Suomalaiset sateenkaarihymnit

Suomalaisia varsinaisiksi sateenkaarihymneiksi nostettuja kappaleita on niukasti, sormin laskettava määrä. Toisaalta monista suomenkielisistä lauluista ei voi suoranaisesti sanoa, lauletaanko naisesta, miehestä tai jostain muusta, siispä ainesta voi ajatella olevan paljon. Suomen kieli ei ole rakenteeltaan sukupuolittunut, jolloin toisesta ihmisestä puhuminen - tai laulaminen - on suomeksi lähtökohtaisesti sukupuolineutraalia, ellei asiaa erikseen alleviivata. Englannissa, skandinaavisissa kielissä, saksassa ja vaikkapa venäjässä tilanne on toinen: niissä perinteisen kolmannen persoonan pronominin mainitseminen kielii sukupuolen. 

Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä (2007) kertoo pariskunnasta, joka joutuu pohtimaan rakkautensa tuomista muiden ihmisten nähtäväksi arkielämässään. Musiikkivideo kuvaa kahta naista, mutta Vartiainen on kertonut kappaleen kuvastavan kaikkia niitä pareja, joiden rakkautta ympäristö ei sulata. Ihmisten edessä on Jenni Vartiaisen debyyttialbumin toinen single. Seta palkitsi kesällä 2008 laulun esittäneen Vartiaisen sekä sen säveltäneen ja sanoittaneen Teemu Brunilan kappaleestaan Asiallisen tiedon omena -tunnustuksella.

Erityisesti naisten suosima Paula Koivuniemen Aikuinen nainen (1982) on alkuaan italiankielinen iskelmä. Alkuperäisen kappaleen nimi on Maledetta primavera (suom. Kirottu kevät), ja sen esitti vuonan 1981 Loretta Goggi San Remon musiikkijuhlilla. Tarina on erilainen kuin Koivuniemen versiossa. Kappaleen säveltäjä on Gaetano "Toto" Savio. Monet muutkin Paula Koivuniemen kappalet kuuluvat hlbti-väen tapahtumien ja baarien soittolistoille, esimerkiksi kappale Sata miestä.

J. Karjalaisen Ankkurinappi (1982) kertoo tarinan öisestä ilmeisen anonyymistä kohtaamisesta, josta tuskaista kaipuuta kantamaan jääneelle säilyi konkreettisena muistona vain ankkurin kuvalla varustettu puseron nappi. Niin laivalleen palanneen henkilön kuin muistelijankin sukupuoli jäävät vain hatariksi oletuksiksi.

Pirkka-Pekka Peteliuksen Tra-la-la (1984) on alkuaan Los Twist -ryhmän nimellä Acuareala homosexual esittämä kappale. Suomenkielisessä versiossa leikitellään riimipareilla, joista jälkimmäistä oikeasti mainitsematta viitataan erilaisiin homouden stereotypioihin. PPP:n esittämä versio on vakiintunut Suomessa homohymniksi, vaikka se onkin aiheuttanut pahastumista: joidenkin mielestä siinä suorastaan pilkataan homoja. Toisaalta jo julkaisun aikaan kappale päätyi silloisten sateenkaarevien bileiden ja sen yhden baarin soittolistalle.

Poika nimeltä Päivi on Gösta Sundqvistin sanoittama ja säveltämä Leevi and the Leavings -yhtyeen kappale vuodelta 1985. Tekstin päähenkilö kertoo lähteneensä kiertämään maailmaa ilmapiiriltään ahdistavasta pikkukaupungista, jossa ahtaita sukupuolirooleja rikkovaa tuijotetaan ja pelotellaan helvettiin joutumisella.

Yö-yhtye puolestaan laulaa rakkaudettomaan liittoon lohtua tuovasta salaisesta kultahiuksisesta rakkaasta vuoden 1993 kappaleessa Monica.

Siiri Nordinin Sydämeni osuman sai (2003) on versio Marc Almondin ja Gene Pitneyn kappaleesta Something's Gotten Hold of My Heart.

