ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Palveluoppaassa mukanaShiatsuhierontaa, akupunktiota ja reikihoitoa. Vastaanotto Hakaniemen metron läheisyydessä. Myös ilta- ja viikonloppuaikoja.
yhteiskunta ja politiikka terveys ja tutkimus urheilu viihde ja kulttuuri pride vapaalla yleiset sattumat näkökulmat HLBTI-historiaa ihmisiä ja ilmiöitä tapahtumaraportit
harrastukset hyvinvointi olympialaiset 2014 HLBTI-kisat linkit kaikki artikkelit

Itsemurhaakin suunnitellut entinen NFL-pelaaja kaapista – auttaa nyt muita homoutensa kanssa kipuilevia

Sami Mollgren • 21.06.2017 10:36 • 7 kommenttia. UUTISET: URHEILU • ULKOMAAT

Ryan O’Callaghan (kuva: Jeffrey Beall, CC BY-SA 3.0)
Amerikkalaista jalkapalloa NFL-tasolla pelannut nyt 33-vuotias Ryan O’Callaghan kertoi homoseksuaalisuudestaan. Itsemurhaakin suunnitellut pelaaja hyväksyi lopulta seksuaalisen suuntautuneisuutensa - ja pyrkii nyt auttamaan itsetorjunnasta kärsiviä.

Nyt O’Callaghan kertoo tarinansa Outsports-lehdessä, osallistuttuaan juuri Los Angelesin pride-tapahtumaan, ensimmäisen kerran elämässään. Hän kertoi asian olleen merkittävän. Haastattelun otti esille Ilta-Sanomat.

O’Callaghan on kotoisin yleisesti varsin suvaitsevan Kalifornian konservatiiviselta alueelta, Reddingistä, runsaan 300 kilometrin päästä San Franciscosta ja 800 kilometrin päästä Los Angelesista. Hän ymmärsi itsensä homoksi samoihin aikoihin kun hän rupesi pelaamaan lukiossa amerikkalaista jalkapalloa, mutta piti asian piilossa. Lukioaikana hän kuuli paljon homokielteisiä kommentteja niin kavereilta kuin perhepiirissä, eivätkä televisionkaan homot tarjonneet samastumiskohdetta.

- Kun homona lapsena kuulet rakastamiesi ihmisten sanovan "hintti", alat ajatella, että häidän silmissään olet hintti.

Kaikki tämä johti ajatuksiin siitä, ettei häntä hyväksyttäisi homona, eikä hän voisi elää avoimesti homona, eikä kukaan koskaan saisi tietää hänen homoudestaan. O’Callaghan päätti kätkeä seksuaalisen suuntautuneisuutensa harrastuksensa taakse, ja samalla kaikin tavoin asettaa itseään sterotyyppisen heteromiehen muottiin - mahdollisimman erilaiseen kuin hän koki stereotyyppisen homomiehen muotin. Hän mietti suunnitelmaa, miten toimisi, jos joku epäilisi häntä homoksi. Hän myös todisti heterouttaan lähtemällä näkyvästi saatille kauniin naisen kanssa.

- Kukaan ei kuvittele ison jenkkifutarin olevan homo. Siksi jalkapallojoukkue on varsin hyvä paikka kätkeytyä.

O’Callaghan on kaksi metriä pitkä ja painaa noin 150 kiloa.

O’Callaghan menestyi pelaajan urallaan. Hän pelasi Kalifornian yliopiston joukkueessa ja nousi myöhemmin Pohjois-Amerikan jalkapalloliiga NFL:ään, jossa pelasi New England Patriotsissa ja Kansas City Chiefsissä kaikkiaan kuuden vuoden ajan.

Hän kuitenkin suunnitteli jatkuvasti tekevänsä itsemurhan, kun ura päättyisi.

Aktiiviura oli ohi vuonna 2011 lukuisten loukkaantumisten myötä. Lisääntynyt vapaa-aika antoi tilaa omaan kätkettyyn seksuaalisuutteen liittyville ajatuksille ja itsetuhoiset ajatukset lisääntyivät. Mukaan tuli kipulääkkeiden väärinkäyttö - lääkkeet helpottivat loukkaantumisista johtuvia fyysisiä kipuja ja helpottivat myös homouteen liittyvää ahdistusta. Lopulta hän katkaisi yhteydet perheeseen ja vanhoihin ystäviin.

