiedän millainen Mannerheim on” . Elokuvassa tuottajan mukaan halutaankin esittää uusi tulkinta siitä minkälainen henkilö Mannerheim olisi saattanut olla.
Kultakuumeen keskustelu oli ihan mielenkiintoinen, mutta tuottajan elokuvalle kertomat tarkoitusperät jäivät silti kovin epämääräiseksi sanahelinäksi.
Aloin katsoa Areenasta myös itse elokuvaa. Katselin sitä noin vartin, mutta en keksinyt mitään syytä miksi olisin katsonut puoli tuntia lisää. Ei, ei aikani ole niin kortilla, mutta elokuva oli epäkiinnostava. Dialogi ja näytteleminen vaikutti kömpelöltä ja mitään uudelleen tulkintaa Suomen marsalkasta en löytänyt. Muutamia nimiä lukuun ottamatta en keksinyt mikä tarinassa liittyi Mannerheimiin. Se, että hän oli sotilas. Perusfaktatkin, kuten vaikka Gustafin ikä äidin kuollessa oli väärin. Lisäksi tarinassa esiintyi kummallinen kummitäti hahmo.
Tuottaja Erkko Lyytisen mukaan elokuvan halutaan herättävän kysymyksiä, olisiko Mannerheim voinut tuntea näitä tunteita, olisiko hän voinut toimia niin kuin elokuvassa, koska elokuvassa esiintyvä henkilö toimii samassa viitekehyksessä kuin Mannerheim? Myöhemmin hän korjasi lausumaansa saamansa kritiikin perusteella, että "tällä hetkellä me suomalaiset ei tiedetä Mannerheimin persoonasta keskiverrosti mitään."
En katsonut elokuvaa loppuun, mutta en usko, että se olisi lisännyt tietämystäni Mannerheimista tai vastannut tuottajan keksimiin kysymyksiin. Koko kysymyksenasettelu tuntuu myös kovin keinotekoiselta. Yhtä hyvin Mannerheimin voisi korvata naapurin Villellä.
Tuottaja ei myöskään ollut vissiin perillä siitä, että Mannerheimin itse kerrotaan sanoneen, että hän epäonnistui elämässään kaikkein tärkeimmäissä asiassa: aviomiehenä ja isänä. Olisi ehkä kannattanut lukea edes yksi Mannerheim-kirja ennen kuin ryhtyi tähän hankkeeseen.
Elokuvan motiivit voivat selvitä tuotannosta kertovasta tv-sarjasta, tai sitten ei.
Tuntuu, että tarkoitushakuisesti käytettiin nimeä, joka varmasti herättää suuria intohimoja suomalaisten
keskuudessa. Tavoite oli varmasti saada aikaan keskustelua, mutta edelleen minulle jäi epäselväksi, mistä
halutaan keskustella. Mannerheimin epäonnistuneesta avioliitosta, seksielämästä tai mistä?
Ehkä jos jaksan katsoa koko elokuvan loppuun joskus tulen viisaammaksi, tai sitten en. Joka tapauksessa tuottaja onnistui antamaan itsestään ylimielisen ja asioihin kovin pintapuolisesti perehtyneen vaikutelman. Ehkä se on yleisestä elokuva- ja taidealalla? Ainakin nykyinen professori, kissantappovideontekijä, tuntui komppaavan häntä: taiteilija ei ole vastuussa mistään. Miksi taiteen sitten pitäisi kiinnostaa ketään, jos sillä ei ole mitään sanottavaa, ja miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? | |
Turistina Tukholmassa
Kirjoitettu: 01.10.2012, 09:35:55 | Tulipa sitten käytyä Tukholmassa. Syyslomailua melkein neljä päivää. Kaupunki ei ole minulle tai Nassulle mitenkään übertuttu, joten nähtävää ihan turistimielessäkin riitti paljon. Nassu on siellä piipahdellut työasioissa, itse muutaman lyhyemmän lomamatkan verran.
