• Tui

Saavutteko luokeni kerran, te syvyyden vampyyrit?

Käsi leikataan uuden kerran, leikkaus tulee olemaan iso ja raju koska enää ei säästellä mitään vaan otetaan se pois mitä voidaan ja tehdään se mikä on mahdollista jotta sen kanssa voisi elää. Uskon käteni käsikirurgilleni ja luotan että hän tekee parhaansa. Toivoisin apua ainakin siksi aikaa että saisin pään hieman parempaan kuntoon, että olisi taas voimia taistella ikuista vihollista numero 2 vastaan.

Ikuinen vihollinen numero 1 on masennus. Se on ollut läsnä elämässäni niin kauan etten enää muista koska se oikeastaan alkoi. Mikä tai kuka olin ennen sen alkua. Silti yritän haparoida pimeässä itseäni etsien jotta saisin ne palaset takaisin kasaan. Siis vaikka en tiedä mitä paloja edes haen. Joudun kokoamaan itseni uudestaan, rakentamaan uusia paloja ja toivomaan että liimaus kestää. Olen kuin korttitalo, huojuva ja helposti kaatuva.

Näin aiemmin vain mustaa, harmaata ja pimeyttä. En näe enää edes sitä. Olen ihan tyhjä sisältä, se musta mikä siellä oli, on hävinnyt. Tunnen itseni täysin turraksi, ihan kuin en olisikaan enää täällä. Kuori, ruumis on mutta mieli ei enää ole. Katson peiliin ja näen itseni, kuulen itseni puhuvan ja huomaan tekeväni asioita. Mutta en tunne itseäni, en koe olevani täällä. Tuntuu kuin fyysinen kipukin olisi jäänyt jonnekin psyykkisen tuskan taakse, se ainut mikä ilmoitti minulle aiemmin että olen hengissä. Ahdistus ja masennus on jyrännyt alleen minut kokonaan.

Meinasin aiheuttaa eilen lääkärille ongelmia kun sanoin että tarvitsen kipulääkitystä ja että tramal eikä sen johdannaiset käy koska ne ei sovi yhteen mielialalääkkeen kanssa. Varmaan vartin selasi lääkäri pharmacaa ennen kuin löysi jotain mitä uskalsi antaa kokeiltavaksi kun olin ensin kieltäytynyt temgecistä mikä on ihan huume(subutexia). En usko että tässä tilanteessa moinen lääke olisi kovin hyväksi tälle heikolle psyykkiselle tilalleni. Jotain kuitenkin löytyi ja niitä napsin. Lääkitystä alkaa taas olla kuin mummoilla, laskin tänään että yhteensä 6 sorttia menee suun kautta. Ja lisäksi sitten vielä on sellainen kipusuihke tuohon käteen.

3 kommenttia

pimazukka

1.2.2006 22:48

Kiitos onnitteluista.:) Toivompi sinulle auringonpaistetta päiviin, oikein paljon suloisen ihania mieltä lämmittäviä ja piristäviä auringonsäteitä.:> *voimahali*

Enter

2.2.2006 12:13

Ota aurinkokylpyjä. Olisiko mahdollisuus rentoutumiseen? Anna ajatuksien tulla ja mennä. Se on vaikeata. Hengitä tavallisesti. Yritä keskittyä ajatusten välillä oleviin taukoihin.

Tui

2.2.2006 15:23

Enter, kovasti yritetään rentoutua mutta kroppa pistää hanttiin. Ehkä se tästä.