ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


lepakkolaakso.net
kimmoliisa.net

Kulmakahvio
www.miestenkesken.fi
Palveluoppaassa mukana
RK Teknik
Rakennustekniset kokonaisuudet lattiasta kattoon. Luomme Sateenkaaren löysin Rantein. Erittäin trendikäs rakennusalan yritys pääkaupunkiseudulla. Käy sivuillamme ja tiedät mistä ja mitä.

Blogit: Kauneuspilkku

Sivu 1 / 14 Blogia pitää Kauneuspilkku

-
Kirjoitettu: 25.03.2014, 18:44:02
Olen pitkään ihmetellyt erilaisten ystävien kummilapsihössöttämistä. Siis siinä tapauksessa, että kummilapsi on sukulainen, lähinnä sisaruksen lapsi. Kun näistä puhutaan aina kummilapsena, ei siskon tai veljen lapsena. Kuitenkaan nämä puhujat eivät ole käsittääkseni yhtään uskonnollisia eivätkä todellakaan toteuta kummin tehtävää kristillisestä kasvatuksesta. Itselläkin veljenpoika on kummipoika, mutten en ole kokenut, että suhteeni häneen olisi sen läheisempi tai erilaisempi kuin häneen siskoonsakaan. Sama kyllä menee käänteisesti, tuskin veljenpoika kokee minua läheisemmäksi kuin siskoani, tätiään. Eri asia olisi, jos lapsi ei olisi sukua, silloin kummisuhde selkeästi määrittelisi suhteemme. No, onneksi niitä ei ole siunaantunut. Kaikki nää ystävät kyllä on lapsettomia, et ehkä kyseessä on vaan joku lapsenkaipuu, who knows.
Kommentit (4)

-
Kirjoitettu: 22.03.2014, 12:45:48
FBssa kiersi jenkkiläinen hieman satiirinen video sitä miten on ihme, että 50-,60- ja 70-luvuilla lapsuutensa viettäneet ylipäätänsä varttuivat aikuisiksi. Videon pointti oli, että ei ollut pyöräilykypäriä, kännyköitä ja lapset leikkivät keskenään ulkona pitkät päivät aina siihen saakka, kun katuvalot syttyivät. Lapsia ei kuskattu harrastuksiin eikä tosiaan valvottu erilaisin menetelmien 24/7. Yhdysvaltalaisesta näkökulmasta videolla muistutti erityisesti se, että onnettomuudet olivat onnettomuuksia, eikä syyllisiä ollut pakko löytää ja haastaa oikeuteen. Tämä viime mainittu ikävä kulttuurinen piirre, kertoo ehkä jostain suuresta henkisestä muutoksesta yhdysvaltalaisten ajattelussa ja on kyllä leviämässä meillekin. Onnettomuuksia ei voi tapahtua, kaikelle on löydettävä vastuutaho ja syyllinen, jolta voidaan saada miljoonakorvaukset.

Mutta se siitä. Niinhän se on että, edellisten sukupolvien lapsuudessa on ollut aina kaikenlaista sellaista mikä on muuttunut seuraavien sukupolvien aikana. Moni asia on kuitenkin muuttunut myös parempaan. Pyöräilykypärä oikeasti estää vakavia loukkaantumisia jne. Puhumattakaan henkisestä puolesta.

Itse 80-luvulla nuoruuden kokeneena voi todeta, että hyvä kun selvisi hengissä. Vaikka homous ei enää ollut sen enempää rikos kuin sairaus vuoden 1981 jälkeen, koki lapsi, teini ja nuori kuitenkin ympäristön asenteet niin, että se oli molempia. Se oli kuitenkin ollut lapsuuden aikana niitä. On vaikea kuvailla pelkoja, joita päässä pyöri, mutta ne pelot olivat todellisempia kuin toiset homot. Ketään ei tuntenut pikkukaupungissaan ja jatkuva pelko "paljastumisesta" oli läsnä ja varjosti sosiaalisia suhteita. AIDSin leviäminen tavallaan palautti homouden sairaudeksi yleisessä ilmapiirissä, jos se koskaan ehti sieltä edes poistua. Viimeistään Rock Hudsonin kuolema ja siihen liittyvät seikat läväytti asian myös laajojen piirien tietoisuuteen. Se, että kasvaa ympäristössä, joka jatkuvasti tuomitsee sen mitä olet, ei voi olla jättämättä jälkiä. En tiedä tulenko koskaan kulkemaan käsi kädessä mieheni kanssa julkisella paikalla, enkä tarkoita, että se tekisi elämästäni huonompaa, mutta en vaan osaa, pysty ja kykene näyttämään julkisesti mitään tunteita miehelleni. Osa on varmaan ihan luonteesta johtuvaa ja sitten voidaan kysyä, että miten lapsuuden kokemukset ja ilmapiiri vaikuttavat erilaisiin luonteisiin.

Muutto Helsinkiin auttoi hieman, mutta toki täälläkin eli samassa "paljastumisen" pelossa, kunnes pikku hiljaa uskaltautui ulos homoravintolaan ja tapasi siellä opiskelukavereitakin. Siitä se sitten lähti, 1990-luku, joka minulle merkitsee henkistä vapautumista ja itsensä hyväksymistä. Lopulta keräsi voimansa ja sai kaapin ovet avattua myös perheelle, mistä oli sitten kaikenlaisia seurauksia, joiden kanssa piti elää pitkään.
Itseään ei voi ajatella koskaan muuna kuin omana itsenään, mutta on lohdullista ja hienoa, että omana elinaikana on kuitenkin moni asia mennyt eteen päin. Toki homofoobikkoja on ja he ovat ehkä entistä äänekkäämpiä, mutta erotuksena 80-lukuun, heidän ajatuksiaan ei enää yleisesti hyväksytä hiljaisesti tai äänekkäästi hurraten, vaan niitä jopa tuomitaan ääneen ja voimakkaasti. Setan ja monen muun aktiivin toiminta on kantanut tähän asti. Ja omassa elämässään itse kukin voi oman persoonansa kautta omalla tavallaan vaikuttaa asioihin. Juuri niin paljon kuin haluaa. Olin juuri työhaastattelussa, en varmaankaan saanut paikkaa, mutta se ei liity sinänsä tähän. Tärkeää oli, että huomasin vain esitellessäni itseni sanovani, että olen se ja se ja naimisissa. En edes ajatellut, että asiassa olisi ollut jotain ihmeellistä, ja eihän siinä olekaan. Niin, naimisissa olen, vaikka en avioliitossa. Jonain päivänä, toivottavasti pian, noiden sanojen välille voi vetää yhtäläisyysmerkin. Minä 80-luvulla ei koskaan olisi voinut kuvitella, että olisi naimisissa miehen kanssa ja sanovansa sen ääneen.
Kommentit (0)

