Tasan puoli vuosisataa sitten Länsi-Euroopan suurissa kaupungeissa oli rauhatonta. Vietnamissa sodittiin ja sodan vastaisia mielenosoituksia oli ympäri Eurooppaa. Tv-kuvat Länsi-Berliinistä olivat rankimpia. Kesällä 1967 Persian shaahi vieraili Hampurissa ja Länsi-Berliinissä, ja mielenosoituksia taltutettiin kovalla väkivallalla. Kun Berliinissä opiskelija Benno Ohnesorge aseettomana ammuttiin, mielenosoitusten raivo lisääntyi.
Ranskassa Nanterren yliopistossa oli rauhatonta ja levottomuudet levisivät Pariisiin toukokuussa 1968. Opiskelijaliikkeen johtoon nousivat Länsi-Berliinissä Rudi Dutschke ja Pariisissa Daniel Cohn-Bendit. Dutschke oli loistava puhuja, ja häntä tungeksittiin kuuntelemaan aina, kun hän esiintyi. Rudi Dutsckea ammuttiin, ja tapahtumasta jäi elämään biisi: Kolme luotia Rudi Dutschkeen Youtubessa . Haavoittuneena hän oli elossa vielä vuosikymmenen. Cohn-Bendit on ollut kiistaa herättänyt meppi Euroopan parlamentissa 2000-luvulla.
Tsekkoslovakiassa Praha miehitettiin elokuussa 1968. Santahaminassa meidän varusmiesten lomat peruutettiin "vakavan tilanteen takia" ja Tehtaankadulla oli mielenosoituksia.
Saksalaisen tv-kanavan WDR:n dokumentti kuvaa erinomaisesti vuoden 1968 tapahtumia Euroopassa. Saksalainen yhteiskunta oli siihen saakka ollut hyvin autoritaarinen ja tukahduttava. Huippuviroissa oli paljon vanhoja natseja. Myös Amerikassa oli rauhatonta. Martin Luther King ammuttiiin huhtikuussa 1968.
(U/T-painikkeella saksankielinen tekstitys)
Miten tämä ns. Euroopan hullu vuosi vaikutti eurooppalaisen homoliikkeen kehitykseen? Ei juuri millään tavalla. Homoliikkeellä oli Saksassa oma historiansa, josta oli muistona mm. Berliinin 1920-luku. Toisen maailmansodan jälkeen homot ja lesbot oli täysin vaiennettu rikoslain pykälällä 175. Tuhansia miehiä tuomittiin 60-luvulla vankiloihin ”rikollisina”. Kun lukee saksalaisia homohistorian kirjoja tai muistelmia, opiskelijaliikkeen kapinoinnin ja homojen tilanteen välillä ei juuri löydy yhteyksiä. Hetero-opiskelijoille homot olivat hankala asia. Maine voi mennä, jos alkoi tukea homoja.
Suomessa syntyi 1968 ensimmäinen homojärjestö
Suomessa ns. kulttuuriradikalismi alkoi vuonna 1966. Oli monenlaista toimintaa ja uudenlaista ajattelua teatterissa, musiikissa, elokuvissa ja jopa Yleisradiossa, mutta homot olivat pääasiassa hiljaa. Häpeän ja rikollisen leima oli vahva. Opiskelijaliike halusi seurata Berliinin ja Pariisin esimerkkiä ja ”valtasi” Vanhan ylioppilastalon. Homoilla oli oma elämä maan alla Vanhan Kellarissa.
Ns. Marraskuunliikkeen puitteissa käsiteltiin marginaaliin syrjäytettyjen ihmisten asiaa. Marraskuun liike oli syntynyt marraskuussa 1967. Yksi syrjäytetyistä ryhmistä oli homot ja lesbot. Sen ongelmia käsitteli marraskuun liikkeen työryhmä 13. Siitä inspiroituneina perustettiin eräänlainen homojärjestön alkusolu, alkio ”Toisen säteen ryhmä”. Siihen kuului kourallinen helsinkiläisiä opiskelijoita. Toiminta tyrehtyi vuoden 1968 aikana.
Syksyllä 1968 Helsingissä syntyi homojärjestö Psyke, joka oli oikea kansalaisjärjestö. Tarkkaa perustamispäivää ei taida olla muistissa. Perustamisasiakirja on kadonnut. Psyke mainosti toimintaansa ja siihen alkoi liittyä erityyppisiä ihmisiä. Homojen, lesbojen ja transihmisten ensimmäinen kansalaisjärjestö oli syntynyt.
Keväällä 1969 alkoi kerhotoiminta eli oli säännöllisiä kokoontumisia. Pian saatiin oma kerhotila Kalevankadulta. Toukokuussa 1969 ilmestyi ensimmäinen 96-lehti, joka kertoi, mistä löytyy samanmielisiä ihmisiä. Lehteä sai R-kioskista, jos osasi kysyä. Useimmat tilasivat lehden postitse ruskeassa kirjekuoressa.
Psyke oli sekä vapaa-ajan järjestö että poliittisesti kantaa ottava järjestö. Joitakin 96-lehden numeroita jaettiin eduskuntaan kansanedustajille tutustuttaviksi. Lehden haastatteluissa jotkut poliitikot ja kirkonmiehet pantiin vastaamaan homojen asemaa koskeviin kysymyksiin. Lehdessä julkaistiin myös poliittinen periaateohjelma.
Seta perustettiin yli viisi vuotta myöhemmin, toukokuussa 1974.
Helsinki Priden ohjelmassa tiistaina 26.6.2018 klo 17 alkaa opastus Helsinkiä queeristi. Paikka on Helsingin kaupunginmuseo, Aleksanterinkatu 16.