Vanhuus voi tuoda homoille ja lesboille erityisongelmia. Jos he joutuvat tavanomaiseen vanhainkotiin tai käyvät päivätoimintakeskuksissa, he joutuvat kuuntelemaan päivät pitkät heteroiden perhe-, avioliitto-, lapsi- ja sukulaisjuttuja. Useimmilla homoilla on varsin vähän sukulaisyhteyksiä vanhuudessaan, joten nämä puheenaiheet saaattavat olla hyvinkin väsyttäviä. On vaikea tulla kaapista ulos vanhainkodissa, koska useimmat pelkäävät, että joko henkilökunta tai muut kanssa-asiakkaat suhtautuvat kielteisesti. Berliinissä on alkamassa asumisprojekti, jossa tyhjäksi jäänyt lasten päivähoitopaikka muutetaan gay-vanhustentaloksi. Se sijaitsee Charlottenburgissa, Niebuhrstraße 59–60. Yhteensä 40 kiinnostunutta vanhempaa homomiestä on jo löytynyt. Taloon tulee 25 yksiötä tai kaksiota, yhteisiä tiloja ja erityispalveluja dementiasta kärsiville. Vuokra tulee vastaamaan alueen keskivuokraa. Jokaisen asukkaan tulisi voida asua talossa mahdollisimman pitkään, osittain naapuriavun turvin. Alakertaan suunnitellaan myös kahviota asukkaille ja alueen ihmisille.
Talon ostaminen ja kunnostaminen maksaa lähes 4 miljoonaa euroa. Poliittisesti hankkeelle näytetään vihreää valoa. Jos kaikki menee hyvin, talo on käytössä vuonna 2009.
(Tagesspiegel)
Meillä Suomessa ainoa mahdollisuus lienee, että valistuneet homot ja lesbot testamenttaavat asuntonsa säätiölle, joka ottaa tehtäväkseen gay-vanhusten asumispalvelut. Sitä aikaa odotellessa: ei kannata vielä vanheta.
Miten mummolaakson asumisprojekti jakselee?