Tykätään molemmat käydä museoissa, kävellä kaupungilla ihan vaan taloja ja paikkoja katsellen jne. Tällaiselle turistille Tukholman on hyvä kohde, museoita on keskustassa vähän joka kulmalla, joten valinnanvaraa on ja rakennukset monin paikoin varsin komeita.
Keskiaikamuseo ja Vaasa-laiva jäivät mieleen positiivisesti. Molemmat ainakin yrittivät tuoda menneisyyden lähemmäs nykyihmistä, kokemuksellisesti. Moderna museet ei häikäissyt, kaupunginmuseo vaikutti sekavalta, joten ei pelkkää suitsutusta museo-osastolle. Oudoin nähtävyys organisoinnin puolesta oli Drottningholmin linna. Koska saavuttiin harmillisesti opastuskierrosten välissä, päätettiin mennä tutkimaan huoneita omin päin. Yllättävää oli, että omin päin tutkiskeluun ei ollut mitään osviittaa tarjolla, karttaa, audio-guidea tms. Yllättävin löytö oli yhdessä salissa tyrkyllä ollut turistikrääsä, linnanpuotia sinä vaan mainostettiin. Sattumalta kun kuuli opastuskierroksen selostusta, eipä sekään asiantuntevuudellaan huimannut. Tuli sellainen olo, että kuningatar tarvii kiireesti lisää rahaa uuteen kiristykseen ja sekin turistikrääsä sit kaupan hyllylle.
Kaiken kaikkiaan Tukholma on kyllä hyvä kohde pitemmälle tai lyhyelle visiitille. Matka lentäen on lyhyt, useimmat asiat toimivat samalla logiikalla kuin meillä ja englannilla pärjää hyvin, jos ei halua paikallista kieltä puhua. Nähtävää ja koettavaa riittää useammallekin vierailulle.
Joskus aiemmin olen huomannut, että paikalliset maahanmuuttajataustaiset henkilöt eivät aina saa selvää suomalaisesta ääntämisestäni, ehkä kielessäni on myös joitakin finladismeja, jotka eivät avaudu heille. Tällä kertaa ongelmia ei ollut, ehkä satuin asioimaan vaan syntyperäisen ruotsalaisen kanssa tai sitten juuri siinä kohtaa puhuin englantia.
Suurin ero katukuvassa ei ehkä ollut kuitenkaan erinäköisten ihmisten määrä, vaan se, että autot pysähtyivät odottamaan AINA hyvissä ajoin ennen suojatietä (sekään ei taida olla skydsväg vaan övergångsställe) toisin kuin meillä, missä jalankulkija saa odottaa. | |
-
Kirjoitettu: 12.09.2012, 11:44:04 (Muokattu: 12.09.2012, 15:30:18) | Nassun veljenpoika tuli vaihdosta ulkomailta ja mukana tuli da-taa, poikaystävä. Olen samaan aikaan ihan vähän kateellinen ja iloinen ja jotenkin tunnen, että olen osaltani edesauttanut sitä helppoutta, jolla asiaan suvussa suhtaudutaan. Klassinen esimerkki siitä, että kun tuntee henkilökohtaisesti homon veljenä, poikana jne. on helpompi sitten kohdata se seuraava "outo". Itseeni voin olla tyytyväinen sikäli, että suhtautuminen on mennyt näin enkä ainakaan ole onnistunut pahentamaan ennakkoluuloja.
Se pienen pieni kateus tulee tietysti siitä, että uudella polvella on helpompaa kuin itsellä, mutta niinhän itsellä taas on ollut helpompaa kuin edeltävällä. Kuinka moni suvun vanhoistapojista ja –piioista kuului seksuaalivähemmistöihin, jää arvailujen varaan.
Kuinka moni vielä onkaan kaapissa vastentahtoisesti ja vaikka olisikin omasta halustaan, niin kaapissa olo kertoo mielestäni kuitenkin siitä, ettei homous ole yhteisön normistossa hyväksyttävä asia. Jopa ehkä siinä määrin, ettei itse halua ns. "kuulutella taipumustaan".
