Jan Feddersen pohtii Tageszeitung-lehdessä, millaisia kyyneliä vuodatettiin Jörg Haiderin hautajaisissa. Kymmenet tuhannet saattajat itkivät Klagenfurtissa pidetyn johtohahmon poismenoa. Mutta yhden miehen lohduton suru oli omaa luokkaa. Se mies oli Stefan Petzner.
http://www.taz.de/uploads/hp_taz_img/full/petzner_f.jpg
Hän itki estoitta rakastettunsa menetystä. Haastatteluissa hän oli kertonut, että Haider oli hänen elämänsä mies. Hänen kyyneleensä eivät olleet poliittisen liittolaisen tai oppipojan kyyneliä, vaan hän oli ensimmäinen ja tärkein omainen. Tutkijoiden mukaan heillä oli ollut juuri ennen onnettomuutta paha riita, sellainen, joka on tavallista kaikille pariskunnille. Ollaan pari, jaetaan yhteinen maailma, mutta toinen uhkaa lähteä.
Haider ja Petzner olivat pitkään läheisiä. Petzner ei ole sitä koskaan kieltänyt. Heteroyleisö ei halunnut sitä liittoa nähdä, eikä Haider ollut sitä tyyppiä, joka kertoilisi, että hän herää aamuisin toisen miehen vierestä. Mutta hänkään ei ole koskaan kieltänyt asiaa.
Itävaltalainen julkisuus ei pitänyt tästä asiasta. Vaikka haastatteluissa Petzner myönsi homosuhteen, torstaihin mennessä sitä haastattelua ei mainittu eikä se ollut Itävallassa luettavissa tai kuunneltavissa. Vain Irish Timesissä hänen sanansa on kirjoitettu niin kuin ne olivat: hän paljasti homosuhteen. Kaikkialla muualla suora tunnustus vesitettiin - aivan kuin Petzner surussaan ei tietäisi, mitä puhuu.
Suhde oli ilman muuta vaikea. Mies rakastaa toista miestä, mutta sitä ei voi sanoa, koska taustalla on kunnianhimoiset motiivit ja toisen uraa ei haluta tuhota. Outingilla olisi tuhoisat vaikutukset. Mutta tässä piilee yhteiskunnan alistamishalu. Ei haluta tunnustaa, että homot voivat elää samanlaisissa rakkaussuhteissa kuin heterot. Haiderin ja Petznerin suhde yksinkertaisesti torjuttiin. Esim. Süddeutsche Zeitung puhui vain Haiderin homofiilisestä taipumuksesta. Ei kai naisen kanssa elävästä heteromiehestäkään sanota, että hänellä on "heterofiilisiä taipumuksia".
Haiderin ei pitänyt olla homo ja Petzner on kai vain itkupilli. Seuraukset näkyvät. Haider toivoi Petzneriä seuraajakseen parlamenttiryhmän johtajana. Petzneriä ei valittu Haiderin seuraajaksi, ilmeisesti, koska hän näyttää liiaksi leskeltä. Kumppani olisi ollut okei mutta leski on liikaa.
Tässä on paljastunut myös homouden mustamaalaus. Itävaltalainen kirjailija Elfriede Jelinek outtasi Haiderin jo 1990-luvun alussa ja leimasi homot pitämällä homoeroottisuuta ja kansallissosialismia sukulaisilmiöinä. Samaa väitettiin jo Hitlerin aikaan vasemmiston suunnalta: fasismi on homoeroottista kumppanuutta. Mutta Haiderin taustajoukkoina ei ollut sen enempää miehiä kuin jokaisen politiikan alfa-miehen, esim. Berlusconin, Brownin tai Bushin takana.
(Jan Feddersen, 50, on vasemmistolaisen lehden Tageszeitungin kirjoittaja ja hän käsittelee jatkuvasti homo- ja lesboaiheita)