Puvuista tulee aivan mielettömän kauniit <3
Kyyneleet nousi silmiin kun näin Ällän puvussaan joka on niin kaunis. Ja hän on siinä puvussa niin kaunis. Kuten on muutenkin. Puku on niin hänen värisensä ja oloisensa. Oma pukunikin on aivan ihana, siihen tulee vielä helmiä muutama helmaan nostamaan sitä vähän ilmavammaksi. Voi. *niisk* Käytiiin myös katsomassa vihkitila, pieni se on mutta kyllä meidän pieni seurue sinne mahtuu. Maistraattiin kun on tulossa vain lähimmät: vanhemmat, isovanhemmat ja kaasot. Juhliin kutsuja lähtee 130. :D
Äiti sitten ilmoitti, yllättäen, ettei tule kaupunkiin tänään ja että siirretään treffit alkuviikkoon. Ärsyttää tämä seilaaminen, tosin siihen luulisi jo tottuneen ettei mikään alustavasti sovittu koskaan äidin kohdalla pidä paikkaansa. Ärsyttää silti koska olin jo henkisesti valmistautunut siihen että tänään käydään Keskustelu joten nyt täytyy valmistautua uudestaan. Eikä jaksaisi.
8 kommenttia
Rainbow
20.5.2006 02:11
Sulla on kuiten aika hyvin asiat.. siis että sun vanhemmat ja isovanhemmat edes tulee paikalle. Minun äiti ei oikein osaa sanoa juuta eikä jaata ja isä ei muista tyttöystäväni nimeä vieläkään oikein vaikka kerroin jo 7kk sitten asiasta ja hän on kuiten kuullu nimen sanottavan miljoona kertaa. Kerran kun korjasin asiaa niin hän vain totesi että no kuhan sinnepäin.. ja kääntää keskustelun siskooni ja hänen poikaystävään.. Mutta ei sillä ole väliä, jos eivät älyä että olen onnellinen ekaa kertaa elämässäni ja jos eivät pysty hyväksymään sitä että nainen juuri tekee minut onnelliseksi niin olkoot.
Isälle en ole edes kihlauksesta kertonut vaikka siit on jo puoli vuotta.. ainut elossa oleva mummoni niin ei vain uskalla sille kertoa vaikka uskon että se tietää kuten kaikki muutkin sukulaiset joille en ole vielä "päätä huimaavaa salaisuutta" kertonut.. Mutta tärkeintähän on onnellisuus ja sitä paitti miksi tehä asioista niin erikoisia että pitäs kertoa.. vastaan jos kysytään..
Tosi paljon onnea teille molemmille. hauskaa häiden järjestelyhetkiä:)
coco
20.5.2006 11:58
Meilla oli silloin aikoinaan vain yksinkertainen nopea vihki-tilaisuus. Kaupungintalolla on private firma joka vihkii. Kaksi todistajaa.Blaa ,blaa blaah ja se oli ohi,kirjoitettiin vihkitodistus ja ulos. Seuraavaa...Sattui Pride weekend olemaan ja paljon pareja oli jonossa vihittavaksi. Paljon American lesbian couples. Pitivat vihkitoimiston auki koko viikonlopun,aiii kuinka paljon ne teki rahaa silloin.$$$$
Tui
20.5.2006 12:55
Rainbow, miulla on asiat oikeesti silleen hyvin että kaikki muut paitsi äitini hyväksyy. Äiti tosin yrittää pistää kapuloita rattaisiin kaikkien muidenkin edestä sitten. Mutta kaikki muut, kaikki isovanhempani muunmuassa, ovat ottaneet asian hyvin ja hyväksyvät sen tosiasiana joka ei oikeastaan edes kuulu heille.
Coco, meidän vihkiminen on kanssa kovin lyhyt ja nopea. Kaksi minuuttia kuulemma noin kestää itse vihkiminen. Mutta ei sen niin väliä, pääasia on että meistä tulee aviopari. Lyhyellä tai tosi lyhyellä kaavalla :D
Rainbow
20.5.2006 18:17
niin.. äideille ne tyttäret ja isille ne pojat.. Olen kuitenkin todella onnellinen teidän puolestanne koska teette sen minkä tunnette olevan oikein, välittämättä kenenkään mielipiteistä. Mulle toisinaan toisten mielipiteet vaikuttavat liikaa. Se harmittaa minua toisinaan mutta taas sen ansiosta että joskus murtuu toisten sanoihin liikaa kasvattaa minua ihmisenä, kasvattaa rakkauttani omaan naiseeni.
