We're all mad here

Näytetään bloggaukset syyskuulta 2012.

"Osaatko jotakin? Avoin lava klo 20!"

Ei. En osaa. MITÄÄN.

Nukuin viime yönä hassusti ja nyt on niska kipeä. Awesome.

Kävin eilen Helsingissä rakkaan veljeni 25-syntymäpäivän kunniaksi. Heräsin myöhään ja olin kärttyinen, mutta ostin rautatieaseman Ärrältä kahvia ja kolmioleivän ja tuli parempi mieli. Parin tunnin junamatka menee yllättävän nopeasti, kun on iPod ja kirja.

Torstaina kävin katsomassa Puhdistuksen. Kirjan olen lukenut ja Lahden kaupunginteatterin näytelmänkin kävin aikoinaan katsomassa, mutta leffa oli kyllä jäätävin. Se oli ahdistava. Hyvä, mutta ahdistava. Kyllähän mä tiesin, ettei se mikään hyvän mielen komedia ole, mutta jätti kyllä sanattomaksi.

En oikein tiedä.

Haluaisin tatuoida yhden runon käsivarteeni, mutta se on aika pitkä. Tai ei edes ole, mutta käytettävä tila on rajallinen. Pitäis varmaan vaan päättää fontti ja mennä jostain liikkeestä mennä kysymään, että mahtuuko se tohon ja paljonko se maksaa ja sattuuko vaikka tiedän että sattuu enkä tiedä, että onko mulla edes oikeasti varaa siihen, vaikka sain edellisen kämpän takuuvuokran vihdoin ja viimein takaisin, ja oikeestaan ois pari muutakin kuvaa mitkä haluaisin hakattaa ihooni enkä osaa päättää minkä otan ensin. Varmaan sen mikä tulee halvimmaksi.

Taidan käydä tupakalla. Ja leipoa raparperipiirakkaa.

Suuret on suunnitelmat.

p.s. tämä on hyvä: http://thii.sarjakuvablogit.com/


Syksy tulee, oletko valmis?

Ulkona alkaa olla sen verran kylmä, ettei pelkkä huppari meinaa riittää tupakalla käydessä. Puissa lehdetkin näköjään alkaa vaihtaa jo väriä. Kai se sitten on se syksy, vaikka oonkin sitä vastaan yrittänyt tapella.

Onneksi tee on hyvää. Ja sitä on PALJON. Laskin äsken, että kaapista löytyy 18 eri laatua/makua. En ole aikaisemmin tajunnut, että niitä on niin paljon. Jotenkin sitä on vaan kerääntynyt. Kaikkia en ole edes kerennyt maistamaan. Jotkin olen ostanut terveysvaikutusten vuoksi, jotkin maun takia, osan olen saanut lahjaksi. Yksi juttu on kuitenkin sama.

Teestä tulee aina parempi mieli.


I'm young enough, dumb enough, tough enough

Kävin alkuviikosta Helsingissa veitsen alla ja taas on nenä arka ja turvoksissa. Lopputuloksesta ei oikein voi sanoa vielä mitään ennen kuin se asettuu. Kirurgi otti jalasta rasvaa ja laittoi sitä nenään enkä tiiä mitä helvettiä se sille jalalle teki, kun nyt siinä on jättimäinen mustelma, joka on kipeämpi kuin itse nenä. Onneksi särkylääkkeet on keksitty.

Helsingin päässä ollessani pääsin myös vihdoin ja viimein katsastamaan veljeni ja tämän avokin "uuden" asunnon. Muuttivat sinne jo viime talvena, mutta oon ollut mukamas niin kiireinen etten ole sinne aiemmin ehtinyt.

Avasin säästötilin Minnesotan reissua varten. Ehkä muutaman vuoden päästä pääsen sinne asti. Pelkät lentoliput maksaa 700-800 euroa ja ois se kiva olla vähän käyttörahaakin. Oishan se vähän tyhmää mennä sinne ja sitten vaan istua kotona, kun ei ole varaa tehdä mitään. Karmea ikävä on.

Ruokakauppohin ilmestyneet USA-hyllyt sentään vähän lohduttaa. Jos en pääse jenkkeihin, niin sit mä syön sen :D.

Olen myös alkanut pitkästä aikaa kirjottamaan. Writer's block oli vaivannut monta kuukautta, mutta pari viikkoa sitten iski sellanen inspiraatio, että en muuta tehnytkään kolmeen päivään. Tämäkin tarina on kyllä englanniksi, vaikka pitäisi ihan oikeasti harjotella suomeksi kirjottamista, jos oikeasti meinaan saada joskus oman romaanin kirjakauppojen hyllyille tässä maassa.

Missä välissä omasta äidinkielestä tuli niin vaikeaa?


I'm in love with a voice

http://www.youtube.com/watch?v=ME3IrzQPrTM

Olen linkittänyt kyseistä laulajaa naamakirjaan niin paljon, että jengi alkaa varmaan kohta poistamaan mua kavereistaan. Mutta kun on rakastunut, niin sen haluaa kuuluttaa koko maailmalle. Tai jotain.

Kyseessä on siis William Beckett, edesmenneen The Academy Is...-yhtyeen laulaja, joka ryhtyi bändin eroamisen jälkeen soolouralle. Olen The Academy Is...stä ja Beckettistä tykännyt jo useamman vuoden, mutta rakkaus roihahti uudestaan, kun kuulin Beckettin soolomatskua ekan kerran pari päivää sitten. Ja nyt onkin päässä pyörinyt tasan yksi asia;

Damnit, Beckett, stop being so fucking perfect, for fuck's sake.

p.s. Noin kaunis naama pitäis olla laiton.