Puccini, Giacomo: Tosca - 25.08.2006 (ensi-ilta) - Suomen Kansallisooppera

  • Teema
  • Ooppera
  • Hannu Korhonen

Tosca - Karita Mattila
©Suomen Kansallisooppera
(Kuva: Sakari Viika)

Musiikinjohto - Mikko Franck
Ohjaus - Siegwulf Turek
Lavastus ja puvut - Siegwulf Turek
Valaistus - Siegwulf Turek

Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

Henkilöt:
Tosca - Karita Mattila
Cavaradossi - Vladimir Kuzmenko
Scarpia - Juha Uusitalo
Angelotti - Hannu Forsberg
Sakristaani - Jukka Romu
Spoletta - Lassi Virtanen
Sciarrone - Jaakko Hietikko
Vanginvartija - Kai Valtonen
Paimen - Oskari Pennanen


Perjantaina Suomen Kansallisoopperassa kuultiin ja nähtiin suomalaisen oopperayleisön suosikkiooppera Giacomo Puccinin Tosca, jonka nykyisen produktion 90. näytöstä tähdittivät oma tähtisopraanomme Karita Mattila, ja tenori Vladimir Kuzmenko. Tosca on niin suosittu, että sen on nyt nähnyt yli 100000 katsojaa syksyyn 2006 mennessä. Nyt nähtävät seitsemän näytöstä myytiin lähes välittömästi loppuun kun tuli tietoon, että Karita Mattila tekee uransa ensimmäisen Toscan juuri Helsingissä. Seuraavan kerran Mattilaa kuullaan tässä vaativassa osassa syksyllä 2009 Metropolitanin uudessa produktiossa jossa Cavaradossina kuullaan tenori Marcelo Álvarezia, ja Scarpiana baritoni Bryn Terfel. Metropolitanin pääjohtaja Peter Gelb tulikin Suomeen kuuntelemaan Mattilan Toscan ensi-iltaa, ikäänkuin varmistaakseen että pääsolistin osalta valinta on oikeaan osunut. Väliajalla Peter Gelb ainakin vaikutti hyvin tyytyväiseltä.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Suomalaisessa oopperassa, sittemmmin Suomen Kansallisoopperassa Toscan roolin on laulanut moni merkittävä laulajatar, heistä mainittakoon mm. Anita Välkki, Liisa Linko, Maija Lokka, Pirkko Törnqvist, Cynthia Makris, Anna Shafajinskaia, Galina Gortshakova ja Päivi Nisula. Nyt 25.08.2006 joukkoon on menestyksekkäästi liittynyt myös Karita Mattila. Taidemaalari Mario Cavaradossina on kuultu jopa Jussi Björlingiä 1950-luvun puolivälissä, sekä maailmallakin mainetta niittäneitä Pekka Nuotiota ja Peter Lindroosia. Poliisipäällikkö Scarpiana on esiintynyt mm. legendaarinen Usko Viitanen, Jorma Falck, ruotsalainen baritoni Ingvar Wixell, Esa Ruuttunen, Hannu Niemelä, ja nyt myös maailmalla loistokasta uraansa tekevää Juha Uusitaloa.

Kun kyseessä on sellainen maailman oopperakirjallisuuden merkittävä klassikko kuin Tosca, ooppera, ja päärooli jolla on ollut lukuisia loistokkaita tulkitsijoilla (Maria Callas, Renata Tebaldi jne.), vaarana on, että aletaan vertailemaan uusia Toscan esittäjiä legendaarisiin tähtiin. Maria Callas tuli tunnetuksi mm. juuri Toscan loisteliaana tulkkina, kun hän lauloi Toscaa, hän eläytyi rooliinsa niin täysin että hän oli Tosca. Ja hänen levytyksiinsä 1953 ja 1964, sekä lavaesiintymisiinsä on muita laulajattaria verrattu. Itsekin ajattelin näytökseen mennessäni että millainenhan tästä illasta tulee verrattuna Callaksen suorituksiin, mutta oopperan edetessä huomasin ettei sillä olekaan mitään väliä. Karita Mattila teki roolisuorituksestaan täysin omansa, omanlaisensa Toscan, toki ohjaajan sekä kapellimestarin ja orkesterin suosiollisella avustuksella. Mattilan Tosca on täysin erilainen kuin vaikkapa Callaksen, ja hyvä niin. Karita Mattilan tulkinta tästä hänelle uudesta roolista on jo ensiesityksessä hyvin sisäistetty, dramatiikkaa ja intohimoa siitä ei puutu.