Kansas City Chiefsin päävalmetaja kuitenkin havaitsi O’Callaghanin oudon käyttäytymisen ja ohjasi tämän lääkkeiden väärinkäytön ehkäisyn parissa NFL:ssä toimivan Susan Wilsonin pakeille. Wilsonille O’Callaghan pitkän ajan päästä avautui ensimmäisenä homoseksuaalisuudestaan. Wilsonille vastaavanlaiset tarinat olivat jo aiemmin tuttuja. Vaikka kertominen olikin helpotus, eivät itsetuhoiset suunnitelmat heti kaikonneet.

Lopulta O’Callaghan kuitenkin päätyi ajattelemaan, että ennen mahdollisia ratkaisuja hän kuitenkin katsoo, mihin homoseksuaalisuudesta läheisille avautuminen johtaa.

Ensimmäisiä, jolle hän 27-vuotiaana kertoi seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan, oli Kansas City Chiefsissä ja New England Patriotsissa johtohenkilönä toimiva Scott Pioli, jolta hän sai tukea. Sen jälkeen hän avautui myös perheelleen ja sukulaisilleen, ja heidän tuellaan hän sai myös lääkkeiden käytön hallintaan. Nyt hän on muuttanut sukulaistensa lähelle Reddingiin.


Myös pelaajan äiti, Evelyn O’Callaghan kommentoi tarinaa Outsports-julkaisulle puhelinhaastattelussa.

- Olisinpa tiennyt, olisinpa ollut enemmän selviällä asiasta. Mutta hän ei ollut erilainen kuin muut tienoon tenavat. Hän keskittyi opiskeluun ja kouluun. Hän urheili aktiivisesti. Hän pelasi jalkapalloa high schoolissa.

O’Callaghan päätti kaapista tultuaan ryhtyä auttamaan vastaavaa kokeneita jakamalla tarinansa.

- Niin pitkään, kun on homoutensa vuoksi elämänsä päättäviä ihmisiä, on kaltaisillani syy jakaa tarinansa ja yrittää auttaa heitä, toteaa O’Callaghan.


Katso myös nämä
 

 

Lukijoiden kommentit (kommentit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä)
"auttaa nyt muita homoutensa kanssa kipuilevia"

Kuka muka kipuilee homoutensa kanssa?

Eiköhän ne kipuilut joillain tule ja aiheudu ihan muista syistä, huru-uskonnoista, ympäristöstä, kuten jutussakin kerrottiin.

Eli auttaa nyt muita, homoihmisyyteen kohdistuvien asenteiden kanssa kipuilevia.

Kommenttia muokattu: 21.06.2017 klo 17:21
  human • 21.06.2017 17:10
Mitä uskonnot tähän liittyvät?
  Kommenttina vaan (ei rekisteröitynyt) • 21.06.2017 19:05
Minä olen nuorena kipuillut homouteni kanssa. Tiedän mitä on oman homouden kanssa kipuilu - aiheutui kipuilu mistä hyvänsä.

Omalla kohdallani kipuilu aiheutui siitä, että käsitykseni homoudesta oli virheellinen; itse olin ja olen jotain ihan muuta kuin se, millainen kuva minulla homoista ja homoudesta oli.

Minä kipuilin nimenomaan homouteni kanssa. En suoranaisesti asenteiden kanssa, uskonnottomana en uskonnon kanssa eikä ympäristökään suoranaisesti torjunut.
  smo • 21.06.2017 19:41
Amerikkalaistyylinen homokulttuuri on omalla tavallaan vaikeuttanut homomiesten elämää ylläpitämällä stereotyyppistä mielikuvaa homoelämästä. Mielikuva homoista on monipuolistunut viime vuosina esimerkiksi näitten urheilijoitten ansiosta, mutta yhä edelleen näen, että homomiesten representaatiot mediassa pyörii tietynlaisten persoonien ja elämäkertojen ympärillä. Homo on aina esimerkiksi koulutettu, hyvin toimeen tuleva, tyylikäs ja urbaani, tai sellaiseksi pitää muuttua heti kaapista tulemisen jälkeen. Entä jos on vaikka nelikymppinen teollisuuden työntekijä, joka pelkää taloudellisen tulevaisuutensa puolesta, eikä voi kuvitellakaan kaapista tulemista ympäristön asenteiden takia? Paljonko näitä miehiä lohduttaa se, että homot stailaa heteropareja televisiossa? Homomiehet kokevat toisin sanoen ulkopuolisuutta ei pelkästään suhteessa heteroseksuaaliseen enemmistöön, vaan myös suhteessa homokulttuurin valtavirtaan.

