Harmaapartaisia höpinöitä

Kulunut viikko ei nyt mielialan puolesta ollut ihan paras. Ammattilaisena kuitenkin hoidin tehtäväni kuten pitääkin, eli asiakaat olivat tyytyväisiä. Itse en niinkään - kiitos talon vanhentuneen matkustusohjeiston. Muutaman päivän kestäneen viestittelyn ja usean puhelun jälkeen osavoitto tuli, ehkä parempi pitää laiha voitto kuin lihava riita. Tulkintaerimielisyys oli viedä työmatkaltani päivärahat kokonaan.

Joulukuun puoleen väliin asti työt keskittyvät toimistotehtäviin ja muutamaan asiakaskäyntiin pääkaupunkiseudulla. Joulun alla jään sitten (ansaitulle?) ylityövapaalle tuhlaamaan syksyn aikana kertyneet ylityötunnit.

Lomailun jälkeen palaan pariksi viikoksi Kouvolaan ja toivottavasti siihen mennessä myös talon matkustusohjeistoon on tullut muutos

Mainitun episodin johdosta äänestän jaloillani, eli talon pikkujoulut jäävät väliin tänä vuonna. Ei sota yhtä miestä kaipaa...

[Tekstiä on editoitu jälkeenpäin]

Työprojekti Kouvolassa alkoi viime viikolla - uudet haasteet, uudet menetelmät. Ei yhtään hassumpi setti, pääsen itsekin kokeilemaan "elämää oman mukavuusalueen ulkopuolella". Haasteelliseksi tilanteen tekee se, että työviikot, joita en ole varannut tähän projektiin ovat vielä täysin auki ja aiheuttavat pientä pään vaivaa. Eli helmikuun loppuun asti sinkoilen kotikaupungin (Lohja), Kouvolan ja Vantaan välillä.

Noin kuukausi vielä töitä, ennen "joulutaukoa", jolloin pidän ylityövapaat pois. Onhan noita kertynyt - reilun kolme viikkoa saan olla rauhassa työn puolesta. :P

Oma elämä on keskittynyt toistaiseksi työn ympärille, eikä siviilipuolella ole tapahtunut merkittävästi mitään kommentoimisen arvoista. Metropolin ulkopuolella asuminen (susien, peurojen ja muiden metsän eläimien keskellä =D) aiheuttaa omat haasteensa tietystikin tuolle privaattielämälle, jota joutuu suunnittelemaan tarkemmin, jos viihteelle Helsinkiin haluaa.

Pitkästä aikaa tulin katsoneeksi tilastoja, kuinka paljon vaatimaton oman elämäni analysointini kiinnostaa kanssa ihmisiä - tilasto alla.
Analyyttinen luonteenlaatu on itselleni tätä nykyä enemminkin rasite, kuin lahja. Pähkäilen monta kertaa itseni uneen miettiessäni mitä voisin tehdä toisin, ollakseni tyytyväisempi "risaiseen elämääni".

"Panin elämän risaiseksi, sain risaisen elämän,
olin ehyt ja rento ja tiesin mitä hain.
Olin koulu, olin reksi, olin minä ja olin hän,
nyt huoneessa tässä lasken sormiain.

Vedin viikon liian hitaan, ja kaikkeen turhauduin,
miksi maleksitaan, vaadin tietää syyn.
Ja kuolema kun kitaan tunki käärmeen ja sääriluin,
ne huuhdoin pois ja lähdin näyttelyyn.

Panin vauhtia valtateihin ja liikuin nopeaan,
jos pysähdyin niin mitään nähnyt en,
yön peilin pirstaleihin ja aamun hopeaan,
mä havahduin, sain haavan verisen."

Juice Leskinen: Risainen elämä

http://tinyurl.com/mby9cc3

*************** Tilastotietoa ******************
Blogin nimi Arkadas - Elämän kolhuja ja muita mietteitä
Uusin Bloggaus 20.10.2014, 23:31:42
Kommentointi sallittu
Julkinen Blogi kyllä
Bloggauksia 565 kpl
Kuvia 203 kpl
Blogia luettu 70145 kertaa
Kommentteja 603 kpl
********************************************

Lähes kuukauden ajan olen jo asustellut maalla. Mutkikas parisuhdeyritys päättyi jo keväällä, yritimme asustaa "kämppiksinä", muttei siitä mitään tullut. Kuten ei sen jälkeisestä seurusteluyrityksestäkään. Seukkakumppanin työkiireet omieni lisäksi ajoivat tilanteeseen, jossa ainoa vaihtoehto oli päätyä eriteille. Omat toiveeni seurusteluun liittyvistä kuvioista olivat kohtuullisen normaaleja. Ajan puute muodostui esteeksi.