-
Kirjoitettu: 20.03.2014, 22:08:46
Hohoijaa, hyväksyisipä eduskunta nyt avioliittolain muutoksen, niin loppuisi tämäkin vouhkaaminen. Asia ei siitä miksikään muutu, että toiset todistivat raamatulla ja muilla perinteiksi kutsumillaan uskomuksilla omia ennakkoluulojaan todeksi ja Jumalan tahdoksi. Suomen lait säätää kuitenkin eduskunta, joka edustaa kansaa, ei jumalaa. Jos Jumala on olemassa, hänellä on omat lakinsa ja hän päättää niistä.
Tällainen viivytystaistelu on turhaa ja kertoo lähinnä siitä, että ihmiset eivät elä samassa todellisuudessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Toki erilaisia näkemyksiä on ja saa olla, mutta silloin kun ne rajoittavat yhdenvertaisia oikeuksia, ei voi olla niin, että rajoittajat ovat oikeassa ja heidän oikeutensa rajoittaa toisten ihmisoikeuksia on suurempi kuin niiden, jotka näitä ihmisoikeuksia saisivat.
Lisäksi kun "perinteisiltä" eli heteropareilta ei olla ottamassa mitään pois. Miksi se, että kaikki saavat solmia avioliiton olisi pois joltain toiselta? No tätähän tällä foorumilla ei tarvitse kysellä.
Henk. koht. koko laki ei vaikuta mitenkään, mutta noin niin kuin yhteiskunnallisena asiana se toki on merkittävä. Myös siksi, että kansanedustuslaitos ei kykene itse korjaamaan tällaista yhdenvertaisuusongelmaa, joka sen pitäisi korjata jo olemassa olevan lainsäädännön vuoksikin. On käsittämätöntä, että ihmisoikeusasiassa tapahtuu muutosta vasta kansanliikkeen ja kansalaisaloitteen pohjalta. Miten voi olla, että perustuslain säädösten toimeenpano ei velvoita kansanedustajia? Tai mitäs tässä ihmettelen, koska me emme oikeasti ole yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia. Lapsi-kortin vetäminen tähän keskusteluun on juuri osoitus tästä. Kuvitteellisella ”"apsen oikeuksien puolustamisella", yritetään osoittaa, että vain tietynlainen perhe on sopiva kasvupohja lapselle. Tämä selvästi osoittaa, että tietyissä piireissä ei-heterot ovat jotain alempiarvoisia, ei-kykeneviä kasvattajiksi. Tietäisivätpä vaan kuinka moni lastentarhaope ja ope on ei-hetero, kun kauhistelevat, että kouluissa voitaisiin esitellä "tällaisia perhemalleja". Voidaan tietysti kysyä onko lapsen saaminen ihmisoikeus eli aikuisen oikeus saada keinotekoisesti alkuunpantu tai adoptoitu lapsi? No ei varmaankaan ole, mutta nämäkin mahdollisuudet tulee olla kaikilla tai sitten ei kenelläkään. Eli joko lapsia tehdään keinotekoisesti kaikille ja adoptio avataan yhtäläisesti kaikille.
Jos lähdetään luonnonmukaisuudesta tms. silloin ei keinohedelmöitys ole sen luonnollisempaa heteroilla kuin ei-heteroillakaan. Jumalaa ja luonnonvoimia ei voi kutsua avuksi vain silloin kuin niiden kuvitellaan tukevan omia mielipiteitä, mutta unohtaa silloin kuin näin ei ole. Jumala on toki siitä kätevä, että hänen suuhunsa voi laittaa melkein minkä tahansa mielipiteen. Luonto ei ole yhtä taipuisa.
Miten täällä pystytään hoitamaan mitään asioita järkevästi, kun näin ilmiselvää asiaa ei saada ratkaistua. No, tämä oli ns. retorinen kysmys.
Kommentit (0)

-
Kirjoitettu: 12.03.2014, 13:52:24
Yksi sun toinen tuttu, jopa kaveri, on viime aikoina hokenut ”mie romahan” joko sosiaalisessa mediassa tai livenä. Olen varmaankin tosikko, en katso kotimaisia sketsiohjelmia, en katsonut niitä lapsenakaan, jolloin olisin varmaankin kuulunut kohderyhmään. Itse asiassa en muista mitään hokemia lapsuudestani,myöhemmin hoettiin muistaakseni jotain viljoa koulunpihalla. Nyt aikuiset koulutetut ihmiset hokevat samaan tapaan työpaikoilla, puhelimissa… tätä romahdusta. Ja meillä kaikilla pitäisi olla hauskaa. En tiedä mitä ajatella, kansakuntamme taitaa banalisoitua hyvää vauhtia. Tai ehkä tämä on aina ollut tällaista - enhän minä tiedä kuinka monella työpaikallakin sitä viljoa huhuiltiin… Onneksi silloin ei ollut sosiaalista mediaa, matkapuhelimia (äly-sellaisista puhumattakaan). Suomalaisia syytetään tuppisuiksi, ja parempi niin, kuin että koko kansakunta joikaa yhdessä suin sketsihahmon hokemaa.

Mutta banalisoituminen ja kaupallistuminen ovat Kokoomus-Suomen nykypäivää (en voinut vastustaa). Palkkakuopassa lasikaton alla kyyhöttelevät koulutetut naisetkin ovat naisten päivänä innoissaan jos saavat kukkia, kuohujuomaa, konvehteja ja kuplakylvyn. Tasa-arvokin on siis helposti vaihdettavissa pikku lahjoihin, kukapa sitä mitään syvällisiä jaksaisi miettiä, pääasia että mies siivoaa.

Häät ovat päivä prinsessana, muut juhlapyhät suorituksia, joista selvitään oikeanlaiset lahjat, ruuat ja kattaukset ja sisutukset suorittamalla. Kuin muinaisaikojen taikamenot ja rituaalit konsanaan. Kuvittelemme että oma aikamme ja toimintatapamme ovat kehittyneitä ja järkeviä suhteessa menneisiin aikoihin, vaan eipä siltä vaikuta.
Kommentit (3)

in the wee small hours...
Kirjoitettu: 17.01.2014, 09:34:02
Kun yöllä herää syvästä unesta yhtäkkiä ja tuntee miten uni, äsken vielä niin syvä ja täynnä tapahtumia, on kadonnut ja tuntuu siltä, ettei mikään tuo sitä takaisin. Silti sitä toivoo ja yrittää, ehkä jos viilennän vähän, riisun peiton tai avaan ikkunan. Kun mikään ei auta ja vieressä unennäkijä tuhisee syvää ja rauhallista unta alkaa kaikenlaiset ajatukset hiipiä mieleen. Tai eivät ne hiivi, ne tulevat varoittamatta, yllättäen ja pyytämättä eikä niitä mitenkään saa karkotettua mielestä. Mieli käy läpi tekemiään valintoja; oli sitten kysymys koulu- tai opiskeluajoista tai työpaikoista. Miksi en lähtenyt vaihto-oppilaaksi tai opiskelijaksi, miksi irtisanouduin vakituisesta työpaikasta? Välillä koettaa tukahduttaa nämä ajatukset vaikkapa miettimällä uuden neuleen kaavaa ja väritystä, mutta eihän siitä mitään tule, mieli punoo kaikki hartaudella valitsemani langat uudestaan samojen aiheiden ympärille ja keksii vielä uusiakin, entistä nolompia muistikuvia. Vaikka koettaa karkottaa näitä ajatuksia ja muistikuvia lukemalla romaania, sarjakuvia tai tutkimuskirjallisuutta, mikään ei auta. Samat ajatukset kiertävät kehää aina yhä kiihtyvämmällä syklillä sylkien muisti- ja mielikuvia, joita ei välittäisi aamuyöstä katsella. Kun lopulta kaiken tämän kyllästämänä vaipuu horrokseen, ei se ole virkistävää unta, vaan jonkinlaista oman mielikuvituksen aiheuttamaa uupumusta.
Kommentit (3)

kirjoitus
Kirjoitettu: 30.12.2013, 13:44:03
Jostain syystä blogin kirjoittamiselle ei oo löytynty fiilistä. Ehkä ajatukset kiertävät samaa kehää ja tekstinä sen huomaa itsekin kiusallisen hyvin. Vuoden vaihtuessa usein summataan kulunutta ja ennustetaan tulevaa. Vuosi 2013 toi kauan kaivatun koiranpennun, jonka kanssa loppuvuosi onkin sujunut rattoisasti. Miten nopeasti pentu kasvaa ja kehittyy! Vaikka olenkin hoitanut useampaa koiraa viime aikoina ja yhtä erityisen paljon, on oman pennun kanssa ihan toisenlaista. Omat tekemiset ja tekemättä jättämiset tulevat siinä esiin vääjäämättä. Toki pennun oma luonne vaikuttaa paljon siihen millainen koirasta tulee isona, mutta omalla käytöksellä pentua kasvattaa silloinkin kun ei tiedosta sitä.
Niinpä sitä sitten tulee tarkkailleeksi pennun ohella itseään ja tunteitaan ja käytöstään. Yhtäkkiä on vastuussa pienen eläimen hyvinvoinnista ja kehityksestä, toki olen tähän hyvin valmis ja Nassu jakaa vastuun, joten yksin ei tarvitse pähkäillä. Onneksi terve järki riittää useimpiin pulmiin, eihän koiran kasvattaminen tosiaankaan ole rakettitiedettä. Tulevaa en osaa ennustaa, toiveita on toki.
Kommentit (4)

