Suomi 100 - Sateenkaaren väreissä -hanke tuo sateenkaarivähemmistöjen historiaa näkyväksi (juttukommentit)

Hitsi kun olisi mukava 100-itsellisyysjuhliin sellainen, vaikkapa ihan harrastajavoimin spontaanisti toteutettu videokertomus, kuukausittain 12 suomalais-ugrilaisesta homoelämänhistoriasta, todellisuutta luovasti maustaen.

Vaikkapa:

1) Tammikuu: Yhdessä asuva parantaja-naispariskunta Lempi ja Lemmikki, yhteisölleen rohdoksia tehden ja lääkintäapua antaen, sekä kahdestaan lemmenyrttiteetä nauttien ja läheisyyden turkiksilla lämmittäessä ...

2) Helmikuu: Saunominen ja hangessa kieriskelyhän se on hottia, etenkin silloin kun luonnonasuissa kohdataan ja samat värinät löytyvät

3) Maaliskuu: Iloisella 1920-luvun lama-ajalla kaivetaan lompakosta niitä Eliel Saarisen nude-ihmisryhmä-seteleitä ja pannaan tuulemaan, otetaan ilo elämästä

4) Huhtikuu: Viikinkiien sota-alus tulee ryöstöretkelle, mutta hämäläiset torjuvat sen kovassa taistelussa ja ajavat pakosalle ... paitsi yksi viikinkiuros taistelunujakassa suomalaissepän komean pojan kanssa ... toinen jää alle ja toinen meinaa antaa lopullisen iskun, mutta katseet kohtaavat ja kumpikin tajuaa että siinähän on suudeltava kiihkeästi ... kylän väki tulee siihen katsomaan ja toteaa suomalaisittain että otetaan se viikinkiurho tänne kylään, sillä eihän se näköjään meiltä naisiakaan vie

5) Toukokuu: Nuori, reilut parikymppinen Touko tykittämässä Stockan viereisellä ratikkapysäkillä toisen miesssotilaan kanssa, pimennyshämärissä, kun samalla lähettyviltä hämärän keskektä kuuluu heterostikin suuntautunutta touhuiluääntä.
Ja niin he kaikki rakastelevat että papit ja poliisitkin vaikenevat, sillä inhimillisyys on kovinakin aikoina ykkösenä.

6a) Kesäkuu: Lemmenleikit ja Mittumaari-peuhaukset, rakastumisiineen, myös paimentouhuissa nuorukaisilla

6b) Mongolien sotajoukko tulee vasallinsa-Venäjältä ihan Karjalan kautta Suomeenkin, mutta lopen kyllästyneinä sotimisiin ja mieltyvät enempi suomalaiseen vaaleaan eksotiikkaan ja saunomaan, mukanaan olevien muutaman arabi- ja afro-miehenkin voimin. Ja kun kahviakin heillä on mukanaan, sekä Lähi-idä antian maailmalle, väkevää viinaa, sekä joukko naisiakin, niin siinähän se menee napatansseiksi ja vaatteet lähtee suomalaisväeltäkin ja piiritanssissa ilakoidaan yötöntä yötä myöten - kaikki Pridettäen suuntautumisensa mukaan. Ja kylän persut otetaan toki mukaan, sillä kaikkihan sen tietävät että siitä puhe, mistä puute.

7) Heinäkuu: Mustikka-metsässä ollaan ja parilla naisella sadonkeruu menee myös ihan mustikka-piirakaksi, luonnollisen aidosti avioliitto mielessä ... Samalla toisaalla, Karhu-miehet ottavat Miehestä mittaa, perinteisenä Karhun kansan Karhu-juhlapäivänä.

8) Elokuu, vielä sadonkorjuuaikaa ja siitähän porkkanoitten ja suppilovahveroitten keskellä syntyy vaikka mitä Flowta seksuaalivähemmistöjenkin parissa. Potria saateenkaari-lapsosia tulla putkahtaa leijonan merkeissä, elokuun aluksii.

9) Syyskuu: Mikä ihmeellinen yhteensattuma, kun näinä päivinä Suomessa kohtaavat juutalais-rabbimies, kristitty naissaarnaaja että marokkolais-muslimi-naisimaamikin ... ja kuinka ollakaan he päätyvät kolmiyhteyteen ... ja päättävätkin sitten perustaa bilateraalisen 3kantayhteistyön seurakunnan Ylä- ja Ala-Tornion välimaastoon, jonka temppelissä on katto matalalla, mutta lasikatto, niin revontulten leisku näkyy ja lähistön korkeat kuuset kaiuttavat luonnon ihmeellisyyksiä. Ja aikaa myöten sinne vielä lestadiolaismieskin kömpii hameitten helmoihin.

10) Lokakuu: Kekrinä, sadonkorjuujuhlana, perinteisessä vuodenvaihteena, vanhatkin ukot keskenään nuortuvat pukkileikkeihin. Ja naisveäelläkin on ilot ylimmillään niin ettei viikkoon muuta puuhata kuin syödään ja naatiskellaan

11) Marraskuu: Pimeempää ja pervonpaa touhua, ainakin nahkaturkisväellä. Ja myös rummut ja kanteleet raikaa, suomalais-hevi-juurilla niin että ihan palleissakin tuntuu.

