Laura, olet todellakin vain "JOKU", joka tuli julkisuuteen. Se ei riitä. Pitäisi olla myös persoonaa, karismaa. Sitä sinulla ei ole. Eikä älyä. Eikä kokemusta. Elä ensin kymmenen, kaksikymmentä vuotta lesbona, puhu vasta sitten. Mieti, mitä on ulkopuolisuus. Mieti, haluatko sitten naimisiin. Mieti, vieläkö jumalasi vihkii vain heteropareja. Mieti, vieläkö sen jälkeen haluat julkisuuteen. Pappina.
Laura Mäntylä Mtv3:n aamuhaastattelussa (juttukommentit)
Minua häiritsee se, että Mäntylä erottaa täysin erillisiksi asioiksi hänen uskonnollisten näkemysten muuttumisen sallivimmaksi ja hänen prosessinsa lesboidentiteetin synnyssä.
Mäntylän haastattelusta (siitä ensimmäisestä) kävi ilmi, että sekä uskonto että seksuaali-identiteetti ovat hänelle hyvin tärkeitä. Minusta hän selittää hieman liian innokkaasti sitä, että hänen uskonnollinen mielipiteensä muuttui sallivammaksi jo ennen koko lesbo-prosessin käynnistymistä. Eiköhän henkilön seksuaali-identiteetin rakentaminen ole käynnissä jo vauvasta asti.
Koska Mäntylä on valinnut julkisuuden, niin asiaa voi myös julkisesti pohdiskella. Minä mietin, että voisiko olla niin, että mikäli Mäntylä olisi edelleen homoseksuaalisuuden tuomitseva uskovainen, niin hän ei olisi myöskään onnellinen lesbo? Tämä johtaa seuraavaan ajatukseen: voisiko olla niin, että vuosia sitten - jossain mielensä syrjässä - hän on ymmärtänyt tämän yksinkertaisen yhtälön mutta ei ole tiedostanut sitä? Seurauksena on sitten ollut uskonnon tulkitseminen hänelle(kin) sopivalla tavalla.
Onnittelut Mäntylälle onnellisuudestaan. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että henkilön mahdollisuus tulkita raamattua luovasti kasvaa silloin kun luovasta tulkinnasta on hänelle itselleen hyötyä - alitajuisestikin toimittuna.
Loppumielelmä on se, että kyllä ihmiset sitten osaavat tehdä omasta elämästään vaikeaa. Jos ei muuta, niin pitää kehittää jokin usko johonkin yliluonnolliseen olioon joka määrää, säätää ja käskee.
Mäntylän haastattelusta (siitä ensimmäisestä) kävi ilmi, että sekä uskonto että seksuaali-identiteetti ovat hänelle hyvin tärkeitä. Minusta hän selittää hieman liian innokkaasti sitä, että hänen uskonnollinen mielipiteensä muuttui sallivammaksi jo ennen koko lesbo-prosessin käynnistymistä. Eiköhän henkilön seksuaali-identiteetin rakentaminen ole käynnissä jo vauvasta asti.
Koska Mäntylä on valinnut julkisuuden, niin asiaa voi myös julkisesti pohdiskella. Minä mietin, että voisiko olla niin, että mikäli Mäntylä olisi edelleen homoseksuaalisuuden tuomitseva uskovainen, niin hän ei olisi myöskään onnellinen lesbo? Tämä johtaa seuraavaan ajatukseen: voisiko olla niin, että vuosia sitten - jossain mielensä syrjässä - hän on ymmärtänyt tämän yksinkertaisen yhtälön mutta ei ole tiedostanut sitä? Seurauksena on sitten ollut uskonnon tulkitseminen hänelle(kin) sopivalla tavalla.
Onnittelut Mäntylälle onnellisuudestaan. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että henkilön mahdollisuus tulkita raamattua luovasti kasvaa silloin kun luovasta tulkinnasta on hänelle itselleen hyötyä - alitajuisestikin toimittuna.
Loppumielelmä on se, että kyllä ihmiset sitten osaavat tehdä omasta elämästään vaikeaa. Jos ei muuta, niin pitää kehittää jokin usko johonkin yliluonnolliseen olioon joka määrää, säätää ja käskee.
Kommentoin tässä nyt viisi vuotta myöhemmin, mutta koska tämä juttu täältä edelleen löytyy, niin haluan vain sanoa, että nykyään kannatan ehdottomasti tasa-arvoista avioliittoa ja toivon myös, että kirkko vihkisi myös meidät homoseksuaalit.
Homo tai lesbo ei ole kelvollinen pastorin "vakanssille" - kuka uskoo
sellaista pappia ,joka ei elä kuten saarnaa?
sellaista pappia ,joka ei elä kuten saarnaa?