sanoja sanoja sanoja
Kirjoitettu: 18.10.2013, 10:55:08
Somessa voi vahingossa ja tahtomattaan joutua kiistoihin, joihin en usko, että live-maailmassa ikinä joutuisi. Täällä on tietysti monta tasoa: on esimerkiksi tämä blogi, jota kirjoitan nimimerkillä, sitten on nettikeskustelut, joihin voi osallistua nimellä tai nimimerkillä. Lisäksi ainakin itsellä on nykyään facebook, jossa sitten toimitaan omana itsenä. Nimimerkillä kirjoittamisessa on hyvät puolensa, tässä blogissa voi esimerkiksi kirjoittaa ”vapaammin” kuin mitä kirjoitan facebookiin. Keskusteluissa nimimerkki on kyllä varmaankin kaksiteräinen miekka, jonka turvin tulee helposti lauottua kaikenlaista ja sohaistua samalla omaan nilkkaan aika pahasti. En tarkoita, että nimimerkilläkään laukoisin mitään henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tms. liittyvää, mutta pelkät sanavalinnat kärjistävät viestit helposti. Omalla nimellä kirjottaessa sitä kuitenkin miettii parikin kertaa mitä kirjoittaa, vähän niin kuin livenäkin –ennen kuin suunsa avaa. Ajauduin pienimuotoiseen FB kinasteluun yhden kaverin päivityksestä. Hän ja hänen ystävänsä eivät nähneet tiettyä asiaa kuin yhdeltä puolelta eivätkä ymmärtäneet, että asiaa voi katsella myös aivan toisista näkökulmista. Lisäksi tuntui, että he eivät ymmärtäneet, että ymmärsin heidän näkökulmansa, mutta silti kyseenalaistin heidän tulkintojaan. Ei, en koe olevani marttyyri tai mitään sellaista, lähinnä vaan mietin, miten kirjoitettu viestintä on niin eri kuin puhuttu. Jos olisimme käyneet samaa keskustelua yhteisen pöydän ääressä, väärinymmärrykset olisi voitu välttää tai selvittää helposti. Ilmeet, eleet, äänenpainot – sanaton viestintä kun on niin tärkeää.
Verkolla on yhä suurempi merkitys ihmisten elämässä - omassakin elämässäni - halusimmepa sitä tai emme. Nettietiketistä on puhuttu jo vuosikausia, silti itseään on aina hyvä muistuttaa siitä. Ja siitä, että kirjoitetun viestin tulkinta jää lukijalle, joka tekee sitä omassa mielentilassaan, johon et pysty mitenkään vaikuttamaan. Kiihtyneenä ei pitäisi koskaan kirjoittaa mitään verkkoon, ei nimimerkillä eikä omalla nimelläkään.
Verkossa kun koko mielikuva henkilöstä "Kauneuspilkku", tulee sanoista, joita kirjoitan. Alkaen nimimerkistä. Jokainen sana kantaa merkityksiä, jotka sitten lukijan mielessä saa erilaisia merkityksiä. Ja jokainen bloggaukseni tai mielipiteeni verkkokeskustelussa voi joko lähentää minua joihinkin tai sitten etäännyttää. En tiedä, jotkut saattavat lukea tekstejäni inhoten tai yhdentekevänä ajankuluna, toisissa ne herättävät ehkä jotain myönteistä. Toki myös elävässä elämässä on näin – kakkien kanssa ei tule juttuun eikä seura kiinnosta, mutta livenä on helpompaa pehmentää viestiä ja ehkä vaikuttaa läsnäolijoiden tulkintoihin. Kun tapaa jonkun ihmisen syntyy ensivaikutelma alitajuisesti, verkossa toki syntyy myös vaikutelmia, mutta aivan eri asioiden perusteella ja väittäisin paljon hitaammin. Käsitystään ihmisistä voi aina toki muuttaa, mutta jotenkin tuntuu, että verkossa se on vielä vaikeampaa kuin kasvokkain.

"Sanoja väärinpäin latasin yllättäin taisin sua satuttaa
enkä takaisin saa - Mä puhuin ja yksin jäin "
Kommentit (4)

Muisti ja organisaatio
Kirjoitettu: 02.07.2013, 16:58:36
Arkistoista, kirjastoista ja museoista käytetään yhteisesti nimitystä muistiorganisaatiot. Niiden katsotaan tallettavan ja tarjoavan yhteiskunnalle kollektiivisen muistin tai ainakin aineksia sellaisen muodostamiselle. Laaja yleisö ei varmaan tule ajatelleeksi niitä periaatteita, joiden mukaan nämä instituutiot harjoittavat ja ovat harjoittaneet toimintaansa. Melko yleinen käsitys lienee, että varsinkin arkistoissa ja museoissa on ikään kuin ”kaikki”. Nykyihminen lisäksi olettaa saavansa tuon kaiken käsiinsä napin painalluksella, kuin Google-haulla web-selainta käyttäen.
On tietysti mahdotonta, että muistiorganisaatiot pystyisivät säilyttämään ”kaiken”, saati sitten tarjoamaan sen kansalaisten käyttöön. Niinpä on ollut pakko valita mitä säilytetään ja miettiä miksi säilytetään. Toki, vieläkin löytyy museaalisia kokoelmia, joihin, joku innokas tutkija on kerännyt tiettyyn teemaan liittyen ”kaiken”, mitä on käsiinsä saanut, mutta ammatillisissa museoissa ei ole enää pitkään aikaan toimittu tältä pohjalta. Kokoelma- ja hankintapolitiikat ohjaavat kirjastojen ja museoiden kokoelmien kartuntaa ja varsinkin kirjastoissa on jo pitkään tehty poistoja kokoelmista. Viime aikoina myös museokokoelmien suhteen on herännyt keskustelua poistoista, koska maamme yli 1000 museossa on paljon päällekkäisyyttä kokoelmissa.
Muistiorganisaatiot ovat työskennelleet pitkään konkreettisten esineiden, kirjojen, tavaroiden ja asiakirjojen kanssa. Niiden politiikat ja suunnitelmat ovat kohdistuneet käsinkoskelteltavaan materiaan, jota on järjestetty, luetteloitu, typologisoitu ja kuvailtu kunkin alan vallitsevien periaatteiden mukaan. Kirjastolaitos on selkeästi näistä kolmesta yleisten kirjastoiden kautta ollut lähinnä kansalaista, pyrkien tarjoamaan tavalliselle ihmiselle sitä mitä näiden on kuviteltu kirjastoista etsivän. Museot ja varsinkin arkistot ovat pitkään kääntyneet sisään päin, omien kallisarvoisten kokoelmiensa varjeluun. Museot ovat tehneet omistaan näyttelyitä, arkistot taas passiivisesti odottaneet, jos joku sattuisi olemaan kiinnostunut niiden kokoelmista. Yhtä kaikki muistiorganisaatioiden sisällä on määritelty se mitä talletetaan, miten se luetteloidaan ja saatetaan yleisön käyttöön.
Suuri yleisö ajattelee helposti, että museoissa, arkistoissa ja kirjastoissa säilytettävät esineet, asiakirjat ja julkaisut ovat jotenkin objektiivisesti ja universaalisti lähes luonnonlakien tapaan löytäneet paikkansa oikeasta hyllystä. Harva ajattelee, että arkistoihin päätynyt se, mikä on sattunut säilymään tulipaloista, vesivahingoista ja yleisesti huonoista säilytysolosuhteista tai sen säilyttäminen on ylipäänsä katsottu tarkoituksenmukaiseksi. Vaikka suurin osa suomalaisista tietää, että Elias Lönnrot kokosi Kalevalan, harva silti jaksaa muistaa tai ajatella, että hän myös valitsi sen mitä teemoja ja runoja tämä kansallissepoksemme sisältää muokaten ja jättäen paljon aineistoa sen ulkopuolelle. Samalla tavalla voi ajatella arkistoista: joku tai jotkut ovat määritelleet sen mikä on tärkeää ja säilyttämiseen eli muistamisen arvoista. Kollektiivisen muistimme raaka-aineet ovat siis huolella valittu, kuin K-kaupassa konsanaan. Ja vaikka näistä muistiorganisaatioiden tallettamista aineistoista on löydettävissä aina vaan uusia tarinoita, kuten nykyään on muodikasta sanoa, emme saa koskaan tietää millaisia tarinoita jää kokonaan löytymättä. Toki taitava tutkija on tämän sisäistänyt ja siksipä tiede harvoin väittää, että asia on ehdottomasti jotenkin ja oivaltavalla tutkimusotteella puhkikaluttu tiliaineistokin saattaa saada uutta eloa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että ns. kollektiivinen muistimme on manipuloitu, ei mikään yksiselitteinen totuus. Mitä vanhempia asioita sieltä yritämme kaivaa, sitä epämääräisemmäksi kuvamme usein muuttuu. Muisti tekee tepposet itse kullekin aina välillä eikä muistiorganisaationkaan voi 100% luottaa.
Kommentit (3)

