Toisen maailmansodan jälkeen Keski-Euroopassa alkoi kehittyä uudenlainen homomiehen tyyppi, joka korosti miehisyyttään nahka- tai työasuillaan tai univormuilla. Hampurissa tapailtiin toinen toisiaan yksityisesti tai tietyissä puistoissa ja käymälöissä. Tyyliä saatiin myös amerikkalaisilta Saksaan sijoitetuilta sotilailta ja joistakin amerikkalaisista 50-luvun elokuvista. Marlon Brando tarjosi mallia. Jonkinlainen virstanpylväs oli 1956 sveitsiläisessä homolehdessä julkaistu nahkavaatemainos. Müncheniläinen Erdmann-nahka-asusteliike mainosti moottoripyöräasuja. Pian sen jälkeen Amerikasta alkoi tulla body-lehtiä, joissa oli Tom of Finlandin maskuliinisia piirustuksia.
1960-luvulla suosittu "tosimiesten" kohtauspaikka oli schellfischtunnel, rautatietunneli satamasta Altonan asemalle. Siellä voi rauhassa kohdata, vaikka se junien vuoksi saattoi olla vaarallistakin. Toinen suosittu paikka oli Rosengartenin puistikko, jossa prätkämiehet pistäytyivät.
Nahkabaaritoiminnan aloitti valokuvaaja ja aktivisti Gerhard Pohl. Hän oli käynyt 1967 Amerikassa tutustumassa sikäläiseen nahkakulttuuriin. Pohl oli tärkeä myös Tom of Finlandin tulevalle kansainväliselle uralle. Pohlille tarjottiin vuonna 1966 entistä rahapoika-baaria Loreleyta ostettavaksi. Hän hankki baarin ja muutti sen mannermaan ensimmäiseksi nahkabaariksi 1968. Pohl oli järjestämässä myös Hampurin ensimmäistä Ledertreffeniä, nahkatapaamista, 1973. Mallia hän sai Amsterdamin, Kölnin, Berliinin ja USAn vastaavista tapahtumista. Vuotta myöhemmin hän oli perustamassa MSC Hamburgia ja kansainvälistä kattojärjestöä ECMC:tä. Nahkahomojen toiminta alkoi vakiintua säännölliseksi. Vuonna 1975 Pohl keksi, että nahkatapaamisiin rakennetaan myös disco. Kaikki tällainen on aikanaan keksittyä.
Pohl oli huomannut Tom of Finlandin piirrokset amerikkalaisessa Physique Pictorial -lehdessä ja kiinnostui. Kesäkuussa 1968 hän matkusti Helsinkiin tapaamaan piirtäjää. Heistä tuli ystävät ja vähitellen Pohl auttoi Tomia kansainväliselle uralle.
Tom of Finland sai huomattavasti näkyvyyttä ja lisämainetta, kun saunaklubi Uhlenhorst avattiin Aussenalsterin rannalla 1969. Pohlin kautta Tom of Finland toimitti sinne A4-piirroksen seinäreliefistä. Piirros suurennettiin ja siirrettiin uima-altaiden takana suurelle seinäpinnalle. Sauna oli luksusta. Se toimi vuoteen 1987 saakka, kunnes terveysviranomaiset sulkivat paikan terveys- ja melusyiden vuoksi.
Toinen suuri työ Hampuriin oli uuden baarin, Tom's Saloonin seinämaalaukset. Tom lähetti A4-kuvat, joissa oli koivuja ja miehiä runkojen välissä. Pohl hoiti kuvien suurennokset baarin seinälle. Tom's saloon avautui 1972, ja Tom suunnitteli myös sen mainosjulisteen. Siinä näkyy moottoripyöräaihe. Baarista tuli Tomin ainoa "kokonaistaideteos". Maine levisi maailmalle.
Hampuriin avattiin vuonna 1976 homo-varusteliike Revolt-shop eli Euroopan ensimmäinen seksikauppa. Siihen saakka pornovideot oli salakuljetettu Tanskasta Saksan puolelle. Suunnitelmissa oli käyttää sivuhuoneita taidenäyttelyihin. Viisi kuukautta myöhemmin avautui Tom of Finlandin piirrosten näyttely. Tom oli päässyt maailmalle.
(lähteet: Hamburg auf anderen Wegen (2005), Gegen Einsamkeit und Einsiedelei (IHWOn historia)(2009)
Tom nmatkusti Amerikkaan ensi kerran vuonna 1978. Senkin matkan taustahahmona oli hampurilainen Gerhardt Pohl.
Vaikka Touko Laaksonen hyvin vähän kertoili muista matkailukokemuksistaan kuin Amerikassa vietetyistä talvista, F. Valentine Hoovenin kirjassa Tom of Finland - elämäkerta on paljonkin kuvauksia hänen matkoistaan 1950-luvulla. Hän kierteli ympäri Eurooppaa ja oli mm. Länsi-Berliinissä 1954. Hän oli käynyt lukuisia kertoja siellä ennenkin, kun osasi jonkin verran saksaa. Nyt hän vei tuntemattoman miehen hotellihuoneeseensa ja lähdettyään ulos happea haukkaamaan mies jäi huoneeseen. Poissaolon aikana mies keräsi arvotavarat, matkalaukussa olleet Tomin piirustukset ja Tomin passin ja häipyi. Hotellin kaikki lukot oli vaihdettava. Kuulustelu kestsi viikon. Tämä oli ilmeisesti niin rankka kokemus, ettei hän siitä puhunut suomalaisille kavereilleen. Passi oli hankittava Itä-Berliinistä Suomen lähetystöstä. Silloin rajan ylittäminen oli vielä helppoa. Vuonna 1984 hän oli Brysselissä tavannut miehen, jolla oli ainakin yhdeksän hänen piirrostaan. Ne olivat Berliinissä varastettuja kuvia.
Tom kertoi tämän tapahtuma vuoden 1990 haastattelussa, mutta hyvin epämääräisesti.