Nyt sitten tietää koko äidin puolen suku. Tätini oli puhunut isoisäni kanssa kun oli luullut tämän jo tietävän. Tietyllä tapaa on helpotus että kaikki tietää, missään ei tarvitse enää vetää roolia. Kukaan ei ole saanut isompaa kohtausta vaikka ilmassa onkin hieman erikoista väreilyä sen suhteen kuinka asiaan oikeasti pitäisikään suhtautua. Äiti selvästi vähän vielä arastelee asiaa, kysyi jopa että onko isälle pakko kertoa. Onhan sille nyt kerrottava, en halua että hän saa tietää kuullen sen joltain tai nähden minut jonkun kanssa kaupungilla. Sitten siitä vasta riemu repeääkin jos saa noin selville. Siksi on joulun jälkeen vain otettava itseään niskasta kiinni ja kerrottava, meni syteen tai saveen.
Haluaisin uskoa, että kertominen isälle sujuisi yhtä hyvin kun muidenkin osalta on sujunut. Siis niin että ei saa mitään kohtausta mutta en uskalla kyllä laskea mitään sen varaan. Hän voi reagoida joka hyvin tai sitten hyvin huonosti. Toivon kuitenkin että jossain vaiheessa sitten kykenisi olemaan sinut asian kanssa, enemmin tai myöhemmin. Minulle se olisi tärkeää koska luonnollisestahan sitä haluaa tulla hyväksytyksi sinä mitä. Ja toivon ettei hän kuvittele että jos meuhkaa asiasta niin voisi kääntää asiat niin kuin ne ennen olivat eli palauttaa minut heteron rooliin. En kuitenkaan aio ottaa roolia joka ei ole minua vain perhesovun säilyttämiseksi. Loppujen lopuksi taitaa kuitenkin olla ihan minun oma asiani kenen kanssa seurustelen, rakastelen, vietän elämäni. Tokihan sillä varmasti on muille väliä onko tämän ihmisen sukupuoli nainen vai mies mutta sitä mitä minä olen, ei voi kuitenkaan kukaan muuttaa.
Mummi kutsui minut ja Ällän kahville. Lupasin välittää kutsua. Alustavasti mainitsin asiasta ja ei hän ainakaan kovin kielteisesti tuntunut asiaan suhtautuvan. Yritin mummille sanoa ettei me seurustella, tapaillaan vasta. Tosin täytyy nyt minun sanoa etten tiedä missä vaiheessa tapailu muuttuu seurusteluksi ja milloin voi sanoa että toinen on minun tyttöystäväni. Pitää varmaan ottaa ihan puheeksi, kutsuin itseni hänen luokseen huomiselle kylään:) Lupasin ottaa matkaevääksi viinipullon ja suklaata.
Suunnitelmana siis ottaa sen verran viiniä että saa sanottua että tykkään hänestä:) Ja saada hänet juomaan sen verran ettei ihan sitten saa hepulia jos moista menen tunnustamaan ääneen;) Tai voihan se olla hänelle aika lailla selvää että olen tykästynyt, en kai minä muuten käyttäytyisi hänen kanssaan niin kuin käyttäydyn. Jotenkin tuntuu ettei sanoja tarvita. Ja jotenkin tuntuu että kaikki järki totaallisesti katoaa neidin päästä hänen lähellään, en osaa sanoa tasan mitään järkevää tai edes oikein mitään järjetöntäkään. Tuntuu hyvältä vain olla hänen lähellään ihan hiljaa, silitellä tukkaa ja pitää häntä lähelläni. Sillä lailla voisin olla tuntikausia.
Ehkä voisin kutsua itseni sinne yökylään, voisi käpertyä hänen viereensä nukkumaan. Kuunnella hänen unituhinaansa, nauttia lämpimästä vartalosta ja olla vaan lähellä, katsella kuinka kaunis hän onkaan. voih. tulisipa huominen äkkiä.