Memories are made of this
Kirjoitettu: 25.06.2013, 19:30:08
Isäni on ikääntyessään ryhtynyt kertomaan paljon lapsuusmuistojaan. Osa tarinoista on tuttuja, olenhan kuullut ne jo ollessani lapsi itsekin. Ainakin yksi tarina on kuitenkin minusta isäni äidin tarina, olkoonkin, että kyse on sota-ajan kokemuksesta, jossa isäkin oli osallisena. Kun mamma kertoi sitä meille lapsille, isä piti osaa tarinasta mahdottomana ja mielikuvituksen tuotteena, nyt juuri nuo mielikuvitukselliset elementit ovat muuttuneet hänen lapsuuskokemuksikseen.
Oma lapsuuteni on, onneksi, ollut paljon vähemmän dramaattinen; ei juoksuja sirpalesuojaan, ei elintarvikepulaa, ei huolta isästä rintamalla jne. Mutta muistonsa kullakin, mitkäköhän vanhempieni kokemukset olen jakanut niin syvästi, että niistä tulee osa omia muistojani? Miten paljon muistoistamme on sellaista, mitä emme itse asia ole itse kokeneet, mutta se on muuttunut muistoksi ehkä siksi, että sitä on kerrottu meille riittävän usein. Ehkä monet lapsuusmuistot ovat näitä, jonkinlaisia välähdyksiä, joita on vahvistettu kerronnalla.
Memories are made of this.
Kommentit (6)

sairasta
Kirjoitettu: 29.05.2013, 14:31:25
Huolestuttaa viimeaikaiset suomenruotsalaisiin tunnettuihin naisiin kohdistuneet uhkaukset. Vaikka kyse nyt olisi "vaan" jostain nettihäiriköstä tai yksittäisestä kajahtaneesta ihmisestä minusta kyseessä on kuitenkin kaikessa törkeydessään vakava ilmiö. Kun nimettömästi aletaan uhata toisen henkeä ja perhettä, ei asiaan voi suhtautua vaan olankohtauksella. Paha kyllä uhkauksen tekijää/tekijöitä ei ehkä saada selville, mutta mitä tämä kertoo suomalaisista?
Jos tämä on jonkun käsitys ns. pakkoruotsin vastustamisesta, niin todella sairas tapa. Tämä myös luo vastareaktion, joka lopulta kääntyy täysin tekijänsä oletettuja pyrkimyksiä vastaan. Puuttuu enää, että joku alkaa puhua tästä RKP:n masinoimana juonena.
Jos tämä on jonkun mielestä pilaa, niin erittäin sairasta sellaista. Vitsi, vitsi, mut ei kyl naurata. Asiantuntijat ovat korostaneet, miten meillä ei voi toistua Tukholman lähiöiden tapahtumat. Eivät varmaankaan toistukaan identtisinä, meillä häröily hoidetaan kotimaisin voimin.
Kommentit (1)

-
Kirjoitettu: 01.04.2013, 12:58:17
Olen miettinyt tätä tasa-arvoista avioliittoasiaa aika pitkään. En oikeastaan itse käsitettä tai lakialoitetta, jolla siihen tähdätään, vaan tätä julkista keskustelua. Jotenkin julkisuudessa on tullut kuva, että sitten kun tämä lakialoite hyväksytään, tapahtuu jotain suurta, lähes messiaanista tasa-arvoistumista. Hesarissa, joku toimittaja jonka nimeä en muista, kirjoitti, että kansalaisaloitteen kannattamisesta tuli sukupolvikokemus.

Toivon, että ei. Toivon, että tasa-arvoa ei alisteta sukupolvikokemukseksi eikä some-ilmiöksi, vaan, että oikeasti mietitään itse asiaa, mitä se tarkoittaa. Nykymaailmassa kuitenkin tärkeintä on tunne ja vaikutelma, ei ajatus tai periaate tai konkreettinen asia, johon käsite viittaa. Tunne on huono argumentti, koska käyttämällä tunneargumenttia, tullaan väistämättä tilanteeseen, jossa toisten tunteet ovat oikeutetumpia kuin toisten. Tunteen voimalla toki pystytään rakentamaan tuloksellisia kampanjoita, nytkin vain päivässä saatiin kerättyä satatuhatta nimeä aloitteen taakse, mutta sillä ei voida perustella muuta kuin – tunnetta.

Moni kirjoitus ja mielipide kansalaisaloitteen puolesta on samalla mitätöinyt rekisteröidyn parisuhteen ikään kuin sillä ei olisi mitään merkitystä, rekisteröityneet parit eivät ole "naimisissa", "häitä" voidaan viettää vasta jos tämä lakialoite hyväksytään. Tässä kohtaa ei ole ajateltu, miltä parisuhteensa rekisteröineistä, jotka kokevat olevansa naimisissa, tuntuu. "Tunne" on varattu vain siihen epätasa-arvokokemukseen, joka on niillä pareille tai ihmisille, jotka kokevat nykyisen lainsäädännön suorastaan ihmisoikeusrikkomukseksi. Rekisteröity parisuhde on jotenkin puutteellinen, "B-luokan avioliitto", vajaa ja vasta avioliitto tuo parisuhteelle "oikean" statuksen.

Itse olen kaivannut parisuhteelleni vain juridista statusta. Sitä, että Nassu on lähin omaiseni ja minä Nassun. Se miten parisuhteemme on nimetty tai määritelty muiden ihmisten mielissä, ei minua kiinnosta. Esimerkiksi Nimenmuutos (joka näyttä olevan epätasa-arvolistan kärkipäässä) tuntuu lähinnä koomiselta post-patriarkaattiselta tavalta kopioida typeriä heteronormatiivisia pseudohistoriallisia käytäntöjä. En ymmärrä miksi aikuinen ihminen haluaa vaihtaa nimensä, identiteettikriisi?