Intohimo ja rakkaus Cavaradossia kohtaan tulee ensimmäisistä äänistä ja sanoista selville - "Mario! Mario! Mario!"... "Son qui", ja sitten Mattila on valmis astumaan lavalle, täyttääkseen sen karismallaan ja uskomattoman upealla äänellään. Ensimmäinen näytös on sopraanon ja tenorin välistä suuria tunteita julkituovaa vuorottelua. Mattila ja Kuzmenko laulavat myös intohimolla niistä tunteista joita heidän esittämänsä roolihenkilöt läpikäyvät. Hyvin kaunista ja varsin puhdasta läpi linjan, ja Suomen Kansallisoopperan uuden ylikapellimestarin Mikko Franckin johtama Kansallisoopperan orkesteri tulee solisteja koko aika kuten pitääkin, erilaiset tempojen ja taukojen vaatimat joustot mukaanlukien. Uuteen produktioon on saatu suuren äänen omaava tenori Vladimir Kuzmenko, jolta todellakaan ei ääntä puutu. Ja toki on niin, että Karita Mattilan kaunis, ilmeikäs ja voimakas ääni vaatii sopivan solistikollegan ja mielestäni Kuzmenkon kohdalla valinta on oikein hyvin kohdalleen osunut. Toki produktio elää ja kasvaa sekä kehittyy mitä useammin sitä esitetään, joten uskon että vielä kypsempiä tulkintoja on luvassa. Tenorin ensimmäisen näytöksen aariasta "Recondita armonia", ja kolmannen näytöksen aariasta "E lucevan le stelle" Vladimir Kuzmenko suoriutui esimerkillisesti, hänen korkeat äänensä olivat varmoja ja hyvin kuuluvia. Oopperan edetessä olisi ehkä vielä enemmän toivonut hänen panostavan äänenkäytössä eri äänenvoimakkuuksiin, ettei ihan koko teosta lauleta läpi täysillä.


Tosca - Karita Mattila; Scarpia - Juha Uusitalo
©Suomen Kansallisooppera
(Kuva: Sakari Viika)


Oopperan toinen näytös joka käydään laulajatar Floria Toscan ja Rooman pahamaineisen poliisipäällikkö Scarpian välillä on täynnä suurta draamaa ja hienoja tulkintoja. Yksi oopperan tunnetuimmista aarioista, Toscan esittämä "Vissi d'arte" ("Olen elänyt taiteen vuoksi") sisältyy tähän osaan oopperaa. Kansallisoopperan suuressa salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus juuri ennen aarian alkua, tämä oli juuri se hetki, jota jokainen salissaoleva odotti. Karita Mattila tulkitsemassa tämän upean sopraanoaarian. Mattila teki tulkintansa todella vakuuttavasti, hänen kaunis äänensä on kuin tehty Puccinin (myös Puccinin) musiikille. Yleisö palkitsi laulajattaren lukuisin brava-huudoin ja raikuvin suosionosoituksin. Juha Uusitalon poliisipäällikkö Scarpia on tulkintansa puolesta erinomaisesti kehittymässä, sillä edelliskerralla kuullessani häntä samassa roolissa, se oli vielä hänelle varsin uusi, mutta nyt aika on alkanut kypsyttää tulkintaa, ja varmasti myös loistavat laulajakumppanit antavat oman lisäpotkun parempiin suorituksiin. Intohimoisesti Toscan itselleen haluava Scarpia on todellakin Uusitalon tulkinnassa intohimoinen, mutta lopulta paha saa palkkansa ja Tosca surmaa hänet luullessaan, että Scarpia todellakin antaa Cavaradossin ja Toscan paeta Roomasta vapautuskirjeen avulla. Toisen näytöksen loppu Scarpian "Finalmente mia!":sta aina Toscan tikariniskuihin ja Scarpian kuolemaan on oopperan dramatiikkaa, tulkintaa ja etenkin eläytymistä parhaimmillaan.

Tästä Toscan esityksestä on vaikea löytää mitään kovin negatiivista. Korkeintaan voisi mainita kolmannen näytöksen lopun kun Cavaradossi muka valeteloitetaan ja Tosca huomaa että Scarpia on häntä huijannut ja Cavaradossi onkin oikeasti kuollut. Kun sitten Tosca huomaa tämän niin ne lukuisat "Mario!"-huudot, ne menevät ehkä osittain hieman ylinäyttelemisen puolelle, mutta uskon tuohonkin Karita Mattilan löytävän esitysten myötä sen oman tapansa kohdan esittää. Lisäksi kun Tosca juokseen Sant Andrea della Vallen kirkon tasanteen reunalle hypätäkseen siitä alas niin sen sijaan, että siihen jäisi useiksi sekunneiksi paikalleen seisomaan, voisi ehkä vain juosta siihen reunukselle ja lähes samantien hypätä alas, se vaikuttaisi uskottavammalta.

Kokonaisuutena todella loistava esitys, Karita Mattilan suuri voitto hänelle uuden roolin tulkinnassa. Maailman oopperanäyttämöt ovat saaneet uuden loisteliaan, suomalaisen, Toscan!! Olen varma että Metropolitanin Toscasta 2009 syksyllä tulee suuri sensaatio josta tullaan vielä kirjoittamaan paljon, samoin kuin Mattila voidaan oopperan historiankirjoituksissa lisätä suurten Toscan esittäjien joukkoon.

Pakko huomioida vielä sellainen seikka, että vaikka matkapuhelimien sulkemisesta ennen jokaista näytäntöä mainitaan, niin syystä tai toisesta aina on niitä joille sen puhelimen äänettömäksi laittaminen tai sulkeminen kokonaan tuntuu olevan suuren työn takana, niin myös eilisiltana. Pariin otteeseen puhelin katsomossa soi, mutta aika nopeasti se ääni kuitenkin vaikeni. Mistähän johtuu se, että asian suhteen ollaan jotenkin aika välinpitämättömiä. Ehkä kaikkein parhain ratkaisu tuohon olisi, jos oopperan suuressa salissa (ja miksi ei myös Almisalissa), olisi sellainen tekninen ratkaisu joka poistaisi koko salista kentät jolloin eivät puhelut ja tekstiviestit kulkisi puoleen tai toiseen? Eiköhän sellainen olisi rahalla mahdollista aikaansaada.


(Hannu Korhonen / ranneliike.net)

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!