Oman työtilanteeseen tuli myös ajan käyttöön vaikuttava muutos - minut irroitettiin tehtävistäni toista projektia varten. Nyt kolmen kiireisen reissuviikkon jälkeen hieman rauhoitutaan ennen syyslomaa, jotta jaksan vetää marraskuun puolessa välissä alkavan kolmikuukautisen projektin kunnialla läpi.

Uusi projekti vie minut uudelle paikkakunnalle lähes kuukauden ajaksi. Siitä, mihin kaikkeen se minut seuraavaksi johtaa, ei ole selvyyttä, ei edes arvausta.

Jätetään siis hetkeksi nuo parisuhdetoiveet ja keskitytään siihen mitä osaan parhaiten - toimimaan oman alani asiantuntijana vaativissa projekteissa. Mukavuusalueellahan on helppo olla, mutta se ei kasvata ammatillisesti, eikä ihmisenä.

Näillä eväillä mennään Gary Mooren kappaleen tahdeissa:

But one day the sun will shine on you
Turn all your tears to laughter
One day your dreams may all come true
One day the sun will shine on you

I've seen that look so many times
I know the sadness in your eyes
Your life is like a wishing well
Where it goes, only time will tell

Gary Moore - One Day

PS - Kuvassa autoillaan syksyn viimeistä sopivaa päivää katto alhaalla :P

Muutosten tuulten laannuttua tässä annetaan vain pölyn laskeutua ja vasta sitten tarkistetaan "myrskyvauriot".

Jatkossa tässä tulee taatusti olemaan vilinää ja vilskettä töiden osalta, ainakin perjantaina tuli heti aamusta kaksi puhelua, jotka koskivat jo heti alkavaa viikkoa - tänään on tehty tiuhaan materiaalia yrityksen ja rahoittajatahon yhteistyöpalaveriin, jossa olen esittelemässä asiaani molemmille osapuolille. Projekti sitoo minut muutamaksi viikoksi kaakonkulmalle eli hotellielämä alkaa taas tuntua kotoisalta.

Pari tulevaa viikkoa tuntuu olevan täynnä reissaamista ja jokunen hotelliyökin tulee tutuksi... Kouvolan lisäksi kohteita tulevilla viikoilla ovat Valkeakoski, Turku ja Forssa sekä Tampere.

Loppuviikko on ollut muuttopainotteinen - perjantaina muutin työpisteeni Vantaan kahden yksikön välillä - koko tiimi muuttaa alkuviikosta ja kaikki tiimin toiminnot siirtyvät toiseen toimispisteeseen kokonaan, heti kun tilat ovat kunnostettu loppuun asti,

Perjantain toinen muuttokuorma olikin sitten oma - Vantaa jäi toistaiseksi, Exän kanssa ei kannata asua pitkään saman katon alla oli välit kuinka hyvät tai huonot tahansa. Rajansa kaikella.

Uusi osoite on maaseudulla - toistaiseksi täällä luonnon helmassa. Varjopuolena pitkä työmatka per suunta, mutta sehän näkyy verotuksessa työmatkakuluvähennyksenä.

Työmatka saa kohdallani myös uuden merkityksen. Keväällä aloittamani uusi työtehtävä muuttui johtoryhmän viime viikkoisella päätöksellä entiseksi, tilalle tuli mielenkiintoinen projekti, johon minut siirrettiin a.s.a.p.

Jatkossa olen suuren osan kuukaudesta tien päällä ja hotellimajoituksessa uuden asiantuntijaroolini mukaisen tehtävän puitteissa, tehtävän muutoksen otan kiitollisuudella vastaan, sillä olen mielummin kentällä asiakkaiden kanssa kiinni aktiivisessa työssä, kuin toimistorottana poissa päivänvalosta.

[edit] Työtehtävien muutos toki antaa lisähaastetta reilusti tuoreeseen suhteeseen, mutta jos yhtään olen oppinut kumppaniani tuntemaan, niin näistäkin haasteista selvitään.

Minä vain en selvinnyt näistä haasteista, joita välimatka asetti.

Lienee nyt hyvä syy keskittyä toistaiseksi pelkästään työn tekoon.

Tuore suhde on tuonut mukanaan uuden innostuksen vanhoille harrasteille, varsinkin kun olemme kummatkin katsomassa välillä samoja asioita erilaisin "silmin". Tästä syystä ajattelimme jakaa yhteisiä "näkemyksiämme" muidenkin iloksi...

http://kahdennallensilmin.blogspot.fi/
[edit: blogisivusto on poistettu käytöstä]

Stockholm Pride näyttää kutsuvan ensi vuonna!

