Outtauksen eli ympäröivän kaapin hajottamisen pitää olla vedenkestävästi perusteltua. Pelkkä uteliaisuus, halu juoruilla, rahan tekeminen tai halu päättää yksityisyyden rajat toisen puolesta ei riitä, kuten ei riitä sekään että aletaan korjaamaan vääryyksiä tekemällä toinen väärys, koska kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa.
Lähinnä yliluonnolliseen oikeutukseen perustuvat ja uskonnollisella symboliikalla koristeltuun humpuukiin lukeutuvat eheytysterapiat yrittävät "korjata" rikkinäiseksi itseään tunteman henkilön. Sellaista ei vaan voi korjata mikä ei ole rikki. Jos oman mielipiteensä tuotteistaisi aivopesuksi vaikkapa psykologi, niin ammattikunnalla olisi jonkinlainen valvonta joka asiaan tarttuisi (ainakin teoriassa). Uskonnolta ei edellytetä takuuta ja kun valtakirjakin on ylimaallinen, niin paha sitä on vastaan sanoa. Erään suuren kirkkokunnan piirissä jopa heittäydytään maton päälle makaamaan itkupotkuraivarin kera jos joku kyselee mitä kaikkea sinne maton alle on lakaistu.
Jutun tapauksen pastori Brock on julkista tehtävää hoitava, hommaan itse hakeutunut henkilö jne, jonka toiminnan valvonta on todennäköisesti vähän niin ja näin, ja jonka toimet ovat eheytystilastojenkin valossa jopa vahingollisia. En näe pahana Lavender-lehden tekemään outtausta. Pitkässä juoksussa sitä voisi tarkastella vaikka ennaltaehkäisevänä iskuna.
Selvää on kuitenkin se, että ryhmäläisten henkilöllisyys, keskustelut tai mikään muukaan vahvasti arkaluontoinen asia ei saa päätyä julkiseen levitykseen missään olosuhteissa. Se edellyttää suurta huolellisuutta, joka ei tuota turhia "sivullisia uhreja" ei outattuja ihmisiä, jotka haluaisivat vain elää elämäänsä hiljaa. Jopa outatun pastorin kohdalta riitänee, että osoitetaan miehen tehneen munauksen; ihan kaikkea ei meidänkään tarvitse tietää.
Toistan vanhan liturgiani siitä, että jokainen -niin julkkis kuin taviskin- päättää itse kaappinsa paikan ja oven avoimuuden. Pitää silti muistaa se, että jos julkisesti kovasti julistaa eri suuntaan kuin mitä yksityisesti tekee, niin se ei vältämättä pysy ikuisesti salassa. Voit huijata joitain ihmisiä kaiken aikaa, kaikkia jonkin aikaa, mutta et kaikkia kaiken aikaa.
Lähinnä yliluonnolliseen oikeutukseen perustuvat ja uskonnollisella symboliikalla koristeltuun humpuukiin lukeutuvat eheytysterapiat yrittävät "korjata" rikkinäiseksi itseään tunteman henkilön. Sellaista ei vaan voi korjata mikä ei ole rikki. Jos oman mielipiteensä tuotteistaisi aivopesuksi vaikkapa psykologi, niin ammattikunnalla olisi jonkinlainen valvonta joka asiaan tarttuisi (ainakin teoriassa). Uskonnolta ei edellytetä takuuta ja kun valtakirjakin on ylimaallinen, niin paha sitä on vastaan sanoa. Erään suuren kirkkokunnan piirissä jopa heittäydytään maton päälle makaamaan itkupotkuraivarin kera jos joku kyselee mitä kaikkea sinne maton alle on lakaistu.
Jutun tapauksen pastori Brock on julkista tehtävää hoitava, hommaan itse hakeutunut henkilö jne, jonka toiminnan valvonta on todennäköisesti vähän niin ja näin, ja jonka toimet ovat eheytystilastojenkin valossa jopa vahingollisia. En näe pahana Lavender-lehden tekemään outtausta. Pitkässä juoksussa sitä voisi tarkastella vaikka ennaltaehkäisevänä iskuna.
Selvää on kuitenkin se, että ryhmäläisten henkilöllisyys, keskustelut tai mikään muukaan vahvasti arkaluontoinen asia ei saa päätyä julkiseen levitykseen missään olosuhteissa. Se edellyttää suurta huolellisuutta, joka ei tuota turhia "sivullisia uhreja" ei outattuja ihmisiä, jotka haluaisivat vain elää elämäänsä hiljaa. Jopa outatun pastorin kohdalta riitänee, että osoitetaan miehen tehneen munauksen; ihan kaikkea ei meidänkään tarvitse tietää.
Toistan vanhan liturgiani siitä, että jokainen -niin julkkis kuin taviskin- päättää itse kaappinsa paikan ja oven avoimuuden. Pitää silti muistaa se, että jos julkisesti kovasti julistaa eri suuntaan kuin mitä yksityisesti tekee, niin se ei vältämättä pysy ikuisesti salassa. Voit huijata joitain ihmisiä kaiken aikaa, kaikkia jonkin aikaa, mutta et kaikkia kaiken aikaa.
