Milloin saan nousta keveänä kuin höyhen.

Kutsut on askarreltu loppuun ja ne on kuorissa. Tämän päivän projektina olisi vielä tehdä juhlaohjesääntö ja taitella ne kuoriin, sitten voikin laittaa kutsut postiin. Ihanaa että asiat etenee ja on murheita taas yksi vähemmän. Saatiin sovittua myös ruokalistasta, suunniteltiin sellainen että se ei vaadi ulkopuolisia tuomaan mitään mukaan (ellei sitten ole jollain erikoisruokavaliolla).

Voimien suhteen käyn aika äärirajoilla, viimeinen kuukausi on ollut aika rankka ja vienyt kovin niitä vähäisiä voimia joita miulla on. Varsinkin kun tuntuu ettei akut oikein lataudu. Nukun kyllä, vaihteeksi ilman painajaisia mutta jotenkin. Siltikin on vain kovin väsynyt olo jatkuvasti. Ja tärisen. Jatkuvasti ja koko ajan mikä ajaa miut kohta hermoheikoksi. En siedä tätä lainkaan enkä tiedä mitä tehdä. Täytyy puhua siitä Miina-tädille ensi viikolla koska ei näin voi jatkua. Ja kun tuntuu että tärinä paheni siinä vaiheessa ko vaihdoin lääkitystä, haluan vain varmistaa ettei se johdu siitä ettei lääkitys kenties sovikaan minulle.

Muutto stressaa. Unohdan välillä että minulla yleensä edes on asunto jossain muualla josta pitäisi tuoda tavarat pois, olen tänne niin kotiutunut. Se tuntuu joltain tavaroiden varastopaikalta, ei kodilta. Nyt tilanne on kuitenkin se että asunnon pitää olla tyhjä keskiviikkona. Enkä minä yksinkertaisesti saa aikaiseksi. En saa soitettua isälle että tulisko avuksi tänään kantamaan tavaroita. En saa pakattua niitä loppuja tavaroita joita siellä on. Kuljen huoneesta toiseen ja edestakaisin ja laitan yhden tavaran tuolta, toisen sieltä laatikkoon ilman että siitä oikein tulee mitään.