Muistelen nähneeni vuosia sitten kiinteästi asennetun valvontakameran, joka oli suunnattu patsaaseen. Kenties kamera on edelleen siellä ja havainto saatiin sen kautta.
Patsastahan on jouduttu valvomaan jopa sen tekovaiheessa Lauttasaaressa ateljeessa, joka oli rakennettu vain tämän patsaan tekemiseen.
Lukijakommentit ovat etupäässä taiteilijan tuomitsevia. Tapahtuman taustalla olevista ajatuksista kukaan ei ole kiinnostunut. Niistä Korkeaoja kertoo tässä ranneliikkeen äänimateraalissa..
Hesari tarkasti ottaen otsikoi: "... siipiä taiteillut oli kansanedustajan poika".
Ei siis ole enää otsikon mukaan kansanedustajan poika. Mitähän tällä välin on päässyt tapahtumaan. ;-)
Vaihtoehdot voisivat olla, että Korkeaoja on saanut kenkää eduskunnasta tai hän on suivaantunut poikaansa ja antanut tälle kalossin kuvan takapuoleen. Kummastakaan tapahtumasta ei ole uutisoitu.
Tässä on taas tämmöstä tyypillistä taidetta. Olisko saman viestin saanut perille vaikkapa varaamalla alueen itselleen hyvässä vaiheessa etukäteen kaupungin kanssa sopimalla ja tekemällä Mannerheim-patsaan viereen pienemmän Mannerheim-patsaan, jolla olis ollut vaaleanpunaiset siivet (koska suljemme nyt pois vaihtoehdon, että siivet olisi saanut laittaa itse Mannerheimille... kuka sellaisen luvan olisi myöntänyt muuten...)? No ei olis. Tekemällä jotain, josta saa sakkoja (ja budjetoimalla ne jo huolellisesti alussa mukaan suunnitelmiin), pääsi lehteen ja sai viestinsä perille useammalle. Oliko sitten kyse taiteen tekemisestä vai julkisuuden kipeydestä?
Tämän esityksen viesti ei tainnut kyllä kovin hyvin mennä läpi. Ei oikeastaan yllättänyt yhtään, että uutisen kärjeksi oli otettu performanssitaiteilijan perhesuhteet kansanedustajaan. Yksi syy voi olla sekin, ettei toimittajan tarvitse lähteä miettimään vaikeita kysymyksiä, kun uutisen saa tehtyä tapahtumasta kevyemminkin eväin. Eivät lukijat lähde vaatimaan syväanalyysiä. Sääli vaan, että samalla ihan hyvä keskustelunavaus kuivuu kokoon.
Suomessa mielenosoitus ei vaadi lupaa, mutta kylläkin ilmoituksen. Ei tietenkään ole luvallista kiipeillä patsaiden päälle (ne kun voivat vahingoittua) tai muutenkaan aiheuttaa vahinkoa. Tässä tapauksessa voi olla montaa mieltä siitä, oliko patsaan päälle kiipeäminen ylipäänsä järkevää. Jalustalle nostettuja historian merkkihenkilöitä täytyy kuitenkin voida tuoda nykypäivän keskusteluun, vaikkapa historian peilinä. Ei meikäläisessä demokratiassa pitäisi olla yhtäkään täydellistä koskemattomuutta nauttivaa historian hahmoa. Sellaisina haluttaisiin joissakin piireissä nähdä kuitenkin omat tiennäyttäjät. Aina joku älähtää, kun historian merkkihenkilöiden tekemisiä tai sanomisia ryhdytään tonkimaan.
Mitä tulee Juhanin mainitsemaan otsikointiin, niin en itse kiinnittänyt asiaan edes huomiota. Sen verran turtunut sitä on huonoon kieleen. Kelvotonta kieltä tulee suollettua itsekin. Helsingin Sanomissa on kyllä viime vuosina lipsuttu elävästä, hyvästä ja tarkasta kielestä luvattoman paljon. Suomen kielen sävyjä ja vivahteita ei enää hallita, suoranaisiin kielioppi- ja kirjoitusvirheisiin törmää jatkuvasti ja faktojenkin tarkastaminen on toisinaan jäänyt jutuissa puolitiehen.
Tämä performanssitaiteilija olisi saanut laajemman huomion asialleen valitsemalla toisen ajankohdan. Juuri tuohon samaan aikaan kansan ja median huomio oli suuntautunut muutaman korttelin päähän presidentin linnaan ja mittavan merkittäviin asioihin, kuten kuka tulee paikalle kenenkin kanssa ja millainen kolttu kullakin naisella on. Keinovalikoima miesten näkyvyyteen noissa bileissä on naisia vähäisempi. Heillä voi olla uusi vaihdokas taikka räikeän väriset kengät. ;-)
Suomen Kuvalehti keräilee osastolle Jyvät ja Akanat erilaisia lipsahduksia medioissa. Esimerkkinä vaikkapa Satakunnan Kansasta: "Siekkinen tunnusti tehneensä surmatyöt kiinnijäätyään."
Uutisointien pinnallisuudesta.
En ole ehtinyt kaivella kunnolla uutisia Kreikan nuorisomellakoista, joiden aikana poliisi ampui yhden nuoren. Pintauutisista ei minulle ole lainkaan selvinnyt mistä syystä nuoriso mellakoi.
Marskilla on ikäisekseen vientiä, ihan kateeksi käy ;)
Nyt ovat kunnostautuneet mormonit, jotka ovat kastaneet hänet kirkkonsa jäseneksi. Tosin he eivät kaivaneet Marskia ylös haudastaan eivätkä suorittaneet seremoniaa edes patsaalle, vaan käyttivät sijaista, joka otti itselleen väliaikaisesti Suomen marsalkan identiteetin.
Ilta-Sanomat kertoo:
"Vain sijaiskasteen avulla vainajat voivat mormonien mukaan päästä taivaaseen.
- Emme pakota ketään mormoniksi, emmekä liitä vainajia kirkkomme jäseniksi. Vainajat voivat itse päättää ottavatko he kasteen vastaan, sanoo mormonien tiedottaja Ville-Matti Karumo IS:lle."
Uutinen jätti vähän epäselväksi sen, miten vainajalta kysyttiin hänen halukkuuttaan päästä mormonien taivaaseen. Mormonit eivät kuitenkaan vaivaa päätään pikkuasioilla. Uutisen mukaan "Kuolleiden omasta uskonnollisesta vakaumuksesta he eivät piittaa".