En toki vastusta lakialoitetta, mutta jotenkin tämä hypetys, jolla aloitteesta on tehty merkittävä ihmisoikeusasia, on minusta hieman kyseenalaista tai suhteetonta. Homojen syrjintään de facto lakimuutos ei paljoakaan tuo uutta. Pariskunnat tulevat edelleenkin olemaan epätasa-arvoisia esimerkiksi keinohedelmöityksen suhteen. Adoptio tulee teoriassa mahdolliseksi, vaan kuinka käy käytännössä. Muuhun syrjintään laki ei tuo mitään parannusta ja tietynlaisen asenneilmaston suhteen aloite on jopa näyttänyt kuumentavan ihmisten negatiivisia tunteita. Ikään kuin sohaisu ampiais- tai kusiaispesään. Toki, laki saattaa ihmiset tasa-arvoiseksi ja se on tärkeää sinänsä, mutta suuria konkreettisia muutoksia ei monekaan elämään tästä tule.

Edelleenkin huvittaa se, että miesten asevelvollisuus ei herätä yhteiskunnassamme mitään tasa-arvokeskustelua. Miehiä syrjivä lainsäädäntö ei ole tasa-arvo-ongelma. Jos naisilla olisi jokin pakollinen hoiva-alan velvollisuus, josta kieltäytyminen johtaisi vankilaan, oltaisiinko yhtä hiljaisen yksimielisiä, että asia ei ole ongelmallinen?
Kommentit (5)

rauhaa
Kirjoitettu: 29.03.2013, 16:55:33
Aina välillä kokee sisäistä rauhaa, en tiedä onko Pääsiäisen henki laskeutunut päälleni etuajassa tai vaikuttaako viimeaikainen runsas Bachin sellokonserton kuuntelu, kevätaurinko tai pikku hiljaa väistyvä flunssa. Välillä täytyy lähteä, että voi palata. Joskus prosessissa löytää jotain itsestään. Ehkä se tuo rauhan?
Vastausten sijasta on kysymyksiä, mutta se ei haittaa.
Välillä on parempi kysyä ja unohtaa vastaukset.

Lapsuudessani nämä olivat pitkiä perjantaipäiviä. Nyt aikuisena olen löytänyt oman tapani viettää tätäkin päivää, syyllistymättä tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni. Kauan se kesti.
Kommentit (1)

hajanaista
Kirjoitettu: 15.03.2013, 11:20:15
Viime aikoina on tullut pohdittua kaikenlaista, mutta kirjoitettua sitäkin vähemmän. Filosofithan pohtivat monenlaista mm. mikä on totta ja mikä ei. Mihinkään korkealentoisiin akateemisiin pohdintoihin en itse ole kuitenkaan ryhtynyt. Onpa vaan käynyt mielessä, että kukaan muu ei ehkä näe maailmaa, ”todellisuutta” samoin kuin minä. En toki voi tietää varmasti ja toisaalta tämä ruokkii ehkä turhan individualismin ja ainutkertaisuuden harhaa, ikään kuin minun ajatukseni ja pohdiskeluni olisivat niin yksilöllisiä ja ainutkertaisia, ettei niitä ihan samoja olisi miettinyt tuhannet ja tuhannet ihmiset ennen minua tai vaikka tällä hetkellä.
Joka tapauksessa kuitenkin minulle maailma näyttäytyy yhdenlaisena, Nassulle usein varmaan aika samankaltaisena, mutta kuitenkin ehkä erilaisena. Naapurin Villelle jo ehkä paljonkin erilaisena ja nimettömälle naapurin vosulle todellakin erilaisena. Jos yhden asunnon, yhden talon, yhden korttelin sisällä, ihmiset elävät omissa todellisuuksissaan omine käsityksineen siitä mikä on sopivaa, oikein, tarkoituksenmukaista tai järkevää, on ihme, että ylipäätään meillä on mitään toimivaa yhteiskuntaa.
Ja toisaalta onko meillä toimivaa yhteiskuntaa ja kenen ehdoilla ja miten, on taas oma kysymyksensä.
Kommentit (1)

kansalaisaloite
Kirjoitettu: 02.03.2013, 11:45:15
Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista voi parhaimmillaan muuttaa suomalaista demokratia-ajattelua ja toimintakulttuuria entistä tasa-arvoisempaan suuntaan yleisemminkin kuin pelkästään parisuhteisiin liittyen.

Hesarin raadissa pisti silmään mm Mari Kiviniemen, Lasse Laatusen ja Esko Ahon negatiiviset mielipiteet kansalaisaloitteesta. Mari Kiviniemen mielestä on ”on vaikea uskoa, että aloitteita tehtäisiin jatkossakaan epäkohdista, joita kansanedustajat itse eivät olisi havainneet”. Lasse Laatusen ei pidä kansanäänestyksistä, ” edustuksellinen demokratia on säädetty sitä varten, että eri valtioelimet kantavat vastuunsa ja kansa päättää vaaleissa valtakirjan jatkosta”. Esko Ahon mukaan ”päätöksenteon tärkein tehtävä on sovittaa yhteen tarpeita ja pyrkimyksiä niin, että se palvelee yhteiskunnan kokonaisetua. Kansalaisaloite ei ainakaan edistä tätä tarkoitusperää.” Lainaukset HS 2.3.2013 s. C20

Kun poliitikot ja toisinaan myös elinkeinoelämä pitävät korkeaa koulutustasoamme maamme tärkeimpiin menestystekijöihin kuuluvana asiana, on vaikea käsittää tätä ajatuskulkua, jossa meidän, korkeasti koulutettujen kansalaisten, oletetaan vaan sivusta seuraavan miten vaaleilla valitut edustajamme tietävät kaiken paremmin. Kiviniemen toteamuksen ylimielisyys on sitä luokkaa, että ei ihme, jos Kepu jatkaa pohjamudissa.
Kuka on sanonut, että nykyinen edustuksellinen demokratia on paras vaihtoehto päätöksenteolle? Onko aiheesta tutkimuksia? Esko Aho ilmeisesti katsoo, että hänellä on kykyjä palvella yhteiskunnan kokonaisetua. Näytöt hänen pääministerikaudeltaan puhuvat kyllä muuta. Elinkeinoelämälle sopii kyllä varmasti paremmin kuin hyvin, että yhteiskunnallinen päätöksenteko on mieluummin suppeassa kuin laajassa kansanvallassa.
Asian voisi todellakin kääntää päälaelleen. Onko kansanedustajilla ja ministeriöiden virkamiehillä todellakaan kykyä, puhumattakaan halua, havaita epäkohtia, joita kansalaiset pitävät tärkeinä? Tai toimia niiden korjaamiseksi. Kuka määrittelee kokonaisedun? Nykyinen järjestelmämme eduskuntineen on kehitetty aivan erilaiseen yhteiskuntaan, sellaiseen missä koulutustaso oli huomattavan matala tiedonsaanti hidasta ja hankalaa jne. Voisiko ajatella, että 2000-luvulla tarvitsemme enemmän kansalaisaloitteen ja suoran vaikuttamisen kanavia ja vähemmän puolueita? Kenties voisimme luopua edustajistamme ja edustaa itseämme? Ainakin tärkeissä asioissa.
Kommentit (1)

homogaala
Kirjoitettu: 08.02.2013, 17:34:11
Homogaala. Ensin ajattelin, et just. Taas jotain niin turhaa. Ja kruununprinsessa. Ajatus ei johtunut perusnegatiivisuudestani, vaan lähinnä siitä, että ajattelen, että itse en halua tulla kohdatuksi ensisijaisesti homona, vaan ihmisenä. En määrittele itseäni ensisijaisesti homoksi. Tai ainakaan ajattele niin. Olen puoliso, ystävä, poika, veli, setä, työtoveri, tietyn ammattikunnan edustaja jne. Tietysti kaikkea tätä olen homona.
Eihän homoutta minusta pois saa ei sillä, mutta jotenkin ajatus homogaalasta. Mutta sitten tuli mieleen, että jotta tähän minunkin vaalimaan ihanteeseen, jossa ei oikeasti ole väliä sillä onko homo hetero tai mitä kukin nyt onkaan, tarvitaan homogaaloja, tarvitaan vuoden homoja tai kahden vuoden homoja ja kruununprinsessoja, jotka sanoo homo.
Näkymätön tarvitsee tehdä näkyväksi, jotta siitä voi tulla näkymäntöntä.
Kommentit (1)