Loma alkaa olla loppumetreillä. Ihan suunnitelmien mukaan tämä loma ei nyt mennyt. Jäi tekemättä Euroopan autoreissu, sekä äkkilähtöloma Välimerelle. Jäi tekemättä myös "pakollinen" mökkivierailu. Tallinnassa tuli toki käytyä, sekä toisenkin kerran merellä. Jälkimmäinen merireissu oli Bears on Board risteily, jossa oli kohtuullisen hikiset oltavat ainakin parketilla :P

Mutta se mitä en suunnitellut tai ennakoinut lomastani; uusia kokemuksia, uusia paikkoja luontokuvaukselle, uusia elämyksiä ja uusia lupauksia. Ihastuminen ja rakastuminen. Ne eivät olleet lomasuunnitelmissa, mutta niin vain tapahtui <3

Hyvillä mielin siis voi aloittaa maanantaina työviikon, tietäen, että jollain muullakin on kaipaus sisällään.

Aurinkoista loppukesää kaikille tasapuolisesti.

Sanat pulppuavat, kuin tuntisimme jo pitkän ajan takaa.
Lauseiden virta, juoksee solisevana tajuntaan.
Hymy, valloittava.

Ensitapaamisen jää on murrettu.
Seuraavassa hetkessä, ihmisten keskellä, suukko kuin varkain.

Viikkoa myöhemmin olen liekeissä, onnellinen.
Juovun suudelmistasi, humallun kosketuksistasi.
Tassusi kosketti, raapaisi syvältä - hellästi, ihanasti.

[Jos joku epäilee mun hankkineen koiran, niin ei vielä, ei vielä - jotain muuta kyllä sain elämääni :P ]

Viimeaikaiset tapahtumat elämässäni ovat olleen jokseenkin rajuja, ja tuntuu, että olen vielä osittain vanhassa elämässäni "kaltereiden vankina" jonkin aikaa.

Kun ensimmäinen lomaviikkoni toi elämääni täydellisen yllätyksen, positiivisen sellaisen, hymyni on ollut herkässä. Sen ovat useat kanssaihmiset myös huomanneet. Olen muutamassa päivässä kertonut elämäntarinani eräälle ihmmiselle - mitä enemmän hän sitä kuulee, sen vakuuttuneempi hän on siitä, että haluaa olla kanssani. Näin olen ymmärtänyt.

Nyt vain pitää yrittää pitää pää kylmänä ja olla toistamatta aikaisempia virheitä. Edetä asioissa rauhallisesti - tosin se jo minulle ehdoksi saneltiin ;)

Jos ei ota riskejä, ei koe mitään. Jos ei tee mitään, ei myöskään tee virheitä. Jos ei elä omaa elämäänsä, joutuu stalkkaamaan muiden elämää :P

Sää suosi tämän vuotista Pride kulkuetta ja puistotapahtumaa. Ennätysmäärä osallistujia oli mukana, kiitos lakivaliokunnan kielteisen päätöksen sukupuolineutraalin avioliittolain edistämisestä.

Pride 2014 pääteemana oli työelämä. Paraatissa oli monen ammattiliiton ja -alan edustajia näyttävästi mukana. Ammattiyhdistysliike näyttää tänä päivänä olevan valveutuneempi tällaisessa asiassa kuin olisi äkkiseltään uskonut.

Työelämää voisi verrata voimassa olevaan avioliittolakiin, työelämässäkin töiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Toisaalta työelämää voitanee verrata myös avioliittoon/ parisuhteeseen, on olemassa hyvia parisuhteita ja on olemassa huonoja työsuhteita. Kokemusta elämän varrella on tullut molemmista.

Mieluusti olisin itse ollut mukana myös, ellei työelämä olisi sotkenut loppuviikon osalta väsymyksen muodossa. Toisaalta, osasyyksi poissaololleni selittyy myös elämäntilanteeni kautta. En vain kyennyt samaistumaan siihen iloon ja yhteisöllisyyteen, joka on Priden perusajatus. Tällä kertaa puuttui myös mielestäni tärkein komponentti kokoonpanosta - ihminen, jonka kanssa jakaa tuo ilo ja tunne.

Katkeroitunutko? Ehkä jossain määrin. Elämäntilanteet vaihtelevat, kuten onnikin. Joskus vain asioiden välillä on se kuuluisa veteen piirretty viiva, joka erottaa mustan ja valkoisen, oikean ja väärän tai aktiivisuuden ja passivisuuden. Omavalintaisesti olin passiivinen tällä kertaa.