Tunisian pääkaupungissa Tunisissa pitämässään lehdistötilaisuudessa maan ihmisoikeusministeri ja siirtymäkauden oikeudenkäytöstä vastaava ministeri Samir Dilou torjui Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston toukokuun 22 – 25 päivien istunnon aikana tekemän suosituksen poistaa samaa sukupuolta olevien henkilöiden keskenään harrastama seksi rikoslaista. Hän väitti seksuaalisen suuntautumisen olevan islamille, Tunisian kulttuurille ja perinteille vieras länsimainen juttu; Tunisialla on oma identiteettinsä arabialaisena muslimivaltiona.
Ministerin mukaan homoseksuaalisuuden vastainen laki ei ole ristiriidassa vapauden käsitteen kanssa, kaikkia vapauksia kun rajoitetaan eri laein.
Ben Alin hallinnon omaksuma, Ranskan siirtomaa-ajoilta periytyvä homojen vastainen laki (pykälä 230) on yhä voimassa huolimatta Tunisian vallankumouksesta. Laki määrää homoseksuaalisista teoista jopa kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.
Diloun mukaan Tunisia hyväksyy useimmat ihmisoikeusneuvoston tekemät suositukset, niiden joukossa oikeuslaitoksen uudistamisen, tasa-arvon naisille sekä lasten ja vammaisten oikeudet. Jotkut suositukset edellyttivät jatkokeskustelua ja kansallista käsittelyä mutta vain homoseksuaalisuuden ja uskonnollisen panettelun dekriminalisointia koskevat suositukset torjuttiin suoralta kädeltä.
Miamin yliopiston islamilaisopintojen apulaisprofessori ja arvostettu islamin tutkija Amanullah de Sondy kommentoi ministerin vastaväitteitä: ”Näyttää siltä, että ministeri väittää pykälän 230 viittaavan islamin säilyttämiseen. Kyseessä on kuitenkin Ranskan siirtomaavallan aikainen laki, joka pakotettiin Tunisialle vuonna 1913 ja jolla ei ole mitään tekemistä islamin tai Tunisian arabiperintöjen kanssa.”
Mitä ministerin väitteeseen sateenkaarioikeuksien yhteensopimattomuudesta islamilaisen oikeuden ja uskonnon kanssa tulee, hän totesi: ”Homoseksuaalisuus tai mikä tahansa poikkeava seksuaalisuus on haaste vallanpitäjille, patriarkaalisuudelle ja heteronormatiivisuudelle. Islam on avoin tulkinnoille, ja sen mukaan, miten kukin lukee pyhiä kirjoituksia, homoseksuaalisuutta ei tarvitse vastustaa tai luokitella Sharian mukaiseksi ”haramiksi”. Jos islam ja sen lait tarkoittavat Jumalaan uskomista, Dilou varmasti unohtaa tämän uskonnon tärkeimmän tehtävän, taistella yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta.”
Hän lisäsi samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen läheisyyden ja rakkauden aina kuuluneen arabiyhteiskuntiin. Ne jotka kieltävät tämän, ovat selvästi harhaan johdettuja. Yhä useammat arabimuslimit haluavat olla ulkona kaapista ja ylpeitä seksuaalisuudestaan, eivätkä enää halua tulla luokitelluiksi sairaiksi tai syrjäytetyiksi, vaan hakevat paikkaansa yhteiskunnassa. Dilou ei selvästikään pysty rakentamaan siltaa kauniiden arabi/muslimiperinteiden ja nykyajan välille.
Gaydaymag.lehden toimittaja Fadi totesi: Tämä torjunta ei merkitse taistelun päättymistä, mutta se osoittaa, ettei kamppailu tasa-arvon ja sateenkaariväen oikeuksien varmistamisen toteuttamiseksi ole turha. Meidän on jatkettava painostusta.
Dilou ja hänen valtuuskuntansa puhuvat täysin ristiin, jos he väittävät miesten ja naisten välisen tasa-arvon olevan sopusoinnussa islamin kanssa ja käyttävät samoja perusteluja vastustaakseen sateenkaariväen oikeuksia. Nämä ovat ihmisoikeuksia siinä kuin edelliset. Ongelmana on saada hallitus ja kansa vakuuttuneeksi, ja tässä olemme ottaneet tärkeän ensiaskeleen.”