12) Keskitalvenkuu: Lämpö ja pärevalo lämpöä lemmelle antavat niin heteroitten, kuin homoväenkin parissa. Ja kaikkien ihmisten edessä Tuutikki kohtaa Muumin.

Kommenttia muokattu: 07.09.2016 klo 21:41

Jos viimekesän kisat oli queer ("Don't Be Square - Be Queer"), niin tämä "sateenkaarinäkökulmakin" voi olla "queer" jonkun mielestä. Käsittääkseni "queer" tänäpäivänä on tekemässä pesäeroa ns. "homonormatiivisuudesta" ja sen "karhukulttuureista" ja tasa-arvoisista avioliittokäsityksistä?

Minä en ole sisäistänyt tätä "normatiivisuus"-juttua pesäeroineen lainkaan. On yksi asia saattaa lainsäädäntöä (avioliittolakeineen ja muineen) lähemmäs yhdenvertaisuuden tilaa - ja sitten on kokonaan toinen juttu tällaiset kulttuurilliset liehunnat ja kiehunnat. Minusta ei ole tarvetta laittaa samalle janalle niitä ensinkään. Väliin nimittäin on sieltä-täältä kuullut narinaa vaikkapa nyt avioliitto- ja perheasian edistämisen olevan antautumista normeille.

Yhdenvertaisuuden edistämisen sietäisi olla kaikille sydämen asia. Sitten yksilönä omissa riennoissaan voi itse kukin olla juuri sopivan queeria, normatiivista tai millaisena nyt kotoisaksi olonsa tunteekaan.

Tuntemattoman sotilaan Vilho Koskelan sanoin: Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.

Se, että tekee pesäeroa nykyisestä homokulttuurista tai sen ilmentymistä on myös sydämen asia, ei mitään "narinaa"tai jotain mitä pitäisi laittaa syrjään yhdenvertaisuuden edistämisen nimissä vaan iso osa sitä. Homokulttuuri on muutakin kuin tasavertainen avioliittolaki ja Finlaysonin lakanat ja pyyhkeet. Eikä homokisat ole "queer", vaikka ilmiönä voikin olla outo tänä päivänä, jossa huomio kiinnittyy valtaväestöön integroitumiseen.

Eihän sitä pesäeron tekemistä pidäkään laittaa syrjään - mutta on parempi pitää se omalla tontillaan, ei esimerkiksi vastustaa sen innoittamana lainsäädännön yhdenvertaistamista.

Voin ymmärtää, että jotkut saavat voimaa juuri marginaalissa olemisestaan, mutta kun tähän ilmiöön näyttää liittyvän sekin, että muiden hlbti-viiteryhmään kuuluvien halua päästä marginaalista valtavirtaan ei aina katsota hyvällä. Pelätäänkö jäämistä yksin sinne marginaaliin, vai mistä on kyse?

"Pelätäänkö jäämistä yksin sinne marginaaliin, vai mistä on kyse?"

Luulen että huoli on pikemminkin siinä, että aika moni tuntee jäävänsä ulkopuolelle tästä "virallisesta" homokuvasta, jota tavallaan syötetään yhdenvertaisuuden nimissä - kuten tässäkin keskustelussa tulee ilmi. En usko että kukaan vastustaa yhdenvertaisuutta koska nyt sattuu olemaan jollain tapaa "queer", vaan sitä kuvaa, minkä yhdenvertaisuus antaa homoista jotenkin homogeenisena ryhmänä, mikä ei todellakaan pidä paikkansa. Minulle tasa-vertainen avioliittolaki sen liitännäisineen on tasa-arvokysymys, ei "homokysymys" sinänsä, vaikka se edistääkin seksuaalivähemmistöjen asemaa. Sukupuolineutraali avioliittolaki ei kysy seksuaalista suuntautumista, vaikka se mahdollistaakin ns. "homoliitot".

Mistä on peräisin tämä myytti jostain virallisen homokuvan syöttämisestä? Tai kuka on väittänyt, että homot olisivat jotenkin "homogeeninen" ryhmä?

Kun halutttiin tasa-arvoistaa avioliittolaki, oli totta kai kerrottava sellaisista homoista ja lesboista, joille laki oli henkilökohtaisesti tärkeä. En muista kenekään väittäneen, että kaikki homot ja lesbot haluaisivat avioliittoon tai että avioliittoa omalla kohdallaan yhdentekevänä pitävät homot ja lesbot olisivat jotenkin "vääriä".

Julkisuus rummuttaa aivan riittävän monipuolista kuvaa seksuaalivähemmistöistä. Sen vastapainoksi on aivan hyvä muistuttaa, että meistä suuri osa on aivan tavallisia tallaajia, jotka suilautuvat omakotilähiöön tai kerrostaloidylliin siinä missä heterolapsiperheet tai ketkä muut tahansa.

Onko tässä ulkopuolisuuden tunteessa aistittavissa jonkinlaista itsekehitettyä alemmuudentuntoa vai mistä johtuu siirtyminen siilipuolustukseen asiassa, jossa puolusteltavaa ei ole? Saattaa toki olla, että myös sinkkuuden tietoisesti valinneilla heteroilla on auvoisia julkkishääjuttuja seuratessaan samanlaisia tuntemuksia - tosin puoli vuotta myöhemmin julkaistavat kolmiodraama- tai avioerouutiset lieventänevät niitäkin tehokkaasti.