On pakko myös nostaa hattua siitä että jaksat kuitenkin kuunnella äitiäsi vaikkei hän lesbouttasi hyväksykkään. jos minun vanhemmat tai kuka tahansa muu sanoisi mitään mistä saisin syyn laittaa välit poikki, niin ihan varmasti laittaisin. Mulle on elämän aikana tullut se, että mie en enää rupea ketään miellyttämään.. mie en jaksaisi enää.. Mie olen tehnyt sitä koko elämän ja saanut aina kärsiä siitä, niin nyt kasvaessani olen päätynyt tulokseen ettei minun tarvi kärsiä siitä että pitäs olla sellainen kun se toinen haluaa.. Minä olen minä ja se joka ei tällaisena minua hyväksy niin ei tarvi, mutta ei tarvi myöskään minua elämäänsä.
Tämä nyt esim. lähinnä kaveriporukoista mutta varmaan tepsii jos pahaks äityy niin sukulaistenkin kohalla..
Tui
20.5.2006 19:23
Rainbow, tässä alkaa olla kärsivällisyys nyt totaallisesti koetuksella ja luulen että se loppuu ihan justiinsa kokonaan. Koska en yksinkertaisesti enää jaksa.
Rainbow
20.5.2006 20:01
Mie oikeasti tiedän miltä susta tuntuu. Olen käynyt sitä läpi ja käyn edelleen tilanteesta riippuen. Sä olet varmaan sanonut äidillesi asiasta? Ehkä sun pitäs antaa äidillesi valintakysymys. Kun mun käsittääkseni jos toista ihmistä rakastaa niin aito rakkaus on sitä ettei aseta toiselle ehtoja. siis juuri näitä että, "voi kulta kyllä minä hyväksyn mutta oletko varma" "Eikö ne jätkät nyt oikeasti kiinnosta" "tämä on taas sinun joku kapinavaihe" Toisaalta äidithän aina kysäsee tyttäreltään aika ajoin että oletko varma tai jotain muuta vastaavaa.. mun sisko meni naimisiin 7 vuotta sitten miehensä kanssa ollessaan vain 20 ja voi kuinka äiskä oli onnellinen mutta ei äiti ollut yhtään innoissaan silloin kun minä sanoin hälle että me ollaan kihloissa. en tiä mistä johtuu mutta äitini on minun kohalla tosi hiljainen asioista.. ei sano suoraan mitä ajattelee.. sanoo vaan että en kait mie voi sanoa kenen kanssa saat olla..
Äitini on ihana ihminen, se rakastaa minua kaikesta huolimatta ja toisaalta ihan sama hyväksyykö koska hän käyttäytyy niin hyvin tämän asian kanssa. Sitten taas miksei äitini kysellyt minulta että oletko nyt varma jne. Koska se olisi mulle luonut mielikuvan että äiti oikeesti välittää ja haluaa olla varma siitä että olen onnellinen.. Miksi.. tuntuu pahalta.. Eikö äiti välitä siitä että olen nyt onnellinen, surullinen tms.
Mulla ainaski pyörii nämä kysymykset päässä koko ajan.. kysyin tosin pari päivää sitten äidiltä että joko se on sinut asian kanssa että olen parisuhteessa naisen kanssa niin samaa vanhaa.. en voi kieltää jne. mutta sitten yllätykseksi hän kuiten sanoin että onhan se sinu S mukava tyttö:) tuntupa hyvältä..
Mutta oikeesti.. Sun ja sinun tulevan vaimosi pitää saada elää onnellisenä, ilman että joka päivä menee hetkiä miettiessä äitiäsi. Muista ettei sinun tarvitse tuntea ainaista hylkäämisen tunnetta ellet itse halua.. laita äitisi miettimään olennaisia asioita.. rakkauttanne ja onnellisuuttanne...
Tui
21.5.2006 00:43
Rainbow, kipeintä tässä ehkä on juuri se tunne siitä ettei äiti hyväksy minua sellaisena kuin olen. Mutta noin arkielämässä se asia vaivaa minua yllättävän vähän, olen jo ehkä tietyllä tapaa valitettavasti elämässäni tottunut siihen ettei äiti pidä minua tarpeeksi hyvänä.
Me rakastamme, halusi äiti sitä tai ei. Menemme naimisiin itsemme emmekä äidin vuoksi. Hän hyväksyy tai sitten ei, se on oikeastaan hänen murheensa.
Rainbow
21.5.2006 03:33
Tui: oikea asenne.. sehän on oikeesti sen murhe.. ja eikä sinun tarvi sitä miettiä.. kun jos kerta äitisi ei hyväksy niin sehän siitä eniten kärsii etkä sinä.. Sä saat olla onnellinen..
Sua rakastetaan ja teillä on toisenne ja kyllähän se äitisikin sen joku päivä näkee..
Täytyy varmaan itekkin opetella sellainen klisee että "älä turhia murehdi, nauti ja iloitse" "huomisesta ei tiedä ja eilinen meni jo"
happy 4ever, i hope