Mietin usein myös sitä, miten kaapista tulemiseen ja sen lopputulokseen vaikuttaa se, että joutuu torjumaan seksuaalisuutensa, eli keskeisen osan omaa ihmisyyttään, juuri siinä elämänvaiheessa, kun muut ihmiset tutkivat sitä mielensä kyllyydestä. Kaikki se ihmissuhteilu, jota nuoret ihmiset yleensä pääsevät kokeilemaan, ja jota pidetään yleisesti ihmiselämän itsestäänselvyytenä, on monilla homomiehillä jäänyt kokematta. Siitä syystä monilla ei ole enää vanhempana keinoja hahmottaa omaa seksuaalisuutta muuten kuin anonyyminä cruisailuna öisissä puistoissa, eli yritä siinä nyt sitten kuvitella jotain parisuhdetta, kun koko käsite on jäänyt muodostumatta emotionaalisesti. Vaikka kaapista jossain vaiheessa ulos tulisikin, niin ei se muuta sitä tosiasiaa, että seksuaalisuuden ja nk. romanttisten tunteiden kokemus on jäänyt vaillinaiseksi ja että tämä leimaa tavalla tai toisella ihmissuhteita kenties koko loppuelämän.
  Masa • 21.06.2017 23:22
Mediaa ei voi syyttää kaikesta, mutta valitettavasti sillä on ollut valtava vaikutus siihen, mitä muut ja myös me homot itse kuvittelemme homoista. Viime vuosiin asti varmaan 90% kaikista tv-sarjoissa, sketsiohjelmissa ja elokuvissa esiintyvistä homoista on ollut naismaisia pikkurilli pystyssä sössöttäviä hyypiöitä, jotka vierastavat hiostuttavaa urheilua/työtä ja tykkäävät baletista. Näillä 'ominaisuuksilla' varustetut henkilöt oli kaikkien heti helppo tunnistaa homoiksi ilman asian suoranaista sanomistakin. Nämä karikatyyrit ovat iskostuneet kaikkien mieleen ja siten saaneet paljon pahaa aikaiseksi. Jos joku sanoo olevansa homo, nuo mielikuvat yhdistyvät heti häneen. Joten kuka haluaa sanoa olevansa naismainen sössöttävä hyypiö?

Sitten kun homous on vain yksi ominaisuus kaikkien muiden mahdolisten persoonallisuuden ominaisuuksien joukossa, olemme saavuttaneet todellisen tasa-arvon. Homous ei ole erilaisuutta, eikä se automaattisesti sisällytä tai pois sulje muita ominaisuuksia. Mutta niin kauan kun jonkun äiti sanoo kuten ym. artikkelissa "Olisinpa tiennyt, olisinpa ollut enemmän selviällä asiasta. MUTTA hän ei ollut erilainen kuin muut tienoon tenavat. Hän keskittyi opiskeluun ja kouluun. Hän urheili aktiivisesti. Hän pelasi jalkapalloa high schoolissa," on vielä paljon tehtävää...
  pekka.punavuori • 22.06.2017 11:06
Masa kirjoitti: "Kaikki se ihmissuhteilu, jota nuoret ihmiset yleensä pääsevät kokeilemaan, ja jota pidetään yleisesti ihmiselämän itsestäänselvyytenä, on monilla homomiehillä jäänyt kokematta."

Tuo väite pitänee paikkansa laajemmalti tilanteeseen viitisenkymmentä vuotta sitten. Havaintojeni mukaan tuolla väitteellä ei ole pohjaa enää tänä päivänä. Paljon paikkoja tapaamiseen on sekä fyysisesti, että sähköisesti tarjolla, sellaisia, joista ei silloin viisikymmentä vuotta sitten osattu unelmoidakaan.
  JuhaniV • 22.06.2017 20:24
Nämä tarinat ovat tärkeitä.

Itse en ole täysin tyytyväinen ToF-hahmojen laajasta homoseksuaalisuuteen yhdistetystä näkyvyydestä. Pelkään sen vahvistavan homouteen liittyviä stereotypioita ( ranneliike.net ), vaikka nykypäivänä malleja ja tietoa on esillä moninkertaisesti muutaman vuosikymmenen takaiseen verrattuna.

Vielä ToF-postimerkkien kohdalla nosto oli minusta asiallinen; hieno postuumi kunnianosoitus taiteilija Touko Laaksoselle. Sittemmin on kuitenkin tapahtunut suoranainen "vyörytys" ja asiaan on liittynyt puheenvuoroja, joissa ollaan rakentamassa ToF-maailman hahmoista jonkinlaista jalustalle nostettua arkkihomon prototyyppiä, ja Laaksosesta piirtäjänä jonkinlaista homojen yhdenvertaisuuden esitaistelijaa. Itse näen hänet kuitenkin ahdasmielisten asenteiden uhrina, joka onnekkaasti kuitenkin onnistui löytämään oman tilan elää ja toteuttaa seksuaalisuuttaan.