setä
Kirjoitettu: 01.02.2013, 10:59:00
Eilen kuntosalin saunassa noin kolmekymppiset kaverit puhuivat Tavastian keikasta ja siitä miten oli ollut setämäinen olo parikymppisten seassa. Pystyin samastumaan kokemukseen hyvinkin, setämäinen olo oli siinä lauteillakin.
-----------------------------------------------------
Älä pyyhi kyyneleitä ilman hanskoja -sarja tuo sen aikakauden, jossa teininä kipuili aikuistumisen ja seksuaalisuuden kanssa,, tv:n kautta takaisin.
Meininki meillä päin ei ollut tietenkään kuin Tukholmassa, vaan enempi sitä Värmlanti -osastoa. Ahdasmielisen, tai sellaiseksi kuvittelemani, ympäristön mielipiteellä, tai oletetulla sellaisella, oli väliä. AIDS oli uusi rutto, homous, vaikkakin poistettu sairausluokituksesta, oli sairaus, ainakin homoseksi oli tappavaa. Yhtään homoa en tuntenut tai edes tiennyt. Kasvapa siinä sitten tasapainoiseksi ja omasta identiteetistä ylpeäksi aikuiseksi.

Nuoruuden kokemukset, tietynlainen uhkaava ilmapiiri, on jättänyt jälkensä jonnekin syvälle, josta sarja tuo ne hetkessä iholle.
Sellaista oli sedän nuoruudessa.
Kommentit (4)

kaikkea sitä tuleekin katsottua
Kirjoitettu: 21.01.2013, 19:18:13
Olen nyt katsellut pari jaksoa sarjasta ”suomi on ruotsalainen”. Joku siinä tökkii enkä tarkoita provoa otsikkoa. Sarjan juontaja-toimittajasta tulee sellainen vaikutelma, että hän ikään kuin ylimielisesti haluaa sormi pystyssä opettaa suomenkielisiä suomalaisia kunnioittamaan ruotsalaisia, ruotsinkieltä jne.
Jotain kovin negatiivista, omahyväistä ja ylimielistä välittyy tästä henkilöstä. Koen myös ongelmalliseksi koko käsitteen ruotsalainen tässä yhteydessä. Minusta sitä ei mitenkään erityisesti määritellä. Ohjelmassa mm. sanotaan, että Suomen vaakunassa esiintyvä leijona on tullut Ruotsista, mutta entä mistä se tuli Ruotsiin? Monet muutkin asiat, joita esitellään ruotsalaisina, ovat yleiseurooppalaisia asioita kuten vaikkapa latinalaiset aakkoset ja toki ne tulivat täälläkin käyttöön, kun alue liitettiin katolisen kirkon piiriin.
Koko tämä nationalistinen suomalainen, ruotsalainen kansallisuuskäsite, istuu todellakin huonosti aikaan, jolloin kansoja ei nykymielessä ollut, jolloin yhteiskunta perustui syntyperän mukaisiin säätyihin. Toki nykyisen Suomen alueesta Ruotsissa voidaan sellainen erottava tekijä löytää kuin kieli, ja suomen kielen asema ei ollut valtakunnassa kovin hyvä. On hyvä muistaa, että suomensukuistakieltä on kirjoitettu jo paljon ennen agricolaa kyrillisin kirjamin, joten lännestä tulleet valloittajat eivät ole olleet mitenkään automaattisesti korkeammalla kulttuurisella tasolla.
Historiassa kävi miten kävi, Suomi on tänä päivänä sellainen maa kuin on, kielemme on todellakin ehkä suurin erottava tekijä Ruotsista. En vaan oikein ymmärrä tämä sarjan käsittelytapaa, yhteisen menneisyyden esittelemiselle sinänsä on varmaan tilaus, koska monilta tuntuu historia olevan aivan hukassa. Miksi YLE tekee sitä yhtäaikaisesti peräti kahden sarjan voimin (kuninkaittemme jäljillä ja tämä) on outoa.
Kommentit (6)

helpotus
Kirjoitettu: 13.01.2013, 13:25:33
Ihanaa kun tajuaa, että kaikesta ei tarvitse tai voi olla mielipidettä. tai anakaan sitä ei tarvitse sanoa. Niin kuin vaikka adoptio ja hedelmöityshoidot. Ihan sama. Jonkinlaisen besserwisser-maailmanparantaja sukuperinnön omaavana olen niin tottunut, että aina pitäisi olla sanomassa jotakin. Ei tarvii. 30% suomalaisista ei edes äänestä ja silti pysyvät hengissä.
Kommentit (2)

taas yksi uusi vuosi
Kirjoitettu: 11.01.2013, 11:04:54
Vuosi vaihtui Tonava kaunoisen ja Radetzky –marssin tahtiin niin kuin monta kertaa ennenkin. Tai oikeastaan vuoden ensimmäiset tunnit meni kotona ystävien kanssa keskustellessa rai-musiikin tahdissa ja sen jälkeen ihmetellessä, miten kaverit pääsisivät kotiinsa.
Workman publishingin kalenterista loppui sivut, mutta jostain syystä, en ajatellut, että se merkkaisi maailman loppua, vaan hain kaupasta uuden.
Jumalan sinaukset jäi kuulematta, lopetin niiden jorinoiden kuuntelun jo edellisen siunailijan aikana. Sinänsä tällainen uuskonservatiivisuuden nousu on kummalista, mutta ei yllättävää. Ehkä tämäkin siunalilija saa nobelin tai jotain muuta hienoa.
Hesarin kuukatisliiteestä sai monenlaista knoppitietoa, esimerkiksi sen, että 86% suomalaisista ei äänestänyt maamme suurinta puoluetta.
Keski-iän kriisi varmaan pukkaa päälle, koska yhä useammin huomaa pohtivansa, mitä sitä elämältään oikein haluaa?
Kommentit (0)

juhlat
Kirjoitettu: 12.12.2012, 21:15:34
Ystävä piti 50-vuotispäivälliset ravintolassa. Hyvässä ja aika hintavassa. Ilta oli mukava, hän oli kutsunut tusinan verran itselleen tärkeitä ihmisiä. Itseäni tökki juhlien aikana ja sen jälkeen päivänsankarin ylenpalttinen hehkutus juhliensa onnistumisesta. Juhlien aika tuntui kornilta, että puheenaihe, onpa mulla mahtavat juhlat ja mahtavat kaverit, toistui pari kertaa liian usein. Varsinkin kun se tuppasi päättymään olenpa mä mahtava. Sitten tuli viestit, ensin tekstari, jossa oli kiitokseksi naamioitu omakehu ja lopulta meili, joka oli täynnä tietynlaista snobbailua ja laatutietoisuutta.
Kaikesta tuli sellainen olo, että lopultakaan se yhteinen aika, juhla, ei ollut pääasia, vaan paremminkin se, että siitä voi tiedottaa. Ja juhlan tarkoitus oli esitellä päivänsankarin hyvää makua ja laatutietoisuutta niin ruokien kuin ystävienkin suhteen.
Saman iltana ministeri oli twiittailut linnanjuhlista. Mikä meitä vaivaa, emmekö voisi keskittyä juhlimiseen?
Kommentit (1)

