Ikään kuin seksuaalinen suuntautuminen ja uskonto olisivat toisiinsa verrattavissa olevia ominaisuuksia.
Homoseksuaalisuus on ominaisuus, jota ihminen ei itse voi valita, ja johon ihminen ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Verrattavissa oleva ominaisuus on esimerkiksi syntyperä.
Uskonto sen sijaan on täysin valittavissa. Omat uskomukset voivat muuttua, ja nykyään suuressa osassa tapauksista muuttuuvatkin heti, kun ihmisen tietomäärä lisääntyy. Lisäksi uskonnon omaaminen ja varsinkin sen perusteleminen selkeitä faktoja vastaan kertoo automaattisesti siitä, että kyseisen henkilön kyky loogiseen ja järkevään ajatteluun on rajoittunutta.
Lisäksi homoseksuaalisuudesta ei ole haittaa ympärillä oleville ihmiselle, kun taas uskonnoista monellakin tapaa on.
Olen ls:n kanssa hiukan eri mieltä siitä, että minä pystyn kyllä näkemään tietyn analogisen yhteyden uskon ja seksuaalisen suuntautumisen välillä. Meillä näyttäisi olevan rutkasti empiiristä näyttöä siitä, että kumpaakaan ei voi aktiivisesti tyhjästä luoda: heteromies ei pysty samanlaiseen ”aitoon” tunteeseen sen paremmin rakkaudessa kuin himossa toiseen mieheen kuin homo tai biseksuaali pystyy ja aivan vastaavalla tavalla jollei henkilöllä ole uskoa, sen luominen tyhjästä on teennäistä ja pakotettua. Niin kammottavan epätieteellistä kuin se onkin: molemmat tarvitsevat sisäsyntyisen kyvyn tai ”kipinän” jonka toteuttaminen on sitten aivan toinen juttu. Yhtymäkohta löytyy myös niistä turhissa taisteluissa joita ristiriidan edessä uskosta tai homoseksuaalisesta halusta irti pääsemiseksi on tehty. Ja kolmanneksi, kumpikaan ei sitten lopulta ole staattista vaan elää ihmisen elinkaaressa ja persoonassa. Paradoksaalisesti: se mitä ei voida pakolla ja tahdolla muuttaa voi muuttua spontaanisti. Tiedän tässä kohtaa olevani heikoilla jäillä, mutta väitän että näille väitteilleni on tukea olemassa, jos ehkä heikkoa.
Olennainen on kuitenkin juuri toteuttamisessa ja sen vapaudessa. Yleisesti konsensus lienee, että ihmisoikeudet tarkoittavat laajassa merkityksessä ihmisen lähtökohtaista ja riistämätöntä oikeutta toteutta itseään ehdottoman vapaasti niin kauan kuin hänen tekonsa (sisältäen myös äärimmilleen viedyt puheet) alkavat rajoittaa muiden oikeutta samaan. Moderni tulkinta on myös laajentamassa ihmisoikeudet maapallon kantokyvyn kannalta haitallisten toimien osalta: kellään ei ole oikeutta rajallisia resurssejamme yli oman ”kiintiönsä” tuhoamalla rajoittaa muiden – myöskään tulevien sukupolvien oikeuksia. Sen sijaan vapautta ei voida rajoittaa mielikuvituskaveri Larrylle tapahtuvan haitan vuoksi. Haitan on siis oltava objektiivisesti näytettävissä kuten lukuisista tupakkaoikeudenkäynneistäkin olemme saaneet havaita. Ja tästä nousee se merkittävä ero, jonka vuoksi Ulla Appelsinkin puhuu paskaa.
Uskomukset ovat subjektiivisia eikä mikään määrä kannattajia tee niistä hyväksyttäviä perusteita rajoittaa muiden ihmisoikeuksia. Tämä konflikti värittää paitsi tätä, myös keskusteluja eräistä islamilaisen uskon tavoista. Uskoaan jokainen on vapaa harjoittamaan, mutta yksinomaan oman henkilökohtaisen elämänsä osalta. Uskon rajoituksia ei saa ulottaa muihin ihmisiin, ei edes lapsiinsa tai puolisoonsa; heilläkin on ihmisoikeudet joita ei kasvatuksenkaan nimissä voida rajoittaa. Yhdenvertaisuus on ensimmäinen ihmisoikeus ja perusta demokratiallekin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että usko ei saa vaikuttaa demokraattisen päätöksenteon kautta tai vaihtoehtoisesti ihmisoikeuskysymykset eivät ole ollenkaan demokraattisen päätöksenteon alaisia vaan sen yläpuolella kuten nyt näyttäisi olevan. Siis edes uskovainen enemmistö ei voi parlamentaarisella päätöksellä rajoittaa ihmisoikeuksia.
Siinä missä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla on kysymys vuosisatojen mittaisesta taistelusta ihmisoikeuksista, uskovaisten kohdalla voidaan puhua oikeutetusta ruotuun pistämisestä. Here, and no further! Liian pitkään uskonnolliset normit ovat olleet ihmisoikeuksien yläpuolella ja nyt niitä ollaan asettamassa paikalleen. Sivistysvaltioon kuuluu mahdollisimman laaja sananvapaus ja toleranssi erilaisille mielipiteille. Vihapuhe sen sijaan ei kuulu sananvapauden piiriin koska se pyrkii mitätöimään yhdenvertaisuutta eli ihmisoikeuksia. Raja on häilyvä vain sen suhteen mitä voidaan pitää vihapuheena, mutta äärimmäisen terävä siinä, miten puheita käsitellään. Vihapuheille ei pidä antaa minkäänlaista sijaa julkisessa tilassa. Uskonnolliset tekstit ja opit ovat liian pitkään olleet ”vapaudut vankilasta” -kortti vihapuheen levittäjille, nyt tuo kortti ollaan oikeutetusti polttamassa. Meillä on vielä rikoslaissa jäänteenä pimeältä keskiajalta pyhän loukkaamisen kielto, josta äskettäin vielä langetettiin tuomio. Siinä missä tuomio oli vihapuheen osalta oikeutettu, se ei sitä ollut ”jumalanpilkan” osalta. Pyhä ei ole termi jolla olisi mitään sijaan lainsäädännössä. Pyhän suoja olisikin romutettava kiireimmiten sillä se on perusteeton sananvapauden eli ihmisoikeuksien rajoitus. Subjektiiviset uskomukset ja tunteet eivät ansaitse minkäänlaista lain suojaa.
Ullan sukunimi "Appelsin" kuulostaa kovasti suomenjuutalaiselta.
Tässä yhteydessä hänen kommenttinsa vaikuttavat kovasti kummallisilta, koska sekä hänen uskontonsa että homoseksuaalisuus (oletettavasti) ovat periytyviä, ja meitä molempia vainottiin Natsi-Saksassa.
Luin itsekin kyseisen kolumnin, ja en voi kuin ihmetellä, miten vakavasti otettavana pidettävä toimittaja hyppää moiseen kelkkaan...
Minä haluaisin esittää kysymyksen päätoimittajalle siitä hänen maininnastaan, että uskovaiset on nyt muka nostettu tikun nokkaan. Mistäköhän syystä noin on päässyt käymään, jos se on totta? Olisikohan uskovaisilla itsellään jotakin vaikutusta tähän tilanteeseen, josta hän nyt marisee?
Yleistän. Se ei todellakaan koske läheskään kaikkia uskovaisia. Hyvin moni heistä noudattaa Ison Kirjan periaatteita esimerkiksi asenteissaan kanssaihmisiinsä. Joukossa on valitettavasti mätämunia, jotka näkyvät ja haisevat kauaksi.
Toimittajalle on mennyt läpi joidenkin uskovaisten valitus siitä että juuri heitä "syrjitään"
ja että juuri heilä ei ole enää "sananvapautta".
Alkeellisempi retoriikka menee läpi alkeellisemmalle yleisölle.
Harmi vaan että yhä useampi heistä reuhoaa nykyään keskustelupalstoilla - ja myös toimittajina.
Jotenkin päätoimittajan kirjoittamasta kolumnista tuli minulle sellainen tuntuma, että Ulla Appelsinilla olisi nk. oma lehmä ojassa. Siis hän kuuluisi kenties itsekin tuohon väittämäänsä kiusattujen ryhmään.
Tämä on siis vain minun yksityistä pohdintaani. En tunne häntä mistään muusta yhteydestä, enkä ole seurannut hänen kirjoitteluaan aikaisemmalta ajalta. Ja minähän en tietenkään lue myöskään roskalehtiä muualla kuin parturissa. ;-)
Jätin vuonna 1984 taakseni erään uskonlahkon ja sen “valtakunnansalit”! Voi sitä tuomion roskaa minkä sain osakseni noitten “uskiksien” taholta. Olin kuulemma “heikoilla” ja tiellä tuhoon sitten joskus kun tuo “Harmagedon” koittaa! Nyt on kulunut lähes 30 - vuotta eikä heikoilla olosta ole tietoakaan ja “Harmakeetonikin” viipyy aina vaan!
Uskovaiset valittelevat sangen usein että heitä kiusataan "uskon tähden". Omakohtaisesti kokeneena vain tuntuu usein siltä että he tieten tahtoen ärsyttävät kanssaihmisiään ja ikäänkuin haluavatkin tulla kiusatuksi jotta pääsevät esiintymään "marttyyreina". Kenties hyvä asia "taivasosuuspaikan” tai “paratiisimaan” saamisen kannalta! Aikoinaan ollessani yhteydessä kirkonkin piiriin sain osakseni erään seurakunnan työntekijän minuun kohdistamaa aivan avointa syrjintää. Sen vuoksi jätin kirkonkin taakseni aikoja sitten todettuani että sekin on vain pelkkä bisneslaitos etkä mitään muuta!
On muutoin huomattava että kirkon piirissä työpaikkakiusaaminen on hyvin yleistä. Muuan kirkon työntekijä - arvossapidetty kanttori - valitteli omakohtaisesti minulle hiljattain joutuneensa kiusatuksi työpaikallaan - En ihmettele!