Ymmärrän toki, että asenteeni liittyy henkilökohtaiseen nuoruuden kipuiluuni: en nuorena 1980-luvulla löytänyt samastuttavaa homoa hahmoa; toinen tietämämi "prototyyppi" oli määkivästi puhuvat "neidit" ja toinen sitten tämä ToF-koppalakkityyppi. Olettamaani homokuvaan kuului tietysti kyltymätön seksuaalisuuden toteuttaminen ja holtittomien yhdyntöjen kautta leviävät taudit, aids mukaanlukien. Vasta aikuisena ymmärsin, ettei kuvani ollut oikea.

Vielä tuosta "nuoruuden säädön väliin jäämisestä", joka monilla vanhemmilla homoilla on totta. Itse pääsin kyytiin ehkä noin viimeisellä mahdollisella asemalla. Silti varsinainen nuoruus kaapissa vaikutti varmasti kykyyni ottaa vastaan rakkautta ja antaa rakkautta. Olen ymmärtänyt, että ihastumisiin ja rakastumisiin aina liittyy jotain epävarmuutta, mutta teini-iän kokemukset ihastumisten kyseenalaistamattomasta yksipuolisuudesta seurasivat matkassa pitkään. Usko pysyvyyden mahdollisuuteen ja molemminpuoliseen tahtoon kasvoi hyvin hitaasti.

Olen monasti miettinyt sitä, miten monikin asia olisi voinut mennä omalla kohdallani toisin, jos oman nuoruuteni aikana olisi ollut esillä homoja, jotka edustavat (periaatteessa tervehenkisten) urheilijoita - ja muitakin jotka ensisijaisesti ovat näkyvillä muutenkin kuin homoutensa tähden. Toki samaan hengenvetoon; minulle ei kerrota, mitä olisi tapahtunut - ja näin on nyt hyvä.

Pahimmillaan nuoruuden itsetorjunta voi uskoakseni johtaa kyvyttömyyteen solmia pysyviä parisuhteita ja esimerkiksi siihen, että oma väliin jäänyt nuoruus ei päästä otteestaan vielä keski-iässä ja myöhemminkään; yritetään etsiä "viattoman rakkauden kokemusta" suorastaan pakonomaisesti niistä ikäryhmistä, mistä se ei aikanaan ollut mahdollista.

Nykyisten nuorten suhteen tilanne on tietysti toiveikkaampi, kun esillä on sekä fiktiivisiä hahmoja että tosielämän henkilöitä varsin laajalti, inhimillistä moninaisuutta edustaen. Urheilijoiden ja muidenkin stereotypioita rikkovien henkilöiden ulostulot tarinoineen ovat uskomattoman tärkeitä. Heitä tarvitaan esikuviksi.
  smo • 23.06.2017 09:49
Kommentoi juttua:

Kommentti näytetään vasta ylläpidon hyväksyttyä sen - mikä ei välttämättä tapahdu ensi tilassa. Rekisteröityneiden käyttäjien kommentit julkaistaan automaattisesti.




Keskity kommentissasi jutun aiheeseen. Sivuston keskustelufoorumi on "sivupolkuja" varten. Kirjoita tiiviisti. Älä jankkaa, vaan etsi uusia näkökulmia. Kunnioita muita, vaikka olisitte eri mieltä - asiat riitelevät, eivät ihmiset. Vältä tahallista provosoimista. Älä provosoidu, äläkä anna "samalla mitalla takaisin". Ylläpito pidättää oikeuden päättää kommenttien julkaisusta.

Nimimerkki
Roskapostisuoja: mikä päivä tänään on? (suomeksi, pikkukirjaimin)



 
SINUIKSI - Valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu

Palvelu on tarkoitettu kaikille, joiden mieltä askarruttaa oma tai läheisen seksuaalinen suuntautuminen (mm. bi-, homo- ja panseksuaalisuus tai lesbous) ja sukupuolen moninaisuus (mm. inter-, muun-, ja transsukupuolisuus, transvestisuus, gender- tai queer-identiteetit) tai muut aihepiiriin kuluvat kysymykset.

Palvelu on osoitteessa www.sinuiksi.fi

Yhteistyössä
Uusimmat jutut
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy