Singaporessa asiat tuntuvat todella olevan hitaasti muuttumassa. Poliittisesti aktiivinen homopiiri on viela pieni (mutta todella aktiivinen!), ja se yrittaa vaikuttaa poliitikkoihin jotka eivat halua seurata kansalaisaktivismia (aktivismi on taalla paha sana). Kuitenkin alamaessakin homot tietavat etta aika on meidan puolella. Jo nyt kaikki tietavat mika "Pink Dot" on, vaikka lehdet eivat saakaan avoimesti kertoa etta se tukee homoja.
Muitakin homotapahtumia on paljon. Nyt juuri on kaynnissa paljon ohjelmaa eri puolella kaupunkia, myos yksi Pride-tyyppinen tapahtuma on tulossa. Klubeja on paljon, muitakin juhlia ajoittain, ja ne ovat jatkuvasti taynna. Niissa kay myos heteroja, jos ei nyt ihan samaan tapaan kuin Euroopassa. Kaikilla on kotona kaapeli-TV ja sen vuoksi kukaan ei voi olla tuntematta homojen tilannetta. Nuoret ovat homojen puolella (vaikka itse tunnen lahinna hyvin kouluttautuneita nuoria, mutta suurin osa onkin hyvin kouluttautuneita). Taalla voi olla turvallisesti avoimesti homo ja parisuhteessa (niin kauan kuin lakeja ei toimeenpanna), jos se tyopaikalla onnistuu. Koskaan en ole kuullut poikkisanaa omasta suuntautumisesta, vaikka kaikki tietavat siita (se saattaa osin joutua hiljenevammasta kulttuurista, mutta ulkomaalaisia loukataan taalla kylla muuten aika avoimesti, jopa taksikuskit ovat useamman kerran sanoneet loukkaavaksi tarkoitettuja Ang Moh-kommentteja*). Puolustusvoimissa homoilla on vaikeaa.
Siis vaikka lainsaadanto on viela taysin homovastainen, ja monet homot yleisen asenteen vuoksi vahintaan perheelta (yleensa myos tyopaikassa) kaapissa, niin muutos on selvasti ilmassa. Kymmenen vuoden kuluessa luulisin etta yleinen mielipide tulee olemaan selvasti homojen puolella, ja silloin valtiokin luultavasti seuraa perassa. Sita odotellessa...
*Ang Moh = punainen apina, meidan valkoisten itsekin itsestamme kayttama sanapari; on helppo huomata jos sita ei ole tarkoitettu hellittelynimeksi...
Muitakin homotapahtumia on paljon. Nyt juuri on kaynnissa paljon ohjelmaa eri puolella kaupunkia, myos yksi Pride-tyyppinen tapahtuma on tulossa. Klubeja on paljon, muitakin juhlia ajoittain, ja ne ovat jatkuvasti taynna. Niissa kay myos heteroja, jos ei nyt ihan samaan tapaan kuin Euroopassa. Kaikilla on kotona kaapeli-TV ja sen vuoksi kukaan ei voi olla tuntematta homojen tilannetta. Nuoret ovat homojen puolella (vaikka itse tunnen lahinna hyvin kouluttautuneita nuoria, mutta suurin osa onkin hyvin kouluttautuneita). Taalla voi olla turvallisesti avoimesti homo ja parisuhteessa (niin kauan kuin lakeja ei toimeenpanna), jos se tyopaikalla onnistuu. Koskaan en ole kuullut poikkisanaa omasta suuntautumisesta, vaikka kaikki tietavat siita (se saattaa osin joutua hiljenevammasta kulttuurista, mutta ulkomaalaisia loukataan taalla kylla muuten aika avoimesti, jopa taksikuskit ovat useamman kerran sanoneet loukkaavaksi tarkoitettuja Ang Moh-kommentteja*). Puolustusvoimissa homoilla on vaikeaa.
Siis vaikka lainsaadanto on viela taysin homovastainen, ja monet homot yleisen asenteen vuoksi vahintaan perheelta (yleensa myos tyopaikassa) kaapissa, niin muutos on selvasti ilmassa. Kymmenen vuoden kuluessa luulisin etta yleinen mielipide tulee olemaan selvasti homojen puolella, ja silloin valtiokin luultavasti seuraa perassa. Sita odotellessa...
*Ang Moh = punainen apina, meidan valkoisten itsekin itsestamme kayttama sanapari; on helppo huomata jos sita ei ole tarkoitettu hellittelynimeksi...