Eräs kirkosta viime vuonna eronnut henkilö totesikin osuvasti: "TV:n homoilta & puheenjohtaja Räsäsen mielipiteet, Älä alistu -kampanja, rakkauden kaksoiskäskyn unohtaminen toiminnassa, 2000 vuotta vanhojen käsitysten hellittely nykypäivänä ja siihen liittyvä Raamatun tulkitseminen kirjaimellisesti... Minulla ei ole mitään tekemistä näiden hihhuleiden kanssa” ja "Älä alistu -kampanja. Ei homous ole sairaus eikä homoja todellakaan saa verrata murhaajiin. Pöyristyttävää sanon minä, joka olen hetero ja hyväksyn täysin homo- ja lesboystäväni ihan sellaisena kuin he ovat eli ihmisinä”.
Jaa, minäpä olen kyllä nyt Appelsinin puolella, vaikka ateisti olenkin. Muita sortaville ja haukkuville uskiksille pieni kiusaaminen on oikein, mutta entä ne aivan tavalliset ihmiset, jotka turvaavat mielessään korkeampaan ja, noh - uskovat? Saako heitä halventaa äänekkäiden idioottien vuoksi? Minusta se on väärin. Kaikilla tulee olla oikeus sitä mitä ovat, ollaan sitten heteroja, homoja, uskiksia, ateisteja... Homoilta pöyristyttävää käytöstä jatkaa joutavaa loanheittoa, kun meitä itseämme on iät ja ajat pilkattu ja kiusattu!
Uskovaisia kiusataan kuulemma myös Roomassa.
Vatileaks-uutisointi on saattanut paavin ja koko kirkkovaltion vaikeuksiin.
Vatikaanin edustaja kertoo, että itse paholainen on syyllinen kirkon ongelmiin:
En, vaan sitä että itse uskoa johonkin kritisoidaan, pilkataan ja haukutaan. Olen tehnyt sitä itsekin enkä voi sanoa olevani ylpeä.
Tietysti Raamatulla päähän lyöjiä saa lyödä takaisin, mutta viestini pointti oli nyt se, ettei kaikkia uskovaisia niputettaisi samaan ja haukuttaisi. Saamme vain leiman, että olemme yhtä suvaitsemattomia kuin pahimmatkin fundikset. Kaikki uskovaiset eivät kiusaa homoja, joten ei ole reilua kiusata heitä.
Ja on huomionarvoista, että politiikassa näköjään usko käy lyömäaseeksi siinä missä seksuaalisuus enää ei.
Samaa mieltä Ankin kanssa, että kaikenlainen ihmisten niputtaminen jonkin yksittäisen seikan perusteella on varsin epä-älyllistä ja kertoo enemmän niputtajasta kuin niputuksen kohteesta.
Toisaalta en ole havainnut politiikassa (siis vakavasti otettavien poliitikkojen puheissa) pyrkimyksiä käyttää uskonnollisuutta sinänsä lyömäaseena. Toki uskonnon varjolla esitettyjä typeriä mielipiteitä kohdellaan niiden ansaitsemalla tavalla, mutta pelkkää tietyn uskonnon tunnustamista (joidenkin perussuomalaisten puheita lukuun ottamatta) ei ole mielestäni esitetty todisteena henkilön yleisestä kelpaamattomuudesta vastuulliseen tehtävään.
Usko koskee rakkautta.
Lisäksi Appelsinin teksti viittaa ilmeisesti johonkin monoliittiseen uskoon. Uskon kohde on yksi, mutta uskomisen käsitykset ja tavat ovat kristinuskossa luultavimmin yhtä kirjavat kuin on uskovien määrä.
Näin ollen se, että ei saisi uskoa, ei voi olla tarkoitettu, vaan se, että tietyllä tavalla ei saisi uskoa.
Appelsinin mukaan ihmisten tulisi jakaa yhteinen ja y k s i usko. Se ei ole mahdollista. Ei myöskään voi olla mahdollista erottaa esimerkiksi kansanedustajaehdokkaan henkilökohtaista uskoa hänen poliittisesta toiminnastaan. Uskolla tarkoitan tässä ainakin sitä osaa, mihin periaatteisiin itse yleisesti uskoo.
Mikäli Essayahin ja Soinin uskolle naurettiin, on kyseessä naurajien vähäiset avut.
------------
Usko toteutuu lähimmäisen rakastamisessa. Näin ollen kristinuskon määritelmä ihmisen tehtävälle on lähtökohtaisesti eri kuin maallisessa ihmisoikeudessa, jossa itsensä toteuttaminen on oikeus. Maallisen ihmisoikeuden perspektiivi on oikeuden haltijassa ja hänen rajoissaan muita vastaan, kristinuskon taas jokaiseen vastaantulijaan luotavassa yhteydessä. Mikäli kristityn vapautta loukattaisiin ja häntä estettäisiin rakastamasta lähimmäistään, merkitsisi synti maallisen ihmisoikeuden haltijalle pelkkää menetystä. Sama koskee sitä, mitä pidämme pyhänä/mikä on pyhää.
