Harmony Sister kirjoittaa elämästään

Olen tainnut tulla elämässäni siihen pisteeseen, että vähitellen tulen ulos kaapista jokaiselle. Tai sanotaan näin, että salaileminen on minulle nykyään aika tuskaa. On aika raskasta, kun tiettyjen ihmisten kanssa ei voi puhua tietyistä aiheista ollenkaan. He tulevat niin surullisiksi ja alkavat rukoilla puolestani...että eheytyisin. Ja tietysti kuvioon kuuluu muistutukset siitä, että olen tällaisena helvetin oma ja sitä en kertakaikkiaan nyt jaksa kuunnella. Kun tarvitisisin enemmänin tukea läheisiltäni kuin alaspäin murjomista. Mutta koska tämä on synneistä pahin melkeinpä, niin tukea on turha odottaa.

Olin käymässä Tukholmassa erään vanhan ystäväni kanssa, joka on konservatiivinen uskovainen. Minua niin sisällä nauratti, kun Tukholmassa oli Prideviikko ja siinä puistossa missä käytiin oli vaikka mitä tapahtumia ja kirkon puhujia Pride-teemaan liittyen ja päälle päätteeksi vielä ajateltiin julkisilla, joissa oli pienet sateenkaariliput bussin keulassa :) Heh! Emme tietenkään puhuneet aiheesta, koska olen hänelle jos kertonut olevani lesbo ja hän tuomitsi sen jyrkästi (tai raamattu tuomitsi, vaikka hän sanoikin, että minä menen helvettiin, jos en muutu). Hän varmaan olettaa, että minä olen muuttunut heteroksi, koska en puhunut mitään. Mutta ei se mitään. Sitten kun aihetta tulee, niin minä kerron kyllä asian todellisen laidan. Se on ihan viisasta, ettei pahoita toisten mieltä ja samalla omaansakin väittelemällä aiheesta, josta kumpainenkin on eri mieltä. Toivon, että hän näkisi minut samana ihmisenä kuin ennenkin ja lakkaisi katsomasta minua pelkästään harhautuneena luopiona ja sairaana. Mutta minä ymmärrän heidän asenteensa ja ajatusmaailmansa - olenhan itse ollut samalla tavalla ajatteleva joskus aikoinaan. Siksi en halua näyttää ovea näillekään ystäville, heissä on muuta niin paljon arvostettavia piirteitä. Minun pitää olla se ymmärtävä osapuoli, koska he lukevat raamattua kirjaimellisesti ja he eivät voi kuvitellakaan muuta tietä ajatella.

Mutta kuten sanoin, niin joskus se on raskasta vältellä tiettyjä puheenaiheita ja varoa sanomasta tiettyjä asioita ääneen. Olisi niin mukavaa ja helppoa, kun saisi olla sukunsa ja ystäviensä keskellä sellaisenaan hyväksytty eikä olla karsastavien katseiden alla. Siksi minun onkin oltava henkisesti mahdollisimman tasapainossa itseni kanssa, että kestän kaiken sen paineen, mitä ihmiset minun päälleni lastaavat. Teen työtä pikkuhiljaa ja tulen yksi ihminen kerrallaan, jos mahdollista, ulos kaapista. Sitten ei niin läheisille asia saa valjeta, kun jotain konkreettista tapahtuu.

Mutta sellaista elämä on ja maailman meno. Kaikki poikkeava on ihmiselle pelottavaa - se uhkaa turvallista rakennetta, jossa hän elää. Kaikki erilainen koetaan usein uhaksi ja se pahimmillaan aiheuttaa jopa kuoleman. En usko, että minä joudun kohtaamaan fyysistä väkivaltaa suuntautumisen tähden, mutta henkistä painostusta tulen aivan varmasti kohtaamaan ja paljonkin ja se on myös eräällä tapaa väkivaltaa sekin. Vaiikka heillä olisi kuinka raamattu kourassa ja omasta mielestään Jumala selkänsä takana, niin sitä tosiasiaa ei muuta mikään, että sellainen käytös joskus loukkaa ja satuttaa, koska homoseksuaalikin on ihminen. Ja sitä eivät kaikki muista, kun kertovat mielipiteitään rakkaudessa.

En voi muuta kuin ihmetellä miten törkeäkäytöksisiä ihmisiä on liikkeellä.