muistikatkos
Kirjoitettu: 27.11.2012, 18:25:24
Kaikki tietävät, että vuodessa on 365 päivää ja joka neljäs vuosi 366. Paitsi minä, eilen. Asia tuli mieleeni kun ostin suuren kynttilän, jonka luvattiin palavan 90 tuntia. Rupesin laskemaan kauanko se suunnilleen kestäisi, alle 4 vuorokautta yhteen menoon, mutta jos polttaisi tunnin päivässä, 90 päivää eli kolme kuukautta. Tästä ajauduin miettimään montako päivää vuodessa on. En muistanut! Istuin typertyneenä huonekaluliikkeen sohvalla, miettien päivien lukumäärää. oliko se 355, 356 tai 362…Oikean vastauksen sain vasta – laskemalla, en muistamalla.
Koko ajan kuin laskin asiaan mielessäni, mietin, että tämän tietää jokainen pikkulapsikin ja kuinka pahasta muistihäiriöstä voi olla kyse? Tältäkö se tuntuu, kun päästä katoaa asioita, nololta, epätietoiselta ja ärsyttävältä samalla kertaa. Ei ihme, että monet muistisairauksista kärsivät ovat äkäisiä. Jos laskutoimitukseni ei olisi johtanut oikeaan tulokseen ja muistikokemukseen, olisin itsekin ollut äkäinen. Nyt olin vaan hämmentynyt. Tänään juttelin työterveyslääkärin kanssa muista asioista. Ensin ajattelin, että kysyisin muistihäiriöistä ja kertoisin eilisen kokemukseni, sitten en kehdannutkaan.
Ei, minulla ei ole mitään suurta stressiä tai selkeää syytä, miksi muistini teki tepposet. Ehkä tämä oikeasti on oire jostakin. Ainakin siitä, että ikää tulee lisää, mutta ikäni puolesta olen vielä kovin nuori tällaisiin oireisiin.
Kommentit (0)

vain elämää
Kirjoitettu: 25.11.2012, 12:20:46
Katselimme ystävien luona sivusilmällä vain elämää tv-sarjaa. Sarja vaikutti ihan positiiviselta ja kivalta, mutta eipä ole tullut seurattua. Toki kyseessä on kaupallinen formaatti, levy ja kiertue tulossa, joten win-win juttu, kapitalismin parhaassa hengessä.
kyseinen jakso tarjosi kuitenkin kaikilla ulkonäöstään huolestuneille helpotuksen. Ruudussa oli illallispöydällinen suomalaisia viihdetähtiä ja suurimmalla osalla näytti olevan huono iho! Paksun tv-meikin alta paljastui useimmilla ihan tavallinen suomalainen näppyläiho. Miten vapauttavaa. Lisää vapautusta toi nykymallinen tv-ruutu, joka lyhentää ja leventää ihmisiä. Meni kerralla ulkonäköpaineet. ohjelman nimen mukaisesti, vain elämää.
Kommentit (2)

-
Kirjoitettu: 19.11.2012, 18:22:59
James Bond pelasti taas maailman. Tai edes Englannin, ainakin seuraavaan leffaan asti. Ja varmaan myös englantilaisen viihdeteollisuuden uskottavuuden. Actionelokuvat eivät ole muuten se genre, jota käyn säännöllisesti katsomassa, mutta Bondeja on tullut seurattua. Sen sijaan mainospätkien perusteella seuraavaa visiittiä Finnkinon teatteriin saa odotella. Koko konsepti on muutenkin jotain ihan muuta kuin kino Engelissä on tottunut. Pääosassa ei ole elokuva, vaan frendit, naposteltavat jne. Action pätkissä ei häiritse, sen melun ylle ei edes teinilauma pysty huutamaan, mutta heti kun on hiljaisempi kohta, kuluu puhe, rapina ja mässytys.
Joskus aikoinaan Helsingissä oli paljon valikoimaan teattereiden suhteen, nyt taitaa enää sinnitellä Kino Engel ja tietysti Kavan Orion. Onneksi.
Kommentit (4)

vallan vahdit
Kirjoitettu: 12.11.2012, 12:53:15 (Muokattu: 12.11.2012, 12:53:31)
Tapaus Talvivaara on taas osoittanut millaista meno korruptoitumattomassa maassamme on. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö, ex-ministeri ja -maaherra, ilmaisi tuntonsa, että on vaikea kuvitella, että meillä Suomessa tapahtuu tällaista. Ympäristörikoksia tapahtuu mielikuvissamme jossakin rajojemme ulkopuolelle tai ainakin niin, että viranomaisilla ja poliitikoilla ei ole ollut asioista tietoa.
Mielikuvissamme elämme maassa, jossa on hyvä ja tehokas ja kaikin puolin puolueeton virkakoneisto ja poliittinen järjestelmä, joka valvoo tätä koneistoa. Kuten monessa muussakin asiassa myös ympäristöasioiden osalla meillä on paperilla varmaankin hyvä ja toimiva järjestelmä. Paperilla toimiva järjestelmä unohtaa kuitenkin, toimijat, meidät ihmiset. Inhimillisten erehdysten ja suoranaisten virheiden lisäksi asioiden käsittelyyn vaikuttaa olennaisesti toimijoiden keskinäiset suhteet. Vaikka kaikilla olisikin, en nyt väitä että on, korkea moraali ja puhdas omatunto, niin silti erilaiset lojaliteetit saattavat ohjata yksittäisen virkamiehen tai poliitikon ratkaisua. Tämä kaikki voi tapahtua ihan vallitsevien normien puitteissa.
En ainakaan usko, että elämme yhteiskunnassa, jossa virkamiehiä tai poliitikkoja lahjotaan suoraan, mutta juuri suomalainen konsensus- ja kabinettipolitiikanperinne luo tilanteita, joissa asioita ei tarkastella monipuolisesti ja riippumattomasti.
Juuri tätä salailun ilmapiiriä avaamaan meillä on lainsäädäntömme ja esimerkiksi julkisuuslaki tuo valtaosan viranomaisten asiakirjoista kansalaisten ulottuville, jos vaan käytämme näitä oikeuksiamme. Tyypillisesti viranomaisten asiarekistereitä ja arkistoja tutkivat toimittajat, mutta valitettavasti nykyään on harvassa ne toimittajat, jotka todella etsivät niistä muutakin kuin nopeasti hyödynnettävää lööppikamaa.
Toimiva tutkiva journalismi on tehokas vallan vahtikoira, mutta valitettavasti median viihteellistyminen, pinnallistuminen sekä jatkuva lööppiuutisten löytämisen paine, tekee nykymediasta aika hampaatonta. On tietysti turha kuvitella, että varsinkaan isot mediatalot, tai niiden johtajat, olisivat riippumattomia sidonnaisuuksista muuhun elinkeinoelämään, politiikkoihin tai virkakoneistomme huipulle. Osasyy on tietenkin myös meissä kuluttaja-kansalaisissa, jotka tyydymme siihen informaatioon, jota virallinen koneisto meille tuottaa. Uskomme mielellämme elävämme puhtoisessa onnelassa ja järkytymme, kun media käskee meidän järkyttyä.

Onneksi on myös tutkivaa journalismia edelleen ja verkko tuo sen kaikkien ulottuville.

http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/11/artikkelit/taistelutanner/
Kommentit (0)

kansalaisaloite
Kirjoitettu: 07.11.2012, 11:21:00
Sosiaalisen median hyviin puoliin lasken nyt viikon kokemuksella sen, että sitä kautta saa hyödyllistä tietoa monilta elämänalueilta. Koska oma verkosto ei ole ainakaan vielä kovin laaja, on uutistulvaa helppoa hallita ja poimia sieltä itse kiinnostavia asioita. Toki tässä ei tarvitse olla pelkästään ystävien varassa, vaan voi itse tykätä yhteisöjä ja saada niiden postauksia. Postausten hallinta on kuitenkin helppoa, jos niitä rupeaa tulemaan pilvin pimein.
Aiemmin olen ulkopuolisena yrittänyt ymmärtää ”arabikevään” kaltaisia someilmiöitä ikään kuin teoreettiselta pohjalta. Täytyy sanoa, että asia avautuu paremmin kun sitä tarkastelee sisältä päin.