Välillä täällä Helsingissä näyttää siltä, että seksuaalivähemmistön suurin ongelma on adoptioon ja lapsiin liittyvät kysymykset. Olen kuitenkin sitä mieltä, että todellinen tasa-arvo- ongelma on käytännössä ihan muualla. Se on niissä yhteisöissä, joissa ihmiset elävät uskaltamatta olla arjessa omia itseään. Eivät ehkä itsekään uskalla hyväksyä itseään sellaisina kuin ovat.
Puhutaan paljon vihapuheesta ja siitä miten asenteet ovat koventuneet. Eivät ne oikeasti ole koventuneet. Asenneilmasto on aina ollut Bulevardin pohjoispuolella kovempi. Nykyään vaan äänessä ovat myös ne, joiden mielipidettä ei tiedostusvälineet ennen ole käyneet kysymässä. Mullistuneen tiedonvälityksen myötä myös heidän äänensä pääsee julkisuuteen, pidettiinpä siitä tai ei. Siksi olen iloinen perussuomalaisten menestyksestä, koska eivät he ole keksineet näitä asenteita, he heijastavat sitä todellisuutta, jossa monet joutuvat elämään.
Siinä kontekstissa naisparien ns. hedelmöityshoidot eli keinohedelmöitys ovat todella marginaalinen asia, vaikka herättääkin voimakkaita tunteita. | |
-
Kirjoitettu: 11.09.2012, 20:53:30 | Netti, tietoverkot ja muu sähköinen media on todella mullistanut monta asiaa. On syntynyt paljon uutta mitä ei nuorempana osannut kuvitellakaan, kuten vaikka nettiyhteisöt, keskustelupalstat ja blogit. Tiedonhaku on nykyään niin helppoa, omalta koneelta on mahdollista tutkia monenlaisia asioita tutkimusaineistoista juna-aikatauluihin. Monet verkkopalvelut oikeasti myös helpottavat ihmisten arkea, lisäävät avoimuutta yhteiskunnissa ja siten myös demokratiaa. Monet kyselevät ja jakavat tietoa juuri erilaisissa yhteisöissä ja palstoilla.
Toki netissä ja tietoverkoissa on ongelmansa ja lieveilmiönsä, osa vakaviakin, mutta silti, en haluaisi palata aikoihin entisiin, eikä sellaista aikakonetta ole nyt näköpiirissäkään.
Yksi ikävä piirre netissä on se, että usein kuka tahansa voi torpedoida ihan hyviäkin nettikeskusteluja blogeja jne. Vaikka kyse ei olekaan rikollisesta toiminnasta, on ikävää, että aina löytyy ilonpilaajia. On oikeastaan ihan sama kyseleekö joku palstalla seksuaalisuuteen, matkustamiseen tai vaikkapa autoiluun liittyvissä asioista. Aina löytyy joku, jolla on asiasta muka parempaa tietoa, joka tietää varmasti mikä kussakin tilanteessa on ainoa oikea vaihtoehto. Tietämättä kyselijän elämäntilanteesta, olosuhteista tai muustakaan paljoa mitään. Toisaalta sanavapaus koskee nettiäkin, suljetut yhteisöt ovat erikseen, eivätkä nekään aina ole mitään lintukotoja.
Niinpä kun kerron, että ollaan käyty katselemassa koiria kasvattajalla ja ollaan jonossa, josko saataisiin oma pentu, ei kasvotusten tuttujen kesken herätä mitään älämölöä. Mutta netissä kyllä, kun kerron, että olen allerginen koirille ja pennun hinnaksi tulee n 2000€. Yhtäkkiä on monta neuvojaa, jotka tietävät, että allergiset eivät pärjää koirien kanssa ja että 2000€ pennusta on hirveä ylihinta. Olen hullu joka leikkii terveydellään ja lisäksi joudun luopumaan koirasta kuitenkin ja siten lisään vain turhaa pentutehtailua ja kasvattaja rahastaa kaltaiseni typeryksillä.
No, tämä ei ole suomi24 eikä toisaalta koirapalsta, joten ehkä asian voi täällä kertoa. | |
[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]
|
 |
|