Viime maanantai oli minulle raskas päivä. Teen osa-aikatyötä hoitoalalla ja eräs asiakas on jo pitkän aikaa käyttäytynyt aika huonosti minua kohtaan. Jouduin olemaan hänen kanssaan yhden pidemmän session tekemisissä ja sinä aikana tapahtui paljon kaikenlaista. Hän on asiakas ja niinpä minä annoin mennä osan kommenteista ihan kuuroille korville. Mm. en päässyt vessaan ilman ettei hän olisi valittanut (kun kestää kauan), ruokatauosta puhumattakaan. Noh, ei tämä vielä mitään, mutta se oli kyllä kaiken huippu, että hän yhdessä tilanteessa laukaisi: sinä olen tyhmä. Tyhmä nainen. Kiva asenne hänellä. Kyseessä siis aikuinen nuorehko mies. Tämä tottakai loukkasi minua. Tätä aikaisemmin hän oli jo läpsäissyt mua perseelle Mrrr!!! Vaikka olisin mikä hoitaja tahansa, niin en sentään ole orja, jota saa kohdella ihan miten sattuu. En voinut jatkaa tässä työsuhteessa vaan jouduin irtisanoutumaan ja se oli tietenkin henkisesti himppu raskasta. Sanoin asiakkaalle, että hänelle saattaisi paremmin sopia mieshoitaja (niin ei olisi tuota tyhmä nainen - asetelmaa). Lisäksi teki mieli sanoa, että myös hoitajalla on virtsarakko, vatsalaukku ja tunteetkin. Ja että seksuualisesta ahdistelusta voidaan haastaa oikeuteen.

Tämän jälkeen menin yksin puistoon istuskelemaan. Halusin olla ihan itsekseni ja koostaa ajatuksia. Eipä kuitenkaan aikaakaan, kun yksi ulkomaalainen mies käveli ohitseni ja kohta kurvasti takaisin ja halusi tulla samalle penkille istumaan. Mua väsytti ja en muutenkaan heti halunnut alkaa aukomaan päätä vieraalle ihmiselle. Tää mies halusi tietenkin keskustella ja jauhoin jotain diipadaapaa ihan kohteliaisuudesta hänen kanssaan. Hän myös puolipakotti mut ottamaan herneenpalkoja, joita hänellä oli mukanaan. Laittoi niitä mun nenän eteen. Mä olen kai liiankin kohtelias, kun en sit viitsinyt sanoa, ett suksi kuuseen. Kuitenkin sen tiesin, että tää mies on iskemässä mua niin sanoin sit sen sivulauseessa, etten etsi miestä laisinkaan enkä mitään miestä. Hän vaan siitä innostui ja alkoi kyselemään, kuinka naiset tekevät "sen" keskenään... Mä sanoin, että eiköhän nyt ois parempi mennä kirjastoon ja tai kvg?! Tietenkin hän sanoi myös, ettei kukaan mies usko minua. Katselin joka tapauksessa muualle melkein koko ajan. Ja muutenkin vastailin vain kohteliaisuudesta ja torjuin kaikki lähestymisyritykset. Olisin halunnut istua rauhassa puistonpenkillä, kun oli tuollainen raskas irtisanominen takana ja inhottava kokemus miesasiakkaan kanssa. Siinä kun istuin niin yht´äkkiä tää mies sanoi, että Minä kastun. Mä luulin hetken, että hän kusi housuunsa, mutta ei. Hänen housunsa olivat todella märät hieman ja mä todellakin halusin pois ja pian. Tää mies siinä hymyillen selittää, että ei voi mitään, sinä olet niin kaunis ja seksikäs. Mulle tuli ihan kauhea olo, että miten voi olla mahdollista tämä. Olin aika hämmentynyt, koska tietenkään en ollut osannut odottaa mitään tällaista. Nousin lähteäkseni ja tää pervopekka kaivoi kännykän esiin ja alkoi selittää jotain epämääräistä, että tule mun facebookkaveriksi. Joo, justiinsa joo! Mä en tiedä, että miten en saanut nopeammin jalkoja alleni, tilanne oli hämmentävä, suututtava ja mä en tiennyt miten reagoida. Tää tyyppi vielä sanoi, että katso mun työkaverin kuvaa kännykästä ja joo, siellä oli kuva jostain muijasta ja sit seuraavaksi hänen mulkkunsa kuva. Mä sopersin jotain, että kuvottavaa ja juoksin tieheni. Mulle tuli heti likainen, hyväksikäytetty olo. Sellainen, että joku on minua katselemalla saanut tyydyttää itseään (housut sil oli jallassa) ja minä olen ollut seksiobjekti. Mua etoi, kuvotti, yökötti, nauratti hysteerisesti ja myöhemmin tuli paha olla ja itsesyytöksiä. Soitin naisten linjalle ja kerroin koko jutun.

Mutta uskomatonta, että tollaisia paskiaisia on tuolla liikkeellä. Kun just olin päässyt työpaikan kahjosta eroon niin seuraava tulee puistossa kohta eteeni.

En nyt tähän kaipaa kommentteja, ett sun olis pitänyt tehdä näin tai sanoa näin. Mua harmittaa tosi paljon itseä ja jäi tosi kauhea olo. Mun ois varmaan heti pitänyt sanoa, että ei saa istua penkille viereeni ja suksi syntymäseuduilles, mutta en jaksaisi jatkuvasti olla epäkohtelias ilman että tietää, millä asialla ihminen on liikenteellä.

Sillä hetkellä vihasin kaikkia maailman miehiä niin paljon. Vaikka tietenkin tiedän, että asia on toisin. Mun kohdalle on nyt vaan sattunut kaikenmaailman tyyppejä. Huhhuh!

Toivottavasti mulla on seuraavan kerran jotain iloista blogattavaa. Aurinkoista päivää joka iikalle vastuksista huolimatta!

Harmony Sister