Laulaja Jari Sillanpään Tanssii kuin John Travolta -kappaleen (2014) sanoissa on esillä homoperotiikkaa. Myös Teuvo Lomanin Pet Shop Boys -vaikutteisuutta hakeneessa Helsinki City Boy -kappaleessa (2005) on etsitty homohymnin henkeä.

Jukka Takalo teki vuonna 2010 kappaleen Jokainen on vähän homo. Suvaitsevaisuutta peräänkuuluttavaa kappaletta varten kerättiin verkossa erilaisia ihmisten "homo"-huudahduksia. Myöhemmin on julkaistu myös samanniminen laulukirja. Maininnan ansaitsee myös Juho ja Hurrikaani: Tommi on Homo (2013).

Tuure Boelius on nuoren polven avoimesti seksuaalivähemmistöön kuulumisestaan kertoneita julkkiksia. Hänen kappaleensa Lätkäjätkä-Ville (2018) kertoo toiseen poikaan ihastuvasta jääkiekkopelaajsta. Boelius on myös vuoden 2020 YleX:n Kesäkumi-kampanjan kappaleen Hengitä esittäjä. Jotkut ovat nähneet sen sukupuolineutraalisuudessa mahdollisen tulevaisuuden sateenkaarihymnin aineksia. 

Homoseksuaalisuus on esillä filosofi Esa Saarisen levyttämässä kappaleessa Poikarakkautta (1984). Tekijä on kertonut kappaleen kantaaottavuudesta. Myös Juice Leskisen kappaleessa Isoisän hinttipussi (1985) viitataan seksuaalivähemmistöön ja haastetaan omiakin stereotypioita. Se on tarina selviytymisestä maailmassa, joka ei seksuaalivähemmistöön kuuluvalle tai sukupuolen ilmaisunsa suhteen valtavirtaan kuulumattomalle ole ollut helppo. Molemmat nähdään kuitenkin paremminkin huumorimusiikkina, vaikka etenkin aikaanaan ovat käsitelleet vaiettua aihetta rohkeasti. Myös Mauno Paajasen 1979 tekemä tekemä ja etenkin Organ-yhtyeen vuonna 1981 versioimana tunnettu Kundi meikkaa käsittelee totuttujen sukupuoleen liittyvien rajojen rikkomista. Hector käsitteli transsukupuolisuutta vuoden 1980 kappaleessaan Kesäyllätys, ja hänen vuonna 1990 Seisovaa ilmaa -versioinnissaan Lou Reedin Walk on the WIld Side -kappaleesta oli esillä sukupuolivähemmistöihin liitettyjä stereotypioita. Pate Mustajärven vuoden 1984 versio alun perin Kinks-yhtyeen kappaleesta Lola tuo esiin transvestismiin liittyviä stereotypioita.

Villit Pippelit (Wild Willies) oli vuosituhannen vaihteen tienoilla vaikuttanut suomalainen camp- ja huumorihenkinen yhtye, joka nimeään myöten otti vaikutteita Village People -yhtyeestä. Kappaleiden sanoituksissa käsiteltiin homoseksuaalisuutta. Tunnetuimmatkaan kappaleet Poikien välisestä toveruudesta, ToF ja A machoni oot eivät kuitenkaan ole nousseet hymnin asemaan.

Suomalaisia avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluvia laulajia ovat esimerkiksi Reino Nordin, Saara Aalto ja Alma. Myös taiteilija Jorma Uotinen ja parfymöörinä tunnettu Max Perttula ovat teheet musiikkia. Näistä teoksista ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole noussut varsinaisia sateenkaarihymnejä. Sukupuolen moninaisuuden kentässä muunsukupuolinen Tero Hetero tuo useammassakin kappalessa esiin yhdenvertaisuutta ja sukupoleen liittyvää moninaisuutta, esimerkiksi kappaleillaan Tahdon ja En oo tyttö. Muista artisteista esimerkiksi Kaija Koo on lunastanut itselleen jonkinlaista ns. homoikonin asemaa.