Tämä on nyt ehdottomasti kiinnostavin minulle vastaan tullut asia
http://www.avoinministerio.fi/ideat/124-tasa-arvoinen-avioliittolaki

Kansalaisaloite on juuri sellainen demokratian muoto, joka osallistaa kansalaisia päätöksentekoon. Sen lisäksi tai sijaan, että käy äänestämässä vaaleissa, voi vaikuttaa asioihin myös tätä kautta. Toki voi ajatella, että poliittisen koneiston ulkopuolelta tulevat aloitteet eivät johda mihinkään. Nyt käsittääkseni ensimmäinen kansalaisaloite on edennyt käsittelyyn asti. Joka tapauksessa tämä saattaa olla merkittävä keino lisätä ihmisten kiinnostusta yhteisten asioiden hoitoon ja lopulta tuoda päätöksentekoa läheisemmäksi tavalliselle kansalaiselle.

kansalaisaloite antaa kansalaisille mahdollisuuden saada aloitteensa eduskunnan käsiteltäväksi. Uuden järjestelmän yleisenä tavoitteena on edistää ja tukea vapaata kansalaistoimintaa sekä siten vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa eri väestöryhmät osallistuvat ja vaikuttavat aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen.
Maaliskuun alusta voimaantulleen perustuslain uuden säännöksen mukaan vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi.
Kommentit (4)

-
Kirjoitettu: 06.11.2012, 13:58:06
Näin ruotsalaisuuden päivänä voi tuoda esiin sen, että jos kielilakia tulkittaisiin myös muihin kieliin, niin Helsinki olisi myös ainakin viron- ja venäjänkielinen kaupunki, koska molempien kieliryhmien puhujia lienee täällä yli 3000. Virallisia tilastotietoja ei mulla oo tähän ja Wikipedia puhuu "ulkomaalaisista", lienevät kuitenkin useimmat Suomen kansalaisia ?
Kommentit (2)

-
Kirjoitettu: 05.11.2012, 10:16:18
lisää näitä kokoomuslaisten ulostuloja, niin veitset alkaa löytää maaliin asti.
http://www.hs.fi/politiikka/Schubak+pahoittelee+sanavalintaansa/a1305612412770
Kommentit (0)

Tiesitkö että ruotsalaiset eivät valloittaneet Suomea - en minäkään.
Kirjoitettu: 03.11.2012, 21:46:20
Välillä täällä sivustolla, etenkin keskusteluissa, tuntuu, että mielipiteeni ovat täysin vääriä. En ole jotenkin riittävän oikeanlainen tai oikealla tavalla homo. En kannata varauksettomasti EUta, en suistsuta kaikkea ”kansainvälisyyttä”/ kansainvälistä yhteistyötä ja ”monikulttuurisuutta”. En tuomitse persuja tarpeeksi enkä ymmärrä, että persu tarkoittaa alempiarvoista tai huono. piste.
En kannata Suomen ”kaksikielisyyttä” ja pakollista kouluruotsia. En myöskään ymmärrä kokoomuslaista markkinataloutta, jossa ”yrittäjä”/ firma korjaa voitot ja yhteiskunta tappiot, mutta sehän johtuukin, siitä että en vaan tajua. Olen kuitenkin oppinut, että historia on spekulatiivinen käsite ja menneisyyden voi luoda aina uudestaan sen mukaiseksi kuin omiin tarkoitusperiin sopii. Euro on myös ainoastaan ja vain hyvä juttu ja Suomen virallinen historiadogmi, ulkopoliittinen linja ja talouspolitiikka ovat erehtymättömiä. Eläköön konsensus ja Helsingin sanomat välittää riippumatonta ja oikeaa tietoa!
Suomi olisi muuten ihan mahtava maa, kun vaan vielä viimeisetkin väärinajattelevat suomalaiset saataisiin ruotuun ja kannattamaan meidän virallista linjaamme ja meitä ei muute ulkomailta passaa arvostella! ja kauheaa jos meitä arvostellaan!
Tietyt sanat, kuten suvaitsevaisuus, on lyöty lukkoon jossakin kerhossa, jonka jäsenyyttä voi anoa virallista mantraa toistamalla kaikkialla. Leimojen lyöminen ja erilainen lokerointi on hyväksyttävää, kunhan se tehdään suvaitsevasti eikä persusti. Nationalismi on paha, paha paitsi jos se sattuu olemaan oikeanlaista.

Ehkä olen vain kerta kaikkiaan väärällä foorumilla. Ehkä pitäisi tsekata se homma-foorumi.
Kommentit (23)

tyhmyri
Kirjoitettu: 01.11.2012, 12:45:40
Miksiköhän en tule poistaneeksi työmaileja sitä mukaan kuin luen ne. Tai sitten kansioi tai tulosta niitä, joita arvelen tarvitsemani myöhemmin?
Miksi saapuneet kansiossa on yhtäkkiä melkein 400 viestiä…jotka pitää tsekata em. toimenpiteitä varten????????
Kun se olisi niin paljon helpompaa tehdä heti…kun asia on hoidettu tai muistissa. 95% meileistäni olisi helppo hoitaa järjestykseen saman tien.
Miksi en toimi niin?
Kommentit (2)

Tyrkyttäjä
Kirjoitettu: 30.10.2012, 10:37:19
Rekisteröidyin Facebookiin. Syyni on puhtaasti professionaalinen, haluan tutkia miten se toimii ja lähinnä eri yhteisöjen facebook -sivustoja. Minkälaisia tietoja ne jakavat ja miten facebook sivu eroaa/ on osa yhteisön muuta nettiviestintää.
Ainakaan toistaiseksi ei ole pienintäkään intressiä haalia kavereita. Nyt on yks, Nassu ja mietin, että kuinka paljon tämä facebook-kaveruus itse asiassa määrittää omaa tiliäni.
Luonnollisesti facebook ehdottaa minulle kaikkia Nassun kavereita (joissa tosielämässä on oikeasti myös ystäviäni) ystäviksi. Sen lisäksi Facebook ehdottaa minulle erilaisia kiinnostuksen kohteita kuten setaa, pekkahaaviston vaalisivuja ja monta muuta sivustoa, joita arvaa nassun tykkäävän. Ystäväni, tässä tapauksessa Nassu, siis määrittää kiinnostukseni kohteita.
Jos facebookissa kaverit siis määrittelevät kenestä tai mistä saattaisin tykätä, eikö niin ole tosielämässäkin?
On toki, mutta jokin tämän järjestelmän tavassa vaan ärsyttää, se on jotenkin niin suoraviivaista ja tyrkyttävää, että ei todellakaan tee mieli tykätä mistään eikä kenestäkään, jota sivusto minulle ehdottaa.
Vaikka ymmärränkin, että facebiook ei ole asentanut minuun mitään jäljitintä, silti tuosta kaikesta tulee ällöttävä olo, ikään kuin en osaisi itse ajatella vaan tarvitsisin koneen tekemään valintoja puolestani.
Ehdottaisiko facebook myös kuntavaaliehdokkaita? Moni valitteli vaalien yhteydessä ehdokkaan valitsemisen vaikeutta, vaalikoneista yms. huolimatta. Voisiko facebook tehdä valinnan puolastamme tai ainakin ehdottaa kavereiden valintoja?
Olen kytkenyt pois paljon toimintoja, kuten mainoksia yms., epäilemättä niistä saisi lisää tutkittavaa. Ehkä FB ehdottaisi myös minulle sopivia vaatteita, tuoksuja, autoa ja asuinpaikkaa, jos vaan kertoisin itsestäni sille enemmän.
Kommentit (2)

<< Tuoreemmat Vanhemmat >>

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

Keskustelu

  Mainonnan paikka